Kolme SM-kultaa saavuttanut ja kaikkiaan 343 Salibandyliigan runkosarjaottelua pelannut Jyrki Holopainen, 31, on elämänsä vireessä. Ainakin jos katsoo puolustajan pistetehtailua.

Salibandyliigan syyskuun pelaajaksi valittu SPV-puolustaja iski kauden kahteen ensimmäiseen peliin peräti kahdeksan pinnaa (2+6). SPV:n 7–6-jatkoaikavoittoon Indiansia vastaan päättyneessä vierasottelussa Holopainen jäi ”kiikareille”.

– Pisteet eivät ole niin tärkeä juttu, enkä niitä juurikaan katsele. Kunhan joukkue voittaa, vaikka kivaahan se on myös välillä pisteidenkin valossa onnistua. Kyllä ne tuovat hyvän mielen lisäksi tietentynlaista itseluottamusta ja hyvää lisäenergiaa, Holopainen toteaa Pääkallon haastattelussa Indians-ottelun jälkeen.

Mistä poikkeuksellinen pistevire sitten johtuu? Holopaisen mukaan pitkään yhdessä pysynyt kentällinen tuottaa maalipaikkoja kaikille ketjun lenkeille. Holopainen puolustaa SPV:n ykköskentässä Petri Hakosen kanssa. Hyökkäyksessä häärää kolmikko Sami Koski-Henri Myllymäki-Jukka-Pekka Pelto-Arvo.

Viisikosta jokainen on pelannut kolme ensimmäistä matsia yli piste per peli tahtiin. Indiansia vastaan vieraiden viidestä tasakentällisin tekemästä maalista ykköskenttä niittasi kolme.

– Jo viime kaudella aloitettiin tällä meidän kentällisellä. Ketju on hyvin roolitettu ja pelataan nimenomaan yhdessä sitä peliä tällä hetkellä. Ei ole aina ne samat jätkät, joille paikkoja siunaantuu, vaan niitä syntyy jokaiselle.

Mieluinen pelitapa

SPV:n omintakainen pelityyli puhutti viime kaudella salibandyväkeä. Tommy Koposen suojatit eivät ole muuttaneet sapluunaa, vaan iskevät aktiivisesti koko viisikon voimin ylhäältä kiinni.

Jo kaudeksi 2007-08 Seinäjoelle saapunut Ruukin Innon kasvatti on nähnyt monta SPV:tä. Vastaiskuilla ja poikkeuksellisella urheilullisuudella Suomen ykkösjoukkueeksi nousseen ryhmän ja nyt aktiivisuuden nimeen vannovat Peliveljet.

– Kyllä nautin ihan törkeästi tällä tyylillä pelaamisesta. Tulee koko ajan katkon paikkoja ja tilanteita. Luulen, että se on aika viihdyttävää katsomoonkin. Ainakin kentällä on tosi kiva pelata. Ei tarvitse odotella, että kentällä tapahtuu jotain, vaan koko ajan tapahtuu.

– Meillä on tiettyjä aseita ja ollaan myös muokattu pelaamista, jos tuuli alkaa puhaltamaan omassa päässä. Niin kauan pyritään pitämään tämä, kun jätkät ovat kunnossa, saadaan annettua paine hyvin, eikä omiin tule helppoja.

Pelitavan toimiessa SPV:tä on vaikea horjuttaa. Riistoja jo vastustajan kenttäpuolella hakeva kovakuntoinen ryhmä käyttää vastustajan heikot hetket tehokkaasti. Toisinaan SPV on kuitenkin ongelmissa, kun vastustaja löytää keinot karvauksen ohittamiseen.

Näin kävi perjantai-iltana Espoossa. Indians puhkoi vieraiden karvausta vaivattomasti ja loi runsaasti ylivoimahyökkäyksiä ottelun ensimmäisen puolen tunnin aikana. Eero Kososen huippupelastukset pitivät SPV:n pelissä mukana, kunnes ryhmä sai pelin juonesta kiinni. Onko SPV:llä siis varasuunnitelma, jos vastustaja ohittaa kaksi ensimmäistä karvaustasoa toistuvasti?

– On meillä, aika lailla kenttäkohtaisesti. Valmentaja antaa avaimet, jos ei itse niitä löydetä.

– Happeeta vastaan jäähallipelissä meidän kenttä otti välillä vähän matalampaa ja tehtiin pari vastarimaaliakin. Aina ei mennä ylhäältä, jos tuntuu, että on reikäjuustoa se oma pää.

Maajoukkue? Pörssivoitto?

Holopaisen tililtä löytyy kuusi A-maaottelua. Loistava startti heittää väistämättäkin pohtimaan, vieläkö kokenut puolustaja kurkottaisi kotikisoihin. Holopainen kuitenkin kertoo, että ei pidä maajoukkuetta pakkomielteenä, vaan ennemminkin haaveena.

SPV ja maajoukkue on muutenkin mielenkiintoinen yhdistelmä. Kestomenestyjän riveistä useampi runkopelaaja on käynyt vuosien mittaan maajoukkueessa, mutta pois lukien muutamat jo kisapelaajan statuksella punapaitaan siirtyneet, oikeastaan kukaan ei ole onnistunut murtautumaan rinkiin pysyvämmin.

Holopainen ei osaa sanoa, eikä halua sen kummemmin kommentoida, mistä tämä johtuu, mutta arvelee, että omintakeiset pelityylit ovat vaikuttaneet. Hän kuitenkin uskoo, että tilanne on muuttumassa.

– Aikasemmin pelityyli ollut ehkä vähän kyttäämistä, eikä ehkä niin vahvaa pallollista pelaamista, vaan enemmän vastaiskupeliä. Mutta kun tällä nykyisellä tavalla pelataan, niin meidän äijät kehittyy varmasti – ja vastustajatkin kehittyy kun koko ajan tulee painetta.

Holopaisen yhden kauden piste-ennätys, 29 pistettä, on OLS-paidasta puolustajan läpimurtokaudelta lähes 15 vuoden takaa. Sittemmin ruukkilainen on takonut tasaisesti 10 ja 20 pisteen väliin, kunnes viime kaudella syntyi 25 tehopistettä. Nykyisellä tahdilla Holopainen hätyyttelee ainakin puolustajien pistepörssin voittoa.

Onko pörssivoitto tavoitteena?

– No tavoitellaan sitä nyt sitten, Holopainen naurahtaa pienen jahkailun jälkeen ja lisää, että joukkueen menestys on tietysti tärkeämpää.