Salibandyliitto tiedotti viime viikolla lajin harrastajamääristä.
Vaikka nyt tulikin hieman takapakkia, salibandyn pelaajien ja joukkueiden määrät ovat tähän asti käytännössä koko ajan kasvaneet. Yksi osa-alue on kuitenkin jäänyt junnaamaan paikalleen: erotuomareiden määrä.
Tällä hetkellä liiton listoilla on reilut 800 erotuomaria, jotka ovat suorittaneet asianmukaiset kurssit ja maksaneet pelipassin eli heillä on oikeus viheltää virallisissa peleissä. Määrä voi vielä syksyn aikana jonkin verran kasvaa, koska peruskurssit pyörivät yhä.
Salibandyliiton mukaan kauden aikana pelataan noin 30 000 liiton alaista ottelua. Kun jokaisessa ottelussa on lähtökohtaisesti kaksi erotuomaria, tuomaritehtäviä on 60 000.
Kun koko kauden tuomaritehtävien määrä jaetaan tämän porukan kesken, määräksi tulee noin 70 ottelua per erotuomari. Keskiarvon takana ottelumäärät kuitenkin jakautuvat erotuomarien välillä rajusti: osa urakoi otteluita satamäärin, joku toinen taas muutaman koko kaudessa. (Näitä lukuja korjattu ja täsmennetty jutun julkaisun jälkeen, toim. huom.)
Onko keskimäärin 70 ottelua kaudessa sitten paljon vai vähän? Jos sen jakaa viiden ottelun turnauksiksi, vihellyspäiviä kertyisi kauden aikana 14. Keskiarvojen mukaan se tarkoittaisi kahta viikonloppupäivää kuukaudessa syys-huhtikuun välisenä aikana.
Tämän kaiken ynnäilyn keskellä täytyy tietysti muistaa, että erotuomaritkin ovat ihmisiä, eivätkä ihmiset ole keskiarvoja.
Kun huomioidaan, että osa erotuomareista myös pelaa, valmentaa tai toimii muissa tehtävissä lajin parissa, tuo sekin omat rajoitteensa sen suhteen, milloin pillin varteen ehditään.
Vaikka otteluita pelataan myös arkisin, niin otteluiden suurin massa eli junioreiden ja alasarjojen turnausmuotoiset pelit painottuvat käytännössä täysin viikonlopuille.
Yhden lisähaasteen tuomarisektorille on tuonut yksittäisten otteluiden lisääntyminen. Kun sama erotuomaripari viheltää turnauksissa useita otteluita, yksittäisiä pelejä ei lähtökohtaisesti ole useampia samalle päivälle. Myös tämä rajoittaa käytettävissä olevien erotuomarien määrää. Joillakin alueilla ovat kivenä kengässä myös tuomarien pitkät välimatkat peleihin.
Päälle tulevat vielä erilaiset liiton ulkopuoliset sarjat, harjoitusturnaukset ja -ottelut, joissa tietysti viheltävät myös muut kuin liiton viralliset erotuomarit, mutta iso osa niistäkin päätyy tämän reilun 800 erotuomarin joukon tuomittaviksi.
Salibandyliitto on pyrkinyt madaltamaan kynnystä lähteä erotuomariksi poistamalla peruskurssien maksut sekä tuottamalla materiaalia, jossa korostetaan harrastuksen tuomia myönteisiä mahdollisuuksia. Myös erotuomaripalkkiot ovat muihin lajeihin verrattuna hyvällä tasolla. Silti erotuomarimäärää ei ole saatu pysymään samassa suhteessa lajin muun harrastustoiminnan kasvun kanssa.
Salibandy ei ole tuomarille helppo laji. Säännöt sisältävät paljon tulkintaa. Kun yhdistetään kova vauhti ja 23-grammainen pallo, syntyy paljon erikoisia ja ennakoimattomiakin tilanteita, joista riittää erilaisia näkemyksiä. Erotuomareiden on tehtävä ratkaisut samantien.
Yhtälö on sellainen, että kiitosta tulee harvoin. Eräs jääkiekkomaajoukkueen ex-päävalmentaja on kuulemma todennut salibandykatsomossa: ”Tätä lajiahan on ihan mahdon tuomaroida!”
Yhtään ottelua ei pelata ilman erotuomareita. Vastuu asiasta on koko salibandy-yhteisöllä.
Varsinkin nuorelle ja uraansa aloittelevalle tuomarille kentällä kuuluva kritiikki ja huutomyrsky voi olla melkoinen kokemus. Jokainen voi miettiä itseään 16-vuotiaana ja peilata, millaista itseensä kohdistuvaa arvostelua olisi valmis ottamaan vastaan siinä epävarmuudessa. Siinä ei paljon lohduta sekään ajatusmalli, että tilanteissa huuto kohdistuu tuomaripaitaan, ei henkilöön.
Vaikka se ei lohdutakaan, salibandy ei suinkaan paini tämän asian kanssa yksin. Erotuomaripula koettelee kaikkia palloilulajeja.
Saibandyn erotuomarisektorin olisi hyvä nostaa omia toimintamallejaan vielä enemmän esille. Kun tietoisuus toiminnan taustoista kasvaa, se parantaa myös kiinnostusta ja ymmärrystä toimintaa kohtaan.
Juttua korjattu 22.10. klo 23.10: Korjattu laskennallista keskiarvoa kauden aikaisesta otteluiden määrästä per erotuomari. Aiemmin keskiarvo oli laskettu 30 000 ottelun määrä jaettuna tuomareiden määrällä, mutta koska jokaisessa ottelussa on lähtökohtaisesti kaksi erotuomaria, laskennassa tulee käyttää erotuomaritehtävien määrää eli 60 000:tta.