Liigat

Liigan olosuhdeloikka vaatisi isoja päätöksiä – onko kaikki toisin vuonna 2028?

17.11.
2019
Liigat

Turun Kupittaalle pari vuotta sitten valmistunut palloiluhalli on esimerkki siitä, mitä halutaan nähdä muissakin kaupungeissa. Kuva: © Anssi Koskinen — www.twitter.com/ansik

Syyskuu vuonna 2028. Jo keväästä asti odotettu hetki on koittamassa, kun miesten Salibandyliigan avauskierros on ovella. Taistelu miesten 42. suomenmestaruudesta on valmis alkamaan.

Kotijoukkueiden seurajohtajien silmät loistavat kilpaa kirkkaiden valojen ja mainostaulujen kanssa. Otteluisännälle varatusta vip-tilasta leijailevat herkulliset tuoksut, kun ottelua edeltävä ruokatarjoilu odottaa vieraita. Tarjoilut ovat esillä myös yleisön ravintolatiloissa, joita seura hallinnoi, joten seurajohtaja ehtii vielä piipahtaa pikaisesti toimistossaan, joka sijaitsee hallin yläkäytävällä.

Tyytyväisyyttä on myös vierasjoukkueen bussissa. Alla on hyvä treeniviikko, johon salivuorot ovat löytyneet vaivatta juuri haluttuihin aikoihin, ja niiden päälle vielä halukkaille pelaajille hieronnat joukkueen omissa huoltotiloissa. Ennen vieraspelireissua joukkue on kokoontunut hallin kahvioon katetulle aamiaiselle.

Tämä pieni kuvitteellinen aikamatka yhdeksän vuoden päähän on utopia, mutta se suunta, johon Salibandyliiga ajaa itseään ja seurojaan. Visioon 2028 on kirjattu, että ”liigaseuroilla on kotihallit, jotka mahdollistavat myös oheistoimintaa”.

Tämän vauhdittamiseksi strategian osana ”Salibandyliigaseurojen kanssa käynnistetään olosuhdeohjelma, joka tähtää seurojen kaupallisten toimintojen kehittämiseen ja huippu-urheilun olosuhteiden parantamiseen mahdollistaen tulevaisuudessa myös muuta liiketoimintaa”.

Kiinnostaako kuntapäättäjiä?

Huomiota strategian kirjauksissa herättää tavoite, että vuoteen 2028 mennessä kaikilla seuroilla olisi ”omassa hallinnassa” oleva sisäpalloiluhalli. Tulkintaa lienee sen suhteen, mitä tämä oma hallinta käytännössä tarkoittaa.

Salibandyliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Jari Kinnunen on lähdössä yhdessä liigan toimitusjohtaja Kimmo Nurmisen kanssa kiertämään kaikki liigaseurat läpi. Palavereissa käsitellään paitsi seurojen liiketoimintasuunnitelmia, myös olosuhdeohjelmaa.

– Samalla käymme liigakaupungin liikuntatoimen viranhaltijoiden kanssa keskustelut, jossa esitellään strategiaa ja pohditaan, mitä sen olosuhdekriteerit käytännössä tarkoittavat, Kinnunen kertoo.

Hän huomauttaa, että liigan olosuhteissa on toistaiseksi menty urheilu edellä – toisin sanoen seurojen kotihallien vaatimuksissa on joustettu ja poikkeuslupia myönnetty vuosi toisensa jälkeen, että ne ovat pystyneet pelaamaan omissa kotikunnissaan. Kinnunen painottaa, että vaatimukset kiristynevät jatkossa varsinkin, mitä lähemmäs maagista vuotta 2028 mennään.

– Haluamme kartoittaa, kuinka tärkeänä kaupunki näkee liigajoukkueen omalle imagolleen, Kinnunen sanoo.

Kunnan auttavaa kättä tarvitaan erityisesti, kun mietitään liigatason otteluissa käytettäviä katsomo- ja edustustiloja – ne kun ovat kalliita rakentaa, eivätkä suurinta osaa ajasta millään lailla tuottavia.

Lisäksi yksityisissä tai seurojen hallinnoimissa halleissa pyörittäminen taloudellisesti kestävällä tavalla vaatii usein sitä, että kunta sitoutuu ostamaan päivävuoroja tietyllä määrällä koulujen ja päiväkotien käyttöön.

Vantaan Energia-areena on hieno halli, mutta helsinkiläisille väärässä kaupungissa. Kuva: Juhani Järvenpää

Mukavia uutisia, murheenkryynejä ja kysymysmerkkejä

Miesten liigaseuroille tehdyn kyselyn perusteella tunnelmat olosuhdetavoitteiden suhteen ovat kaksijakoiset. Osa seuraväestä kannattaa kovia tavoitteita ja uskookin niihin, osa taas on skeptisempiä ja pitää päämääriä hyvinkin kaukaisina.

Westend Indiansin toiminnanjohtaja Mika Leiponen uskoo, että jokainen liigaseura pyrkii jatkuvasti kehittämään olosuhteita parhaimpansa mukaan, mutta muistuttaa realiteeteista.

– Vaikka tiettyjä rajoja liigaotteluiden olosuhteiden puolesta on hyvä asettaa, niin niitä pitää kyllä harkita huolella ja keskustella seurojen kanssa. Mikä on oikeasti järkevää ja mikä vain vaikeuttaa joukkueiden ja seuran operointia sekä tekee yhtälön taloudellisesti raskaammaksi. Tilanteet vaihtelevat niin paljon paikkakunnittain, Leiponen sanoo.

Monet miesten Salibandyliigan seurat ovat päässeet menneellä vuosikymmenellä joko kokonaan uusiin tai ainakin remontoituihin halleihin, jotka ovat keränneet kehuja. Turun palloiluhalli valmistui 2017, Hämeenlinnassa Elenia-areena 2014 ja Oulussa Kastellin monitoimitalo niin ikään 2014.

Seinäjoen urheilutalo remontoitiin 2013, kuten myös Lahden suurhalli, jonne LASB siirtyi liiganousunsa jälkeen 2016.

Vastaavasti monessa paikassa tilanne polkee paikallaan. Näkyvin murheenkryyni on tietysti Helsinki, jossa kelvollisen hallin puuttumisen takia EräViikingit pelaa naapurikaupunki Vantaan puolella Myyrmäessä.

Pääkaupungissa toiveita lepää muun muassa Töölöön suunnitellun Helsinki Gardenin ympärillä: uusi monitoimiareena voisi vapauttaa vanhan Nordenskiöldinkadun jäähallin sisäpalloilun käyttöön. Hankkeen toteutumisen aikataulu on kuitenkin vielä hämärän peitossa.

Salibandya voisi palvella myös Jätkäsaareen suunniteltu Royal-areena, joka liiton yhteiskuntasuhdejohtaja Kinnusen mukaan ”on hyvässä tuulessa, mutta ei kirkossa kuulutettu”. Sinne voisi tulla kansainväliset mitat täyttävä useamman tuhannen katsojan sisäpalloiluareena.

Yksi kysymysmerkki on myös Tampere, jossa on puhuttu Tampere-areenan purkamisesta asuntorakentamisen tieltä. Classicin toiminnanjohtaja Pasi Peltola kertoi elokuisessa haastattelussa, että Tampere-areenassa pelataan ainakin kevääseen 2021 asti – mahdollisesti vielä pidempäänkin.

Tampereella on puhuttu Hakametsän jäähallin muuttamisesta sisäpalloilulle soveltuvaksi sen jälkeen, kun uusi Kansiareena valmistuu kaupungin keskustaan.

Löytyisikö Classicille siis ratkaisu Tampere-areenan naapurista eli Hakametsästä?

-Hakametsän alueen suunnittelu etenee seuraavien vuosien aikana. Kun uusi monitoimiareena valmistuu keskustaan, niin sen jälkeen alkaa Hakametsän alueen rakentaminen – arvioisin, että vuosien 2022-2025 välillä. Kaupungin liikunta- ja nuorisoyksikön tavoitteena on saada alueelle uusi iso palloilu-/sisäpelihalli, joka vastaisi myös salibandyn olosuhteiden huutavaan pulaan, Tampereen kaupungin liikunta- ja nuorisoyksikön johtaja Pekka P. Paavola viestittää.

Parannusta saattaa olla luvassa Kuopiossakin, jossa Puolustusvoimien vanhoihin luolastoihin suunniteltu liikunta- ja tapahtuma-areena olisi toteutuessaan Welhoille ilouutinen.

Hirvillä ja Näädillä valoa näkyvissä?

Happee on pelannut koko historiansa Jyväskylän monitoimitalolla. Hippoksen urheilualueella sijaitseva ”Monnari” on kuitenkin tulossa vääjäämättä käyttöikänsä päähän.

Hippoksen alueelle on suunnitteilla laaja Hippos2020-hanke, jonka toteutuessa alueelle rakentuisi runsaasti uusia urheilutiloja – myös sisäpalloilulle.

Happee ei tästä innostunut, vaan se on ollut jo vuosia mukana hankkeessa, jossa ollaan rakentamassa uutta hallia Laukaan Leppäveden liikuntapuistoon.

Asia on jo hyväksytty Laukaan kunnanvaltuustossa, mutta päätöksestä on valitettu hallinto-oikeuteen, joka antaa ratkaisunsa ensi kesään mennessä.

Happeen toiminnanjohtaja Pasi Kotilainen kertoo, että jos hallinto-oikeuden päätös on myötämielinen, rakentaminen alkaisi heti sen jälkeen.

Jos kaikki menee hyvin, Happee voisi päästä uuteen kotihalliin kaudeksi 2021-22. Ensi kauden hirvipaidat pelaavat joka tapauksessa tutulla Monnarilla.

Kotilaisen mukaan uuteen areenaan Laukaassa mahtuu salibandyotteluissa 1700 katsojaa ja siellä on otteluissa käytettävissä myös kuusi aitiota.

– Se on meille kuin oma koti. Sinne tulee pelaajille tilat myös oheisharjoitteluun ja palautumiseen sekä kahvilat ja ravintolat, joita itse pyöritämme otteluiden aikana. Monnarilla meillä ei ole ollut omaa kahvilaa ikinä 30 vuoden aikana, Kotilainen vertaa.

Siihen kiteytyykin paljon, miksi Happee ei Hippos-hankkeesta innostunut: se olisi vaatinut edelleen yhtä paljon työtä, mutta tuonut yhtä vähän tuloja.

Pasi Kotilaisen mielestä iso loikka Salibandyliigan olosuhteissa on otettavissa, jos niin päätetään.

– Se on realistinen, mutta jos se halutaan, ratkaisut pitää tehdä nyt. Nämä ovat vuosien juttuja.  Kuntien pitää olla mukana projekteissa, joita lähdetään viemään eteenpäin. Liigana meidän pitäisi tehdä duuni, että on valmiita konsepteja, joita voidaan esitellä rahoittajille ja kunnille, Kotilainen painottaa.

Nokian KrP on pelannut liigassa jo kaudesta 2008–09, mutta on joutunut pelaamaan kotikaupunkinsa ulkopuolella, ensin Tampere-areenassa ja sitten vuodesta 2010 Raholan liikuntakeskuksessa.

Vaikka KrP on vääntänyt rakennuksen lihateollisen historian ihan onnistuneeksi omanlaisekseen teurastamobrändiksi, totuuden nimissä on myönnettävä, että aika moni toimivan ja viihdyttävän palloiluareenan kriteeri jää siellä täyttymättä.

Salibandy-”Näätien” lisäksi myös Korisliigan ”Näädät” eli BC Nokia on tuskaillut saman asian kanssa ahtaassa Nokian palloiluhallissa.

Nyt seurat tekevät tiivistä yhteistyötä hankkeessa, jonka tavoite olisi saada uusi palloiluhalli Nokian kaupungin keskustan tuntumaan. Kaupungin kaava on edennyt, nyt rakennuttaja ja tontin omistaja käyvät neuvotteluja.

– Rakentamisen mahdollistava asemakaavan muutos on hyväksytty ja se on saanut lainvoiman.  Neuvottelut hallitontin lohkomisesta ja vuokrauksesta tai myynnistä ovat käynnissä, ja varsinainen suunnittelutyö pääsee käyntiin tämän vaiheen jälkeen, Nokian KrP:n varapuheenjohtaja Markku Roth kertoo.

Nokialaisseurat olisivat uudessa hallissa vuokralaisia. KrP:n ja BC Nokian toiveissa on, että uusi halli olisi käytössä viimeistään kauden 2021-2022 alussa.

Salibandyn yleisiä olosuhde-asioita käsiteltiin 25.10. julkaistussa artikkelissa.

Iiro-Pekka Airola
Iiro-Pekka Airola
Toimittaja

Twitter: @ipairola