Viikon top 5

Viikon top 5: Salibandyliigan suurimmat yllätykset 2010-luvulla

06.10.
2019
Viikon top 5

Tommi Merto oli Ilveksen kantavia voimia kaudella 2012-13. Kuva: Salibandy.fi

Viikon top 5 -listalla arvotetaan 2010-luvun suurimpia yllätyksiä miesten Salibandyliigassa. Vaikka listauksessa puhutaan pääosin liigapeleistä niin mukaan on otettu myös yllättäviä liiganousuja.

5. SalBan pyristely Salibandyliigassa neljän kauden ajan

Rauman SalBa nousi keväällä 2014 miesten Salibandyliigaan Divarista. 104 ottelua neljässä kaudessa tuottivat vain 51 pistettä liigatasolla, ja SalBan liigataipaleen päättymistä odotettiin oikeastaan joka kauden alla ja aikana.

Runkosarjan sijoitukset 14., 13., 12. ja 14. olivat kuvastavat sitä, että SalBa oli veitsi kurkulla kaudesta toiseen. Jos jokin joukkue noudatti kliseetä ”win the right games” niin SalBa oli juuri se ryhmä. Keväällä 2016 joukkue keräsi pisteen enemmän kuin Divariin pudonnut NST, mutta avauskauden säilyminen oli jotenkin todella ”SalBamainen” suoritus. Joukkue oli runkosarjan viimeinen, mutta juuri tuo kausi oli vuosikymmenen ainoa, jolloin pahnanpohjimmainen joukkue ei pudonnutkaan sarjasta, vaan SalBa pääsi playouteihin, jotka se sitten suoritti mallikkaasti.

Koirapaidat olivat monesti keväisin todella hankala vastus mille tahansa joukkueelle, ja taisteleva ilme jäi monien mieleen. Myös päävalmentaja ”Haiski” Mäkelän mediaesiintymiset herättivät riemua salibandya seuraavassa Suomessa. SalBa tippui liigasta lopulta keväällä 2018 ja viime kaudella hissi vei kakkosdivariin.

4. Classicin putoaminen Erälle puolivälierissä keväällä 2015
Classic on tunnettu viime kausina menestysjoukkueena ja jopa voittamattoman armadana, mutta keväällä 2015 joukkue sukelsi yllättävällä tavalla. Edellisellä kaudella Classic voitti Suomen Cupin ja oli hopealla. Tamperelaisryhmä oli runkosarjan kolmonen ja kohtasi kahdeksanneksi jääneen Tapanilan Erän.

Vaikka Classicilla oli joitain loukkaantumishuolia tuolloin niin Erän 3-0-jatkoonmenoa voi pitää kovana yllätyksenä. Erälläkin oli tuolloin Lauri Kapasen ja Tommi Aron kaltaisia maajoukkuetason miehiä, mutta kausi oli ollut takkuinen. Classic haki vielä suuntaansa, mutta Saloilla, Savosilla, Johanssoneilla ja Pihoilla kuorrutettu ryhmä oli jo tuolloin nimivahva. Jotain kaudesta kertoo kuitenkin se, että tähtipelaaja Lassi Vänttinen lähti kesken kaiken Sveitsiin joulukuussa.

Classicin kannalta tappio saattoi olla hyväkin asia, sillä sittemmin joukkue on juhlinut neljää mestaruutta putkeen. Varsinkin tähtikategorian 1994 syntyneet Krister Savonen, Nico Salo ja Lassi Toriseva saivat vielä tärkeää oppia voittamisesta A-poikien mukana mestaruuden muodossa.

3. Ilveksen nousu Salibandyliigaan keväällä 2012
Tampereen Ilves on maineikas urheilun monilajiseura, mutta salibandyn saralla sen saavutukset ovat olleet vaatimattomia. Monelle pelaajalle se on ollut kuitenkin ensimmäinen seura tai kasvattiseura salibandyuralla. Ilves pelasi liigassa 1990-luvulla kaudet 1995-96 ja 1996-97, mutta sen paluuta liigakartalle ei monikaan osannut odottaa 15 vuotta myöhemmin, vaikka ryhmä olikin pelannut vuosia Divarissa. Se kuitenkin kaatoi liigakarsinnoissa FBT Porin voitoin 3-2 ja nousi korkeimmalle sarjatasolle.

Ilveksen visiitti jäi ranskalaiseksi. Liigapaikasta karsiminen ei ollut lopulta kovin kaukana, sillä OLS keräsi vain pisteen enemmän ja Josba kaksi pistettä enemmän runkosarjassa. Ilveksen kannalta ei ollut hyvä asia, että liigassa pelasi kaudella 2012-13 Tampereen alueelta myös Koovee, Classic ja Nokian KrP. Ryhmä ei saanut merkittäviä vahvistuksia ja Ilves oli enemmänkin hyvin suoriutuva kaveriporukka liigatasollakin.

Joukkueen syömähammas oli taitava Tommi Merto, jonka liigaura jatkui vielä KrP:ssa myöhemmillä kausilla. Ilves oli myös vahvan liigauran sittemmin pelanneen Joni Henttosen ponnahduslauta korkeimmalle sarjatasolle. Ilvekselle kävi lopulta melko perinteisesti, sillä joukkue putosi seuraavalla kaudella kakkosdivariin erittäin hankalan Divari-kauden päätteeksi.

2. Kooveen pronssimitali keväällä 2012
Tampereen Koovee lähti kauteen 2011-12 vaikeista lähtökohdista. Se menetti kesällä tukun syömähampaitaan, kun Pekka Nieminen, Janne Lamminen, Ville Matikainen ja Veli-Matti Luukko vaihtoivat Classicin paitaan. Kooveelle uumoiltiin ennakkoon melko vaikeaa kautta, vaikka se oli kuulunut monta vuotta liigan kärkikuusikkoon.

Kausi lähti kuitenkin hyvin liikkeelle ja runkosarjassa joukkue oli lopulta viides. Oilers kaatui puolivälierissä, ja Koovee haastoi SSV:n melko hyvin välierissä, vaikka sarja meni poikki voitoin 3-0. Pronssipeli Happeeta vastaan oli tiukka ja viihdyttävä, mutta Koovee vei lopulta voiton jatkoajalla.

Kooveen ryhmästä nousi tuolla kaudella onnistujia hieman puskista. Esimerkiksi Eemeli Salin yllätti monet vahvoilla esityksillään puolustajana, ja juuri täysi-ikäisyyden partaalla ollut Mikko Immonen breikkasi ryminällä liigatasolle. Maalivahti Joni Järviö pelasi myös vahvan kauden, mutta sittemmin ura ei jatkunut yhtä positiivisissa merkeissä. Myös moni muu pelaaja esiintyi potentiaalinsa ylärajoilla aktiivisuuden nimiin vannoneessa Arto Riihimäen ryhmässä.

Kooveeta voi pitää yllättävimpänä mitalistina tällä vuosikymmenellä, vaikka varsinkin vuosikymmenen alussa yllätyksille oli hieman enemmän tilaa sarjan absoluuttisen kärjen ollessa nykyistä heikompi. Tällä listalla maininnan ansaitsee myös Nokian KrP, joka kampesi pronssille keväällä 2018, mutta jos vierekkäin laitetaan Kooveen rosteri keväältä 2012 ja KrP:n vastaava vuonna 2018 niin valinta ei ole oikeastaan kovin vaikea. Kooveen taival vaikeutui mitalikauden jälkeen, ja viime keväänä se putosi lopulta Divarin puolelle.

1. ÅIF:n liiganousu keväällä 2019
Sipoolaisryhmän nousua odotti tuskin kukaan missään vielä syksyllä 2018. Samalla kaudella noussut Tiikerit mahtuisi ehdottomasti tälle listalle, mutta ÅIF:n nousussa oli kyllä kaikki hyvän urheilutarinan ainekset. Kausiennakossa ÅIF:lta ei odotettu paljoakaan Divarissa, mutta niin vain ryhmä laittoi luun kurkkuun oikeastaan aivan kaikille.

ÅIF oli runkosarjan kahdeksas ja pääsi Divarin pudotuspeleihin oikeastaan tiukimmalla mahdollisella erolla. Sillä oli yksi kolmen pisteen voitto enemmän kuin samoissa pisteissä olleella M-Teamilla. Pudotuspeleissä se eteni finaaleihin asti napaten voittoja tiukoista kamppailuista illasta toiseen. Lennon loppua odotettiin viimeistään liigakarsinnoissa, mutta porilainen Karhut sai lopulta tuta sipoolaisten keväthurmoksen, ja ÅIF nousi historiallisesti liigaan.

ÅIF vannoi ja vannoo pelitavallisesti melko passiiviseen puolustuspeliin, ja iski vastaan aina tilaisuuden tullen. Joukkueessa oli paljon kokeneita Divari-pelaajia, ja muutama nuori potentiaalinen taituri. Huhut laiskasta harjoittelukulttuurista eivät ole haitanneet sipoolaisia, vaan ÅIF:ssa on luotettu ”omaan tekemiseen”. Liigassa joukkue on nyt pelannut neljä ottelua ja saavuttanut yhden voiton rankkarikisassa.

Joel Siltanen
Joel Siltanen
Pääkallo.fi:n päätoimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @joelsiltanen