Suomen ja Ruotsin U19-poikien maajoukkueet mittasivat toisiaan sunnuntaina Vantaan Energia Areenalla. EFT-turnauksen päätöspelissä Ruotsi oli useamman askeleen edellä ja vei voiton maalein 9-4.

Kahden ensimmäisen erän jälkeen peli olisi voinut olla Ruotsille enemmänkin, mutta muuan Aki Karjalainen torjui maalillaan kiitettävästi. Rehellisyyden nimissä Suomikin olisi voinut iskeä maalin tai kaksi ensimmäisellä nelikymppisellä.

– Ensimmäisessä ja toisessa erässä oltiin ihan mukana, mutta kolmas erä meni ihan sähellykseksi. En osaa oikein enempää analysoida. Vähän tyhjä fiilis on nyt. Alla oli kuitenkin kaksi hyvää peliä, ja tämäkin lähti ihan hyvin, mutta vähän repesi tuossa lopussa, Karjalainen harmittelee pelin päätyttyä.

Maalivahdin kannalta ei ollut ainakaan tylsää..

– No ei. Se on totta.

Miten arvioisit omaa esitystä?

– Ensimmäiset kaksi erää menivät hyvin kuten joukkueellakin. Muutama sellainen helpompikin upposi sittemmin. Hauskaa sinänsä, että tuli vetoja kunnolla, eikä ollut liian tylsää, Karjalainen kertaa.

Torjuntoja Ruotsia vastaan kertyi 23, ja Karjalainen oli maalissa vain noin 50 minuuttia, sillä Suomi pelasi viimeisen kympin ilman veskaria. Kaksi maaleista syntyi siinä vaiheessa, kun Karjalainen oli otettu pois maaliltaan.

Lauantain Sveitsi-pelin Suomi voitti 8-2, mutta siinä pelissä tolppien välissä oli toinen torjuja. Todellinen huippupeli osui perjantaille, kun Karjalainen nollasi (7-0) Tshekin torjuen 32 laukausta. Salibandyotteluissa nollapelit ovat todella harvinaisia ja varsinkin maajoukkueessa EFT-tason peleissä.

– Kyllä se ensimmäinen peli oli todella hyvä minun osalta ja tämäkin lähti ihan hyvin. Paljon paremmin meni tässä turnauksessa kuin aikaisemmin, Karjalainen pohtii.

17-vuotias maalivahti edustaa Limingan Niittomiehiä. Tälle kaudelle vahvistunut joukkue johtaa Divaria, ja tavoitteet ovat korkealla.

– Tosi hyvin on mennyt, ja meillä taitaa nyt olla tullut kahdeksan voittoa putkeen. Hävittiin kauden ensimmäinen peli Rangersille, mutta sittemmin on kulkenut hyvin. Liiganousu on meidän tavoitteena, mutta vielä on kautta jäljellä, jos meinataan sinne asti päästä, Karjalainen kertoo.

Sähäkkä lahjakkuus kehittyy idolinsa suojissa

Yksi asia Karjalaisessa on silmiinpistävää. Hän on 174 senttimetrin varrellaan suhteellisen pienikokoinen nykypäivän salibandymaalivahdiksi. Kokoaan hän kompensoi erityisesti elastisella liikkumisellaan ja sähäkkyydellään. Myös käsien refleksit ovat hyvässä kunnossa.

Suurimmat kehittämisen kohteet liittyvät Karjalaisen mukaan ei-fyysiseen puoleen.

– Suurin osa liittyy pelinlukuun eli siihen miten tulla vastaan ja niin edelleen. Henkisellä puolella on vielä parannettavaa. Esimerkiksi se, että miten käsittelee vaikkapa paineita. Tämä turnaus kuitenkin kertoi siitä, että hallitsen senkin puolen ihan hyvin, Karjalainen vakuuttaa.

Apropoo. Tulee mieleen eräs toinen Oulun seudulta ponnistava, omalle pelipaikalleen suhteellisen pieni peluri, joka tunnettiin elastisuudestaan ja näyttävistä torjunnoistaan. Siitä veräjänvartijasta tuli U19-maailmanmestari, moninkertainen Suomen mestari ja lopulta myös miesten maailmanmestari. Te olette ilmeisesti aika pitkälti samalta seudulta kotoisin?

– 30 kilometriä on välissä, U19-maajoukkueen oululaislähtöinen maalivahtiluotsi Jarno Ihme vastaa vierestä.

Kisälli ja mestari ulkopuolisen silmin hyvin samankaltaisia tietyissä asioissa.

Seurasitko paljon Ihmeen uraa silloin, kun hän vielä pelasi?

– No aika paljon. Hän on minun idoli. Siistiä tehdä töitä ”Japen” kanssa. Samantyyppinen maalivahti ja ihminen on kyseessä, Karjalainen paljastaa.

Entäs Ihme sitten? Näkeekö hän valmentajana yhtäläisyyksiä valmennettavansa kanssa?

– Valehtelisin jos väittäisin, että en näe. Totta kai Aki on, kuten todettua, pienempi kaveri kuin moni muu. Hän käyttää liikettä ja kehonhallintaa tosi hyvin hyödyksi. Nyt oli mielestäni ihan hyvää pelinlukuakin. Löydän paljon yhtäläisyyksiä ja toivottavasti sitä kautta pystyn myös tuomaan jotain hänen peliinsä. Kansainvälisissä peleissä tempo ja peli on aika erilaista, jos vertaa eroa vaikka Suomen Divarin peleihin. Näistä asioista me ollaan jonkin verran Akin kanssa keskusteltu, Ihme avaa.

Mitä kehittämisen kohteita sinä näet hänellä?

– Aki on kokonaisvaltaisesti hyvä maalivahti. Jos saisin hänelle 20 senttiä lisää pituutta niin ottaisin sen. Pitää mennä jokaisen maalivahdin kohdalla yksilön omilla vahvuuksilla. Hän on erittäin urheilullinen, omistautunut tälle asialle ja monipuolinen.

– Kuitenkin kehittämistä riittää siinä mistä Akikin tuossa puhui, eli pelinluvun oppimisessa ja siinä minkälaista kansainvälinen pelaaminen ylipäänsä on. Liikkumista tulee kehittää sen pelinluvun suhteen, ja sitä kautta pelirytmistä kiinni saamista. Divarissa hän on pelannut hyvin, ja kyllä nämä kansainväliset pelitkin sujuvat ihan hyvin, Ihme analysoi.

Karjalainen on vuonna 2002 syntynyt, joten hän on vahvasti ehdolla vuoden 2021 nuorten MM-joukkueeseen. Toisessa ottelussa pelannut Markus Talvitie ei ole mukana enää tuolloin ikänsä puolesta. Kaikkinensa maalivahtipeli turnauksessa saa Ihmeeltä hyvän arvosanan.

– Kahden ensimmäisen ottelun osalta sanoisin, että loistavat pelit molemmilta maalivahdeilta. ”Make” pelasi toisen pelin Tampereella oman kotiyleisönsä edessä mahtavasti. Kyllähän tuollaiset nollapelit sitten taas harvinaista herkkua ovat. Tänään, vaikka kaveri aika monta tekikin, oli aika ryhdikäs esitys ja piti meitä pari erää pystyssä. Tässä pelissä pääsi vähän turhan vapaasti haastamaan meidän veskaria. Olen tyytyväinen tämän viikonlopun saldoon, Ihme arvioi maalivahtien otteita EFT-turnauksessa.