Viime viikolla kysyimme viikon kysymyksenä, että ”Oliko rankkarisäännön muuttaminen oikea ratkaisu?”. Kysymyksessä viitattiin vuonna 2018 tulleeseen muutokseen, jonka myötä pallon taaksepäin menemistä ei enää ole syynätty niin tarkkaan kuin aiemmin.
Äänestystulos oli sinällään selkeä. Kaikkiaan 53 äänestäjää (79,1 %) oli sitä mieltä, että rankkarisäännön muuttaminen oli hyvä ratkaisu. Eri mieltä oli kaikkiaan 14 äänestäjää eli 20,1 prosenttia.
Keskusteluakin virisi ja erinäisiä perusteluita nähtiin.
”Itse en pidä tätä hyvänä ratkaisuna.
Ennen oli paljon helpompaa seurata sääntöjä, kun ne olivat paljon selkeämmät. Pallo ei saa pysähtyä eikä liikkua taaksepäin. Nyt on paljon enemmän tulkinnanvaraa, minkä takia ei ole selkeää syytä miksi rankkari pitäisi hylätä tai hyväksyä. Olen nähnyt muutaman rankkarin, missä pelaaja seisoo paikallaan ja leipoo palloa pari kertaa eestaas eteen ja taakse, mutta silti ei ole hylkäystä näkynyt, vaikka ainekset siihen on. Aina on tullut eri selityksiä tuomareilta. Joskus pallo liikkui eteenpäin mutta pelaaja taaksepäin, joskus taas pelaaja liikkui eteenpäin vaikka pallo liikkui taaksepäin jne jne.
Nyt ei oikeasti tiedä mikä menee läpi ja mikä ei. Käytännössä kaikki rankkarit hyväksytään, vaikka jälkikäteen on selkeästi nähtävissä, että uusilla säännöillä voisi samankin rankkarin aikana hylätä suoritus.”, Metrin Slerba kommentoi.
”Paljon parempi kuin edellinen. Täysin naurettavaa pelleilyä, kun jossain rankkarikisassa joka vedon kohdalla huudettiin ”TAAKSEPÄIN!” ja puolet vedoista olisi pitänyt hylätä ja joku vetää hirveät kilarit, kun joku oli vähän enemmän taaksepäin kuin joku toinen ei”, Arto Kilponen paalutti.
Trupukanrooppi oli yleisesti ottaen kriittinen viime aikojen sääntöuudistusten suhteen.
”Vastasin kysymykseen ei.
Varsinaisesti minulla ei ole mitään uutta rankkarisääntöä vastaan, mutta pelaajana olen huolestunut, että kyseiseen aiheeseen ylipäätään kulutetaan liiton toimesta aikaa, energiaa ja resursseja.
Koen, että salibandyssa on Suomessa ja kansainvälisesti keskitytty höpötyksiin: rankkarisääntö, aloitussääntö, peliaika, rosterin koko, mailavalmistajien toimeentulon turvaaminen, pallon väri jne. Samalla huomaan arjessa ja salibandyn kovassa ytimessä, kuinka monet esimerkiksi pelaajien turvallisuusasiat ovat jääneet kellumaan. Tuomarilinjat pääkontakteista vaihtelevat edelleen pelistä toiseen ja monet ottelutapahtumat kaipaisivat apua kehittyäkseen. Nämä vain esimerkkinä.
Jos pelin sääntöjä halutaan edelleen yhtä aktiivisesti muuttaa, pidän outona etteikö sieltä löytyisi jotain oikeasti merkityksellistä parannettavaa.”