Vanha kunnon Pääkalloparlamentti palaa vuosien vatuloinnin jälkeen eetteriin. Kauden ensimmäisessä parlamentissa ruoditaan eritoten miesten liigan alkukautta.

Ensimmäisessä parlamentissa jäsenistö koostuu Iiro-Pekka Airolasta, Jaakko Tiirasta ja Joel Siltasesta.

—

Miesten Salibandyliigan kautta on pelattu noin kolmasosa. Kuinka monen kerroksen väkeä sarjasta on erottunut?

Iiro-Pekka: Sarjasta taitaa löytyä joukkueita jaettavaksi neljään, jopa viiteen eri tason kategoriaan. Jätettäköön näihin koriin kuuluven jengien nimeäminen jokaisen itsensä tehtäväksi, mutta monen tasoista menijää tämän(kin) kauden Salibandyliigassa on.

Jaakko: Paljon on puhuttu kahdesta kastista, joka on nähdäkseni ihan perusteltua. Näkisin kuitenkin, että näiden kastien sisällä on myös suuria tasoeroja. Esimerkiksi Classic on yläkastissa omalla tasollaan, jonka jälkeen tulee tasaisempi seitsemän joukkueen haastajaryhmä. Alemmassa kastissa taas OLS ja LASB ovat mielestäni häntäpään nelikkoa huomattavasti laadukkaampia joukkueita. Alkukauden perusteella sanoisin, että sarjassa on neljän kerroksen väkeä.

Joel: Näin viimeisenä naulaajana todettakoon, että hahmotan alkukauden perusteella kastit jokseenkin näin, ja tästä ajattelusta minut tuomittakoon:
1. kasti: Classic jatkaa omalla tasollaan. Hakkaa kaikki muut kastit noin 95 % kerroista.
2. kasti: Nokian KrP, EräViikingit, SPV: Kaksi ensimmäistä pelanneet jopa hiukan odotusten yläpuolella. Haastaa Classicia, voittaa pääosin 3. kastin joukkueita. 4.-5. kasti jää jalkoihin.
3. kasti: Oilers, Indians, Happee, TPS: On jopa kiikun kaakun, että kaksi ensimmäistä menisi ylempään kategoriaan. Oilers on kuitenkin ruvennut pikku hiljaa yskimään. Indians on pelannut oikeasti todella hyvin, eikä ole hävinnyt kuin Classicille varsinaisella peliajalla. Tepsiä jos joku pohtii alemmas niin kts. Googlesta TPS-LASB. Haastaa ykköskastia, vääntää tasavahvasti kakkoskastin kanssa, kaataa lähtökohtaisesti neloskastin joukkueet, ja 95% kerroista 5. kastin.
4. lasti: OLS, LASB: Ei riitä pudotuspeleihin asti, mutta sarjapaikka säilyy vakuuttavasti. Voittaa 5. kastin joukkueet, ja haastaa 2.-3. kastia. Alkukaudesta korkeammalla taulukossa kuin todennäköisesti lopussa. Kaataa lähtökohtaisesti vitoskastin joukkueet, ja kiusaa erityisesti 2.-3. -kastin joukkueita. Tarvitsevat voittoja niistä päästäkseen pudotuspeleihin.
5. kasti: Tiikerit, Steelers, Welhot, ÅIF: Tiikerit lähimpänä nousua ylempään kastiin, mutta silti joukkueen päävastukset ovat kastissa numero 5. Marssijärjestys nelikon sisällä vaihtelee hyvin paljon keskinäisten kamppailuiden tulosten myötä. Kiusaa kaikkia, mutta pyrkii hakemaan voittoja eritoten omasta kastistaan. 4. kastin voitot mannaa, loput suorastaan mirhamia.

Jaosta: 1. kasti on tällä hetkellä selkeä. 2.-3. -kasteissa todennäköisesti eniten vaihtelua kauden aikana, ja nyt tilanne tuo. 4. kasti on jop todella selkeä. Viimeisessä kastissa suunta on vain ylöspäin. Erottuu materiaalisesti, pelitavallisesti ja muilla sektorilla melko selkeästi tällä hetkellä paremmistaan.

—

Paljon on ollut puhetta siitä, että top 8 on selkä oma joukkonsa ja bottom 6 omansa. Ovatko pudotuspelijoukkueet jo selvillä vai kiilaako joku “yllättäjä” ohi?

Iiro-Pekka: Yllätysten ystävä sisälläni haluaisi liputtaa sen puolesta, että joku tästä viime vuosien top 8:sta jäisi nyt pudotuspelien ulkopuolelle, mutta… Realismi taitaa olla eri mieltä. Kun kausi etenee, pahoin pelkään, ettei niin sanottujen yllättäjien puhti ja pistetahti vain riitä pysytellä playoff-viivan yläpuolella. Toivon olevani väärässä!

Jaakko: Vaikea nähdä, että pudotuspelijoukkueet olisivat erit kuin kolmena viime kautena. Viime kaudeksi tullut pistelaskusysteemi – jossa suorasta voitosta saa kolme pinnaa – ei myöskään helpota haastajien asemaa. Ehkä OLS voisi haastaa Happeeta nyt kun Peter Kotilainen parantelee jalkaansa pitkälle talveen. Happeen ratkaisijaosasto on kapea, joka saattaa tuottaa pistemenetyksiä. Oululaiset toki kaipaisivat Ville Mestarin pikimmiten takaisin maalinsuulle, sillä juuri kärkiryhmiä vastaan Luistinseura tarvitsee tähtivahdin huipputorjuntoja. LASB:lla ei ole eväitä pleijareihin. Joukkue on fyysisesti liigan heikoimpia, eikä kapean materiaalin kärki ole saanut mitään aikaan kovissa peleissä.

Joel: Selitin äskeisessä kysymyksessä tilanteen jopa turhan tarkasti. Rehellisesti sanoen tulee todeta, että ei tule mieleen top 8 -joukkuetta jota parempi OLS olisi. Nettikielellä muuten IMHO Happee pelannut jopa maltillisemmin nyt ilman Kotilaista, vaikka mies melkoinen taikuri onkin. Hyökkäyksen materiaalista Happeen menestys ei jää roikkumaan

—

Mitkä joukkueet ovat onnistuneet ja mitkä epäonnistuneet?

Iiro-Pekka: Suurimmat onnistujat löytyvät Pirkanmaalta. Classic on ollut odotetun vahva, ja kun joukkue rynnii voitosta voittoon, vaikea siitä on moitittavaa löytää. Naapuriseura Nokian KrP on ollut alkukaudella todella hyvä, ja nyt Näätärockiin tuntuisi löytyneen Raholassa jälleen oikea sävel. Kauden ensimmäistä Classicin ja KrP:n derbyä (23.11.) on herkullista odotella.

Epäonnistujaksi on pakko nimetä TPS. Viime kauden finalisti on ollut alkukaudella pettymys, vaikka se välissä harjasikin kolme murskavoittoa häntäpään porukoista. Jokainen matsi ylemmän pään jengejä vastaan on kuitenkin tuottanut tappion. Turussa ei auta, että jääkiekkokaimalla menee nyt vielä heikommin. Parannettavaa löytyy.

Jaakko: Classicia en ehkä nostaisi onnistujaksi, koska murskaava ylivoima on ollut joukkueen perustaso viimeiset pari vuotta. KrP on ehdottomasti onnistunut. Etenkin lukemaan 5,25 asettuva päästettyjen maalien keskiarvo lupaa hyvää loppukautta ajatellen. Toinen selkeä onnistuja on EräViikingit, joka näyttäisi jopa taistelevan kotiedusta. Kokenut ykköskenttä on tehnyt tulosta ja taustalla kärkkyvät nuoret ovat tarjonneet riittävää tulitukea, vaikka suurempia steppejä ei olla vielä nähty.

TPS on helppo valinta epäonnistujaksi. Surkea saldo muita pudotuspelijoukkueita vastaan ei lupaa hyvää. Toisaalta TPS on halunnut uudistua pelillisesti etenkin kevään pelejä silmällä pitäen, jonka myös pääkäskijä Kainulainen mainitsi Pääkallon haastattelussa. Pelitavan kehittäminen on tapahtunut osittain tuloksen kustannuksella. Miko Kailialan puuttuminen kapealta ratkaisijaosastolta on myös verottanut ikävästä. En kuitenkaan näe, että sarjassa olisi vielä tässä vaiheessa sen pahempia floppeja.

Joel: Ei näihin juuri lisättävää. Classic toki menetti kaksi maailman top 5 -pelaajaa, mutta se ei tunnu menoa hidastavan, ja miksi hidastaisikaan. Olen haistavinani, että seuraavassa parlamentissa Oilers nousee vahvemmin esille floppiosastolla. Joukkue ei ole saanut yhden toimivan kentällisen lisäksi oikein kunnon virettä päälle.

Ketkä pelaajat ovat jääneet positiivisina mieleen? Keneltä olisitte odottaneet vielä enemmän toistaiseksi?

Iiro-Pekka: Kärkijoukkueissa tietysti riittää myös onnistuneita yksilöitä, mutta nostetaan esille nuorukainen tämän hetken jumbosta: Oliver Sillanpää, ÅIF. 2002 syntyneellä hyökkääjällä ei ole päätä palellut liigapeleissäkään, vaikka joukkueella on ollut vaikeaa. Mielenkiintoista nähdä Sillanpää ensi viikonlopun U19-maajoukkuepeleissä.

Isketään lisää odotusarvoa puolestaan Happeen suuntaan Iiro Lankiselle. Viihdyttävä puolustaja jätti kesällä tutun Welhot, mutta hirvipaidassa ei ole vielä lähtenyt toivotulla tavalla: toistaiseksi vasta kolme tehopistettä ja joukkueen pahimmat pakkaslukemat. Josko Happeen piristyminen heijastuu jatkossa myönteisesti myös taikuri Lankisen otteisiin?

Jaakko: Omissa papereissani alkukauden suurin yksittäinen onnistuja on SPV:n Jyrki Holopainen. Yli kaksi pistettä per peli tahtia naputellut puolustaja on 19 nyyttiä plussalla. Mainiot otteet palkittiin paitsi valinnalla liigan syyskuun pelaajaksi, niin myös maajoukkuekutsulla. SPV:n ykkönen on ollut kokonaisuudessaan erinomainen. Toinen nostoni on KrP:n Jesse Kanerva. Nuori vahti joutui kovaan paikkaan Miro Tuomalan loukkaannuttua avauskierroksella. Viime kaudella Näätien A-junioreissa koppaillut Kanerva on torjunut kuusi voittoa ja ainoa tappio tuli Oilersille Näätien jäähyilyn seurauksena. Hyökkäysorientoituneen Nokian uuni ei ole ollut se helpoin paikka veskareille, joten täysin puskista nousseen Kanervan alkukautta voi pitää siinäkin suhteessa vallan mainiona.

Lankinen on ollut omastakin mielestä alkukauden suurimpia pettymyksiä. Toinen heikosti kautensa startannut peluri on SPV:n Joni-Arttu Sieppi. Viime kaudella 41 maalia lapioinut laituri on osunut vain kolmesti ja plusmiinus-tilastokin näyttää lukemaa -1. Maalien yksi ja kaksi välissä nähtiin viiden ottelun maaliton jakso. Juonikkaan laiturin peli on mennyt toisinaan puskemiseksi ja Sieppiä on jopa penkitetty.

Joel: Hauskaa ottaa Captain Obviousin rooli tässä vaiheessa keskustelua. Sami Johansson 8 peliä ja 21+7. Eikä muuten ole edes se isoin juttu, kun plusmiinus näyttää +32 (36-4). Nyt jos joskus pitäisi jonkun haastattelussa kysyä, että miten pelaaminen voikaan olla noin helppoa ja kivaa? Bubbling under -ukkelina nostan Welhojen Aleksi Ahokkaan, joka on ollut mukana lähes puolessa joukkueensa maaleista. On myös plussalla tehotilastoissa (+1), mikä ei ole häntäpään joukkueessa itsestäänselvyys. Alkukauden perusteella sarjan ylivoimaisin on edelleen Aaro Astala.

Tässä pettymyspuolella tuli hyviä nostoja. Otan vähän erikoisemman. Samuli Salomaa oli vuosia Kooveen ykköspyssy, mutta KrP:ssa roolia ei ole oikein löytynyt, koska materiaali edessä on kova. Pääosin kolmos- tai nelosvitjoissa pelannut Salomaa on iskenyt vain tehot 1+1 toistaiseksi.

—

Mikä on ollut alkukauden mielenkiintoisin puheenaihe?

Iiro-Pekka: Kyllähän tähän kiusallaankin on nostettava keissi, joka nosti Salibandyliigan pelaajan huippu-urheilijana mediaan, johon suomalaisista sporttaajista ovat yleensä yltäneet vain formula-Kimi, NHL-pelaajat ja edesmennyt mäkihypyn olympiavoittaja: Seiskaan! Kuopion Welhoissa hänet tunnetaan Jesper Kauhasena, mutta viihdejulkisuudessa TIS-Jeppenä. Kesän keittokuurin jälkeen mies on liigassa painellut menemään yli piste per peli -tahdilla, mutta miten lie on Temptation Islandissa mennyt? En tiedä. Kyllähän tässä huomiotaloudessa asiat palavat turhuuden roviolla ja Sami Kurosen (ei sen ex-maajoukkuepelaajan) iltanuotiolla. Nyt tämä tuli vaan taisi salibandyssa sammua jo ennen kuin ehti kunnolla edes roihahtaa.

Jaakko: Jos miettii ihan peliin liittyviä asioita, niin kurinpito on ollut alkukaudesta aikamoisessa ristitulituksessa. Sääntömuutos, joka poisti punaisista korteista koodit ja sen myötä automaattiset pelikiellot, oli mielestäni erittäin hyvä linjaus. Samaten videotuomarin selkeämpi rooli prosessissa. Kurinpitäjällä ja videotuomarilla on riittänyt alkukaudesta hommia ja muutamia varsin erikoisiakin päätöksiä on nähty. Esimerkiksi Jari Hankkion tilanteen jälkeisen huiskimisen painaminen villaisella, samaten se, että ÅIF:n Miika Kososen tilanteen ulkopuolinen niitti Joakim Lundiin ei edes päätynyt Jussi Waheen pöydälle. Mähmäisyyttä on lisännyt myös se, että toisinaan päätökset ovat tulleet nopeasti ja toisinaan niissä on kestänyt yli viikon. Kurinpito on kuitenkin toiminut mielestäni ihan ok ja etenkin linjakkuus veskoihin kohdistuvissa kontakteissa on ollut hyvä asia.

Joel: Toni Lötjösen varaukseton mancrush Asla Veteläiseen ja Valte Karvoseen.

—

Tuleeko Divarista ja naisten liigasta mieleen nostoja tässä vaiheessa?

Iiro-Pekka: Divarista nostan esiin pelaajavalmentajat, Loviisan Torin Sami Aallon ja Limingan Niittomiesten Harri Naumasen. Aalto aloitti Loviisassa tuplaroolissa jo kauden alussa, mutta pohjoisessa Naumanen intoutui viime viikonloppuna hyppäämään penkin takaa myös laatikon puolelle. Mielenkiintoista nähdä, miten herroilla sujuu näiden asioiden yhdistäminen. Varsinkin Aallolla on vielä kentän puolellakin iso tulosvastuu, joten painaako se vai tuoko vain lisävirtaa?

Naisten liigasta nostan esiin sarjauudistuksen eli jaon NLA- ja NLB-lohkoihin. Alkukauden perusteella se tuntuu saaneen hyvän vastaanoton, vaikka kyllähän tälläkin systeemillä jyvät erottuvat akanoista ja sarjataulukko repeää. Totaalisia murskajaisia on kuitenkin vähemmän.

Jaakko: Naisten liigasta en osaa sanoa oikein mitään. Divarissa näyttää olevan tutun tasainen kausi käynnissä. Nimekkäällä joukkueella kauteen lähtenyt Koovee on ollut yllättävän heikko ja valahtanut sarjan keskikastiin. Divarin suurin puheenaihe lienee kuitenkin Porin sirkus. Karhut on toteuttanut vieraspeleissä IFF:n olympiaunelmaa mukailevaa supistettua kokoonpanoa, mikä kertoo kaiken olennaisen joukkueen nykytilasta. Viimeisessä ottelussa Karhuilla ei ollut edes toista veskaria. Hissi näyttää kuljettavan suoraan kolmoskerrokseen, mihin umpisurkea organisaatio kieltämättä kuuluukin.

Joel: Naisten liigassa tämä A- ja B -kategorioittaminen varmasti ihan osuva juttu. Ongelma tulee juuri tuosta A- ja B-ajattelusta sen myötä. Toisin sanoen B-sarjan ottelut ovat jääneet itseltä selkeästi paitsioon. A:ssa ykkönen sekä kolme heikointa ovat erottuneet selkeästi, vaikka ns. tasaista ollutkin. B-puolelta tulee mieleen nuoret yksilöt. 2005 syntynyt NST:n Miisa Turunen on onnistunut hienosti. Tietysti myös Pirkkain vuonna 2003 syntynyt Suvi Hämäläinen pitää mainita, sillä nuori hyökkääjä saatetaan nähdä naisten MM-kisoissa joulukuussa.

Divarissa on jälleen tasaista, ja se on hyvä juttu. Hiukan yllättävänä onnistujana pitää nostaa Pirkkalan Pirkat. Sen sijaan Koovee ja FBC Turku ovat olleet toistaiseksi vaisuja odotuksiin nähden. Joku voisi myös sanoa, että vaisuja materiaaliin nähden.

—

Kuinka kiinnostava salibandykausi on meneillään asteikolla 1-10?

Iiro-Pekka: Annetaan 7,5. Ainekset ovat olemassa. Luotetaan, että yllätyksellisyyttä, sähinää ja säpinää tulee vielä ripaus lisää, ja asteikolla päästään keväällä ylöspäin.

Jaakko: 5. Ihailen Iiro-Pekan optimismia, mutta itse en näe, että ainakaan miesten liigakausi tuottaisi suurempia yllätyksiä. Classic tulee voittamaan mestaruuden näytöstyyliin. Muiden pudotuspelijoukkueiden vahvistumisen myötä saatetaan nähdä “kaikkien aikojen puolivälierät”, mutta isossa kuvassa kausi on ollut harvinaisen yllätyksetön. Hieman on siis vielä sinne “NHL-, La Liga- ja Valioliiga-tasolle” matkaa.

Joel: 6. Oikeastaan top 8 vs. bottom 6 -osaston mahdolliset muutokset saattavat pelastaa tätä kautta hiukan. Iiro-Pekan punaposkinen optimismi on mielestäni hiukan kyseenalaista, mutta salibandytoimittamisen saralla on hyvä nähdä välillä muitakin kuin meitä paatuneita kyynikoita.

Katsotaan josko eilen perustettu KalloCastin brandytyöryhmä saisi hiukan nostettua liigan kiinnostavuutta, jotta Salibandyliiga pääsee vihdoin globaaleille markkinoille, joissa salibandya ei vielä oikeastaan seurata tai edes tiedetä sen olevan olemassa. Onkohan Pihtiputaan mummo vielä kuullut Salibandyliigasta?