Liigat

”Muukalaislegioonasta” kestomenestyjäksi? – Nokian KrP on rakentanut identiteettinsä vaikeuksien kautta

25.10.
2019
Liigat

Marko Salmela on tehnyt pitkän päivätyön Nokian KrP:n taustoilla. Keväällä 2018 seura saavutti ensimmäisen aikuisten SM-mitalinsa. Kuva: Esa Takalo

Näätärock 2.0 on soinut mukavasti alkukaudella, kun Nokian KrP on napsinut pisteitä toiseen sijaan oikeuttavalla tahdilla. Aikanaan isolla rahalla kootuksi muukalaislegioonaksi nimetty nokialaisseura tekee nousuaan kestomenestyjäksi.

– Otin vetovastuun 2001. Pelasimme nelosdivarissa ja joukkue oli hajonnut. Päätin, että otan joka vuosi kolme parempaa pelaajaa, kuin mitä itse olen, KrP:n manageri Marko Salmela muistelee seuransa alkutaivalta.

Ja hyvin muistaakin. 2000-luvun alusta pudotellaan jopa tuloksia yksittäisistä peleistä sen juonenkäänteineen. Salmelan johtama joukkue nousi vauhdilla ylöspäin. Strategia toimi. Salmela lopetti itse pelaamisen 2. divarissa.

– Olisin voinut vielä silloin pelata, mutta keskityin managerointiin. Ajattelin, että nyt katsotaan sitten.

Intohimo

Intohimo. Se on ajanut Salmelaa eteenpäin ja ajaa yhä. Eikä sitä voi olla huomaamatta, kun sattuu 52-vuotiaan seurapomon kanssa samaan tilaan kesken kiihkeän pudotuspelisarjan. Mielipiteitä rakkaasta seurasta, sen mahdollisuuksista ja koetuista vääryyksistä tulee vauhdilla.

– Markosta paistaa innokkuus ja intohimo seuraa kohtaan. Mun liigaurallani ollut kaksi taustahahmoa, joilla molemmilla intohimo on liikkeellepaneva voima: Pasi ”Passo” Peltola ja Salmela. Heillä on ylpeys omasta jutusta ja seurojen kehittyminen on varmasti selkänahasta raavittu, Classicista KrP:hen 2010 siirtynyt ja seurassa yhdeksättä kauttaan pelaava Matti Koskela arvioi.

– Intohimoinen laji-ihminen, joka on tehnyt kovan duunin. Vuodet eivät varmasti ole olleet kauhean helppoja Markolle. Tällä hetkellä voi ehkä olla vähän levollisemmin mielin, vuodesta 2009 asti nokialaisseuraa edustanut Henri Johansson komppaa.

Salmela haluaa olla kartalla tapahtumista. Hän haluaa vaikuttaa, joskus ehkä liikaakin. Kysymys valmennuksen työrauhasta saa Salmelan nauramaan.

– Mun 8-vuotias poikani oli salibandyleirillä KrP:n varusteissa. ”Henkka” (Johansson) oli vetäjänä todennut, että siisti paita, mistä olet saanut sen? Poikani oli sanonut, että mun isä on Salmelan Marko ja se valmentaa KrP:ta.

Anekdootin jälkeen Salmela vakavoituu.

– Mä olen tiiviisti mukana valmennuksen kanssa. En mä ketjuja tee, mutta kyllä mä niitä joskus ehdotan. Kyllä valmennus hoitaa oman leiviskänsä. Jos lähtisin liian kantaaottavalle linjalle, saisin kohta tehdä kaiken yksin.

Tiivis keskusteluyhteys kulminoituu ennen kaikkea Mika Myllyniemeen, KrP:n nykyisen valmennusryhmän jäseneen ja entiseen päävalmentajaan, joka on ollut Salmelan ystävä 20 vuotta.

– Soitan Mikalle käytännössä joka ilta ennen kuin menen nukkumaan. Hän on joutunut vähän likasangon rooliin, mutta kestää sen hyvin. Joku muu valmentaja olisi jo varmasti sairaalassa. Ehkä niissä keskusteluissa näkyy 20 vuoden hyvä kaverisuhde, Salmela avaa.

Kapteeni Matti Koskela on nähnyt urallaan monenlaisia KrP-ryhmiä. Kuva: Esa Takalo

Nousu

Nokian helluntaiseurakunnan seurakuntanuorten alun perin perustamasta seurasta välillä poissakin olleen Salmelan houkutteli takaisin mukaan hänen serkkunsa. Vuonna 1999 alkanut taival nelosdivarista huipentui liiganousuun kaudella 2007-08.

Ensimmäisellä liigakaudella Salmela kokosi rakenteeltaan joukkueen, jonka ”maine” leijuu ilmassa yhä tänäkin päivänä Nokian KrP:stä puhuttaessa. Rahalla koottu muukalaislegioona. Luonnehdinta säilyi mukana pitkään, mutta ei syntynyt tyhjästä. Salmela sanoo suoraan, että KrP:ssa maksettiin silloisen Salibandyliigan mittapuulla hyvin. Pääkallo.fi:n tietojen mukaan neljä-viisi kertaa enemmän kuin joissakin pääkaupunkiseudun seuroissa.

– Maksettiin varmasti hyvin. Eivät ne summat kuitenkaan niin isoja olleet, mitä ehkä kuvitellaan. Hyvä maksaja olimme. Ja varma maksaja. Kaikki ovat saaneet, mitä on luvattu.

Yleinen luulo on, että Salmela maksaisi suurimman osan viuluista. Totuus oli – ja on yhä – kuitenkin toinen.

– Siitä on kirjoitettukin aiemmin virheellisesti mediassa. Eikä se pidä paikkaansa. Oma firmani on kyllä mukana, mutta en ole mikään suuri hyväntekijä. Meillä on 50-60 yhteistyökumppania. Heistä osa on ollut mukana jo 2. divarista asti, Salmela selvittää.

Kääntöpuolena on se tosiasia, ettei vaihtoehtojakaan liiemmin ollut. Seuran oma junioritoiminta oli pyörinyt vasta muutaman vuoden A-junioreiden voimin. Tampereen sisäisessä nokkimisjärjestyksessä KrP tuli hyvänä kolmosena. Edellä olivat Classic ja G-Koovee, joka sai Gunnersin paikan liigasta ja lisäksi seuran A- ja B-juniorit.

Salmela osittain ymmärtää puheet helposta rahasta. Toisaalta häntä ärsyttävät ne.

– Kyllä mä silloin jo ajattelin, että jos mä tähän olen tosissani lähtenyt, niin en voi hyväksyä, että siellä vedellään vasemmalla kädellä. Kyllä sieltä pelaajia lähti muualle, sillä mä en hyväksynyt sitä, ettei käydä treeneissä. Kulttuuri on Tampereella ollut mikä on, emmekä ole sitä voineet muuttaa. Nyt maailma ja peli ovat muuttuneet.

Sekä Koskela että Johansson muistavat eron silloin jo kärkipään joukkueena tunnetun Classicin ja uuden nousijan välillä. Molemmat mainitsevat isoimman eron seurakulttuurissa. Taustat olivat Classicissa paremmin kunnossa. Johanssonin mukaan sopimuksen arvo näytteli hänen siirrossaan jonkinlaista osuutta, mutta ei ollut pääsyy. Puheet ”muukalaislegioonasta” eivät kuitenkaan ole tuulesta temmattu.

– KrP oli kasattu vähän joka puolelta. Se näkyi kaikessa toiminnassa. Sitoutuminen ja harjoitusten laatu olivat kaukana siitä, mitä ne ovat nyt. Treeneissä kävi pahimmillaan 8-9 äijää ja yksi veskari. Ei ollut herkkua vetää. Ja on se myönnettävä, että itse oli samassa veneessä sitoutumisen suhteen, hän kertoo.

Muutos

Nokian KrP kävi haistelemassa pudotuspelitunnelmaa keväällä 2010 ja 2011. Rock ei soinut ja laulukuoro kutsui puolivälierissä. Salmela päätyi strategiamuutokseen, jonka ajatuksena oli ajaa enemmän omia junioreita sisään. Vaikka väkisin.

– Ajattelimme, että omat kasvatit olisi helpompi hyväksyä ja katsojat ostaisivat ne paremmin. Tiesimme kyllä, ettei silloisilla nipuilla isoista sijoituksista taistella. Emme me silti ovia sulkeneet. Jos Harri Forsten olisi soittanut, että on tulossa Tampereelle, niin emmehän me tyhmiä olisi olleet ja sanoneet ei kiitos.

Nokialla karsittiin keväällä 2014 sekä 2015, ja 2016 joukkue säilyi suoraan. Sen jälkeen se on nähty pudotuspeleissä joka vuosi, ja nähdään suurella todennäköisyydellä myös tällä kaudella.

Heikki Luukkonen muutti osaltaan kulttuuria, nosti rohkeasti 2000-luvulla syntyneitä junioreita mukaan. Salmelan siunauksella tietenkin. Osa heistä on pelannut lähivuosina nuorten maajoukkueessa. Liigajoukkueessakin on tullut hyvin vastuuta.

– Tiesimme jo pitkään, että 2000-luvun ikäluokka tulee olemaan kova. Jälkikäteen ajateltuna nostimme heitä ehkä liiankin aikaisin, Salmela sanoo nyt.

Henri Johansson on ollut KrP:n kantavia voimia yli vuosikymmenen. Kuva: Esa Takalo

Mitä seuraavaksi?

Tällä hetkellä näätälaumaa johtaa Jarmo Härmä, joka lanseerasi ensin 2018 pronssille riittäneen ”näätärockin”. Pelin virtailu ja terävä reagointi pallon vaihtaessa omistajaa yllätti monet. Tällä kaudella KrP on saanut pallollista peliä kuosiin. Se ei enää vain iske vastaan ja nauti hawaiji-paidoissa hurlumhei-sählyn tuomasta tunteesta, vaan pyrkii ja pystyy myös kontrolloimaan pelivälinettä ja pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä. Näätärock 2.0.

Nokian KrP:lle on muodostunut myös selkeä seuraidentiteetti. Näkyvimmin erilaisuus paistaa muun muassa vierasjoukkueiden keskuudessa vihatun Raholan hornankattilan ja Jope Shown ansiosta.

Kokeneet ja paljon nähneet pelimiehet Johansson ja Koskela puhuvat molemmat siitä, ettei KrP ole enää mauton, hajuton ja väritön. Sitä KrP kieltämättä oli monta vuotta ulkopuolisille. Kaksikko on kasvanut seuran mukana ja siihen kiinni.

– Kun on ollut kapteeni pohjalla ja on yhä kapteenina, osaa arvostaa tilannetta. Se lisää arvostusta nykyhetkeen, kun tietää, millaista on ottaa turpaan illasta toiseen. Nyt ne muistot naurattavat, mutta silloin oli henkisesti raskasta ja yöunia meni, Koskela muistelee.

– En näe, että voisin pelata Suomessa muualla, Johansson linjaa.

Mihin KrP sitten on matkalla? Viimeiset vuodet ovat osoittaneet, että joukkueella on eväät taistella mitaleista kaudesta toiseen. Oma juniorityö on tuottanut hedelmää ja pikku hiljaa vetovoima on kasvanut muista syistä kuin rahasta, vaikka KrP kuuluukin yhä Salibandyliigan avokätisimpiin palkanmaksajiin. Vapaamatkustajat ovat pudonneet kyydistä, kun urheilullisuus ja vaatimustaso ovat lisääntyneet.

Yhtä lailla on täysin mahdollista, että Classicin takana yhä kovenevan kilpailun vuoksi seuraavaa mitalia saadaan Nokialla odottaa pidempikin pätkä.

– Jos miettii kymmenen vuoden takaista Classicia, niin se oli lähellä, mutta ei voittanut kuitenkaan finaalisarjassa kertaakaan. Joukkueen ja seuran kehittyminen ottaa oman aikansa. Tasaisuuden löytäminen olisi seuraava iso askel. Uskon ja toivon, että 3 – 5 vuoden päästä pelaamme mestaruudesta, Koskela näkee.

– Junioripuoli kasvaa koko ajan. Meillä on moneksi vuodeksi hyvä runko ja menestys ruokkii sitä, että tänne halutaan muualtakin. Näen meidät lähivuosina top 3 -joukkueena, junioripuolella töitä tekevä Johansson lisää.

Menestysmahdollisuudet tiedostaa myös Salmela. Hän ei kuitenkaan lähde maalailemaan pilvilinnoja.

– Pronssi oli erittäin iso juttu. Minä arvostin sitä ja pelaajat arvostivat sitä. Tuli fiilis, että olemme oikealla tiellä. Ennen kaikkea haluan, että työtä tehdään joka vuosi enemmän ja paremmin. Kyllä meidän pitää myös pystyä hakemaan seuraavaa steppiä. Näen, että meillä on mahdollisuudet muutaman vuoden sisällä finaalipaikkaan. Nämä asiat ovat kuitenkin niin pienestä kiinni.

Siltikin, Salmela keskittyy hetkeen. Hän haluaa edetä maltillisesti ja samalla nauttia siitä, että on saanut rakennettua Nokialle varteenotettavan menestyjäjoukkueen. Taustajoukot ovat kasvaneet. Enää hänen ei tarvitse tehdä asioita yksin.

– Tällä hetkellä olen tyytyväinen siihen, että joukkue voittaa enemmän kuin häviää. Hallillekin on mukavampi mennä. Joitakin vuosia sitten mietin SSV:n saapuessa kylvettämään meitä, että toivottavasti ei hävitä ihan hirveästi.

Faktaboksi

Nokian KrP Salibandyliigassa:

2008-2009: 13. (karsi liigapaikastaan)
2009-2010: 8. (putosi puolivälierissä)
2010-2011: 8. (putosi puolivälierissä)
2011-2012: 10.
2012-2013: 11.
2013-2014: 12. (karsi liigapaikastaan)
2014-2015: 12. (säilyi play outtien kautta)
2015-2016: 12. (säilyi play outtien kautta)
2016-2017: 7. (putosi puolivälierissä)
2017-2018: 2. (voitti SM-pronssia)
2018-2019: 8. (putosi puolivälierissä)

Tuomo Reponen
Vapaa toimittaja, selostaja, Twitterissä @tuomoreponen.