Viikon top 5

Viikon top 5: Salibandyliigan kaikkien aikojen parhaat veljesparit tai veljessarjat

23.11.
2019
Viikon top 5

Salibandyliigassa on pelannut vuosien saatossa kovia veljespareja tai -katraita. Kuva: Esa Jokinen

Viikon top 5 pitää sisällään dataan Salibandyliigan kaikkien aikojen parhaista veljepareista tai sarjoista. Jatkuvan toiston välttämiseksi pelaajiin viitataan poikkeuksellisti etunimillä.

Listauksen pääpaino on Salibandyliigassa, mutta myös muita meriittejä on huomioitu.

5. Kinnuset

Jukka ja Kimmo Kinnunen eivät välttämättä tule aivan ensimmäisenä mieleen, kun lähtee miettimään parhaita veljespareja tai -sarjoja, mutta molempien ura Salibandyliigassa oli vakuuttava. Jukka Kinnunen pelasi sen lisäksi Ruotsissa ja Sveitsissä. Oulusta kantautuneiden tietojen perusteella veljeksillä oli B-junioreissa niin kovat pelihalut, että he jakoivat lehtiä kustantaakseen pelaamisensa.

Varmana puolustajana tunnettu Kimmo edusti urallaan OLS:aa, Josbaa ja SSV:tä liigatasolla (2000-2016). Pudotuspelie huomioiden otteluita kertyi yli 450 ja tehoja lähes 170. Kimmon palkintokaapista löytyy kolme SM-kultaa, kaksi hopeaa ja kolme SM-pronssia.

Vuoden vanhempi Jukka edusti myöskin liigatasolla OLS:aa, Josbaa ja SSV:tä. Liigakausia kertyi kuitenkin vähemmän ja pelejä hieman alle 300. Jukka iski urallaan lähes 270 tehopistettä, juhli kahta Suomen mestaruutta ja pelasi neljä maaotteluakin.

4. Kainulaiset

Aiemminkin näillä listoilla esiintynyt Kainulaisen veljesnelikko tulee toki nopeasti mieleen, kun pohtii Salibandyliigassa pelanneita veljeksiä. Kainulaisista pitää vielä toistaiseksi todeta, että lahjoja on, mutta osa potentiaalista on vielä luonnollisesti lunastamatta.

Juuso (s. 1991) pelasi lopulta vain kahdeksan ottelua liigatasolla. Roope (s. 1995) on liigatasolla hyvä pelaaja, ja tärkeä palanen LASBille. Roope on pelannut liigassa hiukan alle piste per peli -tahdilla uransa, mutta avuja löytyy muualtakin kuin vain pistetehtailusta.

Suurimmat odotukset kohdistuvat tietysti Rasmukseen (s. 1997) ja Justukseen (s. 1999). Molemmat ovat jo ”breikanneet” liigatasolla, mutta kansainvälinen läpimurto odottaa vielä itseään. Oilers-kaksikko on ollut erittäin tehokas liigassa, ja pistesarake on kohentunut selkeästi yli piste per peli -tahdilla. Rasmus ja Justus ovat molemmat nuorten maailmanmestareita, ja kuuluvat aikuisten maajoukkuerinkiin, mutta toistaiseksi maajoukkuepaikka ei ole laminointunut kummankaan osalta.

3. Väänäset
Toinen veljespari, jota ei välttämättä aivan ensimmäisenä ajattele, kun tällaista listausta lähtee tekemään. Tatu Väänästä voi pitää yhtenä lajin kaikkien aikojen parhaista puolustajista, mutta Petri Väänäsenkin ura on ollut vähintään kovaa valuuttaa.

Tatun uraan on kuulunut ulkomailla vietetyt kaudet, ja tälläkin hetkellä hän edustaa Sveitsin kestomenestyjä Wiler-Ersigeniä. Vuosina 2002-2013 Tatu pelasi Josbassa ja SPV:ssä yhteensä lähes 340 liigapeliä ja iski 319 tehopistettä. Kaksi Suomen mestaruutta, kolme hopeaa ja yksi pronssi ovat osoitus menestyksen vuosista. Tatu on pelannut 156 maaottelua ja juhlinut maailmanmestaruuksia Suomen paidassa.

Petri tunnettiin liigaurallaan taitavana, sähäkkänä ja tehokkaana hyökkääjänä. Ensimmäisellä kaudella 2002-2003 seurana oli Loviisan Tor, mutta sittemmin 2003-2015 Joensuun Josba. Yhteensä 370 liigapeliä pelannut Petri kuului Josbassa tasaisen varmoihin suorittajiin ja naulasi pelaamissaan otteluissa yhteensä 330 pistettä. Josban kanssa Petri saavutti SM-hopeaa ja SM-pronssia. Petriltä löytyy tilastoista yksi pelattu maaottelu.

2. Kotilaiset

Ne Kotilaiset. Lähes runollinen rimpsu Peter, Panu, Paul ja Pasi, jotka ovat omalta osaltaan jättäneet jäljen suomalaiseen palloiluhistoriaan. Erikoiseksi veljesnelikon uran tekee se, että vanhin Pasi (s. 1978) on peräti 16 vuotta vanhempi kuin nuorimmainen Peter (s. 1994).

Pasi pelasi yli 350 peliä liigatasolla ja 18 maaottelua. Liigassa pisteitä kertyi yli 300, ja nelikon vanhin saavutti kaksi SM-kultaa (Oilers) ja kaksi pronssia (Happee ja Oilers). Liigaseuroja olivat Happee, Oilers ja lopulta vielä SPV. Pasi saavutti MM-hopeaa pelaajana vuonna 2002. Panun (s. 1991) liigaura on myös toistaiseksi päättynyt. Happeessa yli 270 liigapeliä pelannut Panu oli hyökkääjänä monipuolinen pelaaja, joka iski yli 200 pistettä liigassa. Panu pääsi nauttimaan Happeen menestyksen vuosista kahden SM-hopean ja yhden SM-kullan muodossa. Pelasi kaksi maaottelua urallaan.

Paul (s. 1988) kuului varsinkin vuosikymmen sitten potentiaalisten maajoukkuesenttereiden joukkoon. Liigapelejä Paulille on kertynyt jo yli 400 runkosarja ja pudotuspelit laskettuna. Tehojakin on plakkarissa yli 350. Happeen lisäksi Paul edusti kaksi kautta Tampereen Kooveeta ja Classicia. Hienosta urastaan huolimatta Paulilla ei ole kultamitalia, sillä hän edusti Peterin kanssa finaalit hävinnyttä Classicia Happeen voittaessa 2014. Sentterillä on kolme SM-hopeaa, yksi pronssi ja maaotteluita miehelle on kertynyt kolme.

Peter ei esittelyjä kaipaa. Yksi Suomen kaikkien aikojen lahjakkaimmista pelaajista on ollut parhaimmillaan häikäisevän hyvä. Miesten liigassa tehopisteitä on kertynyt yhteensä jo melkein 500, vaikka otteluita on takana alle 250. Sähäkkä ja taitava Peter on hurmannut myös MM-kisoissa, joista kotiintuomisina on ollut kaksi maailmanmestaruutta. Peterin uralla ”pörssi”-nimitys ei ole ollut pelkkää mainospuhetta, sillä myös maajoukkueessa laituri on esiintynyt yli piste per peli -tahdilla.

1. Kohoset

No Kohoset. Eipä koko maailmasta löydy kovempaa salibandyveljesparia tai -katrasta. Voi olla liioiteltua sanoa ”lähellekään”, mutta ei se väite kaukanakaan ole. Pelkästään tehpisteiden luettelointiin menisi vähintään hyvä tovi, sillä Suomessa kaksi on naulannut yhteensä lähes 1500 pistettä. Jos lasketaan vielä Mikan (s. 1977) Ruotsin vuodet ja maajoukkue niin lähestytään jo 3000 tehopisteen yhteissaldoa uhkaavasti. Mikko (s. 1979) oli ensimmäinen pelaaja Salibandyliigassa, joka rikkoi 1000 pisteen rajan ja Mika teki saman tempun Ruotsin puolella.

Mikko on edustanut Suomessa vain kahta seuraa: Happeeta ja SPV:tä, vaikka ura on kestänyt yli 20 vuotta. SPV:tä laituri edustaa edelleen, ja on juhlinut seuran kanssa kolmea Suomen mestaruutta. Palkintokaapista löytyy myös kaksi hopeaa ja viisi pronssia. Maajoukkuetasolla loukkaantumisista urallaan kärsinyt Mikko saavutti myös MM-kultaa 2008 ja 2010.

Mika on kaikkien aikojen paras salibandyn pelaaja, mutta yksi pieni ”puute” uralta löytyy. Häneltä ei nimittäin löydy Suomen mestaruutta. Ruotsin mestaruuksia, Champions Cupin voittoja ja maailmanmestaruuksia löytyykin sitten ihan vaikka jaettavaksi asti. Kohonen on edustanut Suomessa pääosin Happeeta, jota hän edustaa nytkin, mutta pelasi yhden kauden SPV:ssä. Salibandyliigan ikänestorin ura jatkuu Happeessa, jonka kanssa hän on saavuttanut aiemmin urallaan SM-hopean ja SM-pronssin.

Joel Siltanen
Pääkallo.fi:n päätoimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @joelsiltanen