Liigat

Kuudensadan kilometrin keikka tuomarien takapenkillä – ”Ollaan vähän kuin vanha aviopari”

02.12.
2019
Liigat

Anssi Silvon ja Andrew Lewisin yhteenlaskettujen liigaotteluiden määrä on pitkälle yli 600:n. Kuva: Esa Takalo

Millainen on liigaerotuomarin pelipäivä? Hyppäsimme konkarituomarien mukaan marraskuiselle matkalle halki Suomen.

Kello 12.45

Kello on raksuttanut rapiat kolme varttia yli tiistaisen puolenpäivän, kun auto pysähtyy ensimmäisen kerran – Tampereen Kaukajärven McDonald’sin pihaan. Anssi Silvolla on rutiininsa, ja se on täytettävä nytkin. Pitemmälle pelimatkalle lähtiessä erotuomari hakee lähiravintolastaan mukaan kupposen kuumaa. Kun vaniljanmakuinen latte on heivattu listoilta pois, on tyydyttävä carameliin.

– Arkipeli matkan päässä tarkoittaa, että tällaisena päivänä en mene töihin. Kun tenavat on lähetetty kouluun, hoidan aamupäivän toimistohommia. Nekin on tehtävä joskus. Tänään olen käynyt muun muassa kirjanpitäjän luona, Silvo kertoo laskeutuessaan liittymästä ysitielle.

Suuntana on Jyväskylä ja siitä edelleen Kuopio, jossa noin 300 kilometrin päässä odottaa miesten Salibandyliigan runkosarjan ottelu Welhot–Classic. Se on Silvolle, 48-vuotiaalle tamperelaiselle rakennusyrittäjälle, uran 359. peli tällä tasolla.

Taivas on harmaa, lämpötila niukasti plussan puolella ja auton tuulilasiin räpsii märkää tihkua, jota vastaan pyyhkijät käyvät loputonta taisteluaan.

Ei liene sattumaa, että marraskuisen tiistai-illan pelillä on kotimaisessa palloiluslangissa ihan oma merkityksensä. Siihen viitataan mittarina, jolloin erityisesti testataan paitsi joukkueiden fyysistä, myös henkistä jaksamista.

Lewis vaihtaa tavaransa Silvon autoon. Hän suosii takapenkkiä, koska siellä voi ottaa tarvittaessa nokoset.

Klo 15

Vaajakoskelta on tullut huippuluokan salibandypelaajia, mutta siellä on myös liikenneasema, jossa tamperelaisen ja keuruulaisen tuomarin on oivallista kohdata. Erotuomaripariaan kolme vuotta vanhempi Andrew Lewis on ajanut paikalle noin tunnin matkan kotoaan ja ehtinyt jo syödäkin. Nyt on tamperelaisen tankkauksen aika – niin miehen kuin autonkin. Buffetpöydästä lautanen täyttyy maltillisella määrällä muusia, lihamureketta ja kasviksia.

Ulkona Lewis nostaa ison mustan kassinsa Silvon auton tavaratilaan ja matka jatkuu kohti Kuopiota.

Silvo ja Lewis ovat olleet erotuomaripari jo toistakymmentä vuotta. Silvolla on menossa 17. kausi miesten Salibandyliigassa, Lewisillä 15:s. Hänelle marraskuisen tiistai-illan ottelu on liigauralla järjestyksessä 272.

Seurakunnan suntiona työskentelevälle Lewisille alkuviikon arkipeli on lähestulkoon kuin viikonloppu, koska hänellä maanantait ja tiistait ovat yleensä vapaapäiviä. Yleensä viikonloppuisin suntiota puolestaan tarvitaan.

– Näin vapaapäivänä teen yleensä kotona jotain pientä ja pääsen lähtemään hyvissä ajoin peliin, mutta työpäivänä joudun lähtemään keskellä päivää. Viikonloppuisin kello 17 pelit vaativat hieman erilaisia ratkaisuja, mutta hyvin on pärjätty. Olen kiitollinen työnantajalle ja perheelle, hän sanoo.

Lewisin onneksi työnantaja on joustava, ja osaltaan siinä auttavat myös työaikapankissa olevat plustunnit.

Klo 16

Mutkainen ja mäkinen tie Jyväskylän ja Kuopion välillä on matkan ikävin osuus. Pimeys on jo laskeutunut Itä-Suomeen, eikä sade ole lakannut. Märkä asfaltti tuntuu imevän kaiken vähäisenkin valon.

Jos joku tässä vaiheessa ihmettelee, miksi tamperelais-keuruulainen erotuomaripari matkustaa keskellä viikkoa Kuopioon, sille löytyy parikin perustetta. Ensiksikin, lähempää itäisestä Suomesta ei tällä hetkellä oikein löydy miesten liigan erotuomareita. Toiseksi, Silvo ja Lewis ovat erittäin hyvin käytettävissä päivästä ja ajankohdasta riippumatta: heillä ei ole käytännössä lainkaan esteitä, jotka blokkaisivat otteluiden antamisen tietyille päiville.

Niinpä yhtälö on ymmärrettävä, kun he tulevat kuitenkin kokonaisuutta ajatellen kohtuullisen matkan päästä. Lopullinen totuus on tietysti erotuomariasettelijan päässä, sillä hän määrää, minne kukin matkustaa milloinkin.

Kuopioon päässyt erotuomaripari tutkailee hallia ja paperista illan protokollaa.

Klo 16.50

Parkkipaikalla Kuopio-hallin edustalla on pimeää, kun Silvon auto pysähtyy. Kassit tavaratilasta olalle ja kohti pääovia. Seuraavaksi on edessä jännittävät paikat: irtoaako infotiskiltä tänään avain ainoastaan yhteen vai peräti kahteen tuomaripukuhuoneeseen? Tilanne Kuopiossa kuulemma vaihtelee.

Valoa pimeyden keskelle: Kuopio-hallin henkilökunta ojentaa Silvolle ja Lewisille omat avaimet! Näin he pääsevät levittämään tavaransa omiin tiloihinsa, jotka ovat samalla käytävällä pienen matkan päässä toisistaan.

– Ettekö te sovi enää samaan koppiin? velmuillaan Classicin valmennusryhmästä.

Hurtti huumori kuuluu asiaan. Lewisin ja Silvon mukaan keskusteluyhteys eri joukkueiden eri toimijoihin on vaihtelevalla tasolla.

Aiemmin miesten Salibandyliigassa oli yleisenä käytäntönä sovittu ennen peliä erotuomareiden ja valmentajien kokoontuminen, mutta se käytäntö on ajan tasossa hiipunut. Silvo ja Lewis pyrkivät edesauttamaan luonnollisen kontaktin syntymistä omalla tavallaan.

– Olemme ajoissa hallissa, että pystymme antamaan sellaisen mahdollisuuden. Kun menee tyrkylle ja tervehtimään, siinä on kanava auki, jos on jotakin sanottavaa. Emme kuitenkaan ala lypsämään sitä, Silvo selvittää purkaessaan ison erotuomarilaukkunsa sisältöä ympäri muutaman neliön koppia.

Täsmennettäköön, että ottelun erätauot menevät kuitenkin samassa kopissa, kun tuomarit käyvät mennyttä läpi ja arvioivat toimintaansa.

Tällä kertaa kävi tuuri ja Kuopio-hallin kassalta irtosi kaksi pukuhuonetta. Lewis on kakkoskopissa.

Klo 17.30

Welhojen ja Classicin joukkueet ovat ulkolämmittelynsä tehneet ja valuvat hiljalleen kohti pelikenttää jatkamaan valmistautumista siellä. Erotuomarien kopeissa pohditaan, hyödyntääkö Kuopio-hallin mahdollistamaa isoa sisätilaa vai mennäkö ulos.

– Molemmat meistä tekevät aika lailla itsenäisen lämmittelyn omaan tahtiin, ja nähdään sitten sisällä ennen ottelua. Me ollaan vähän kuin vanha aviopari, Silvo naurahtaa.

Vaikka sadesää ei houkuttele, Silvo vetää lenkkarit jalkaan ja lähtee tekemään kalakukkokaupungin vakiolenkkinsä: kiertämään läheistä Niiralan jäähallia.

KalPalla ei ole pelipäivä, joten se ei vie Welhoilta katsojia. Classic houkutteleekin Kuopio-halliin kauden tähän asti suurimman yleisömäärän 354.

Omaa lenkkiään tekevälle Lewisille jalkakäytävän hiekoitussora meinaa tehdä tepposet, kun jalka luistaa hieman alta liikennevaloihin pysähtyessä. Hän joutuu hieman tunnustelemaan polveaan sisällä hallissa, mutta se on kunnossa. Fakta on, että särkylääkkeetkin kuuluvat tarvittaessa erotuomarien repertuaariin.

Klo 18.30

Silvo viheltää pelin käyntiin. Numerot ehtivät juosta 42 sekuntia Kuopio-hallin tulostaululla, kun tuomaristo vie seuraavan kerran pillin huulilleen, tällä kertaa Lewis: ensimmäinen maali Classicille.

Tamperelaiset tekevät avauserässä vielä kolme lisää.

Erotuomarit puuttuvat peliin keskialueella: Welhojen mailarike, vapaalyönti Classicille. Keski-ikäiselle mieskatsojalle se on liikaa.

– Ainako työ vihellättä, kun sininen huutaa?

Se on ainoa kerta koko ottelussa, kun yleisöstä yhtään isommin reagoidaan Silvon ja Lewisin tekemisiin.

– Minun mielestäni tyyli on siistiytynyt. Ei yleisöltä tulee enää sellaista ala-arvoista nimittelyä, jota oli vielä 10–15 vuotta sitten. Kommenttia tulee vieläkin, mutta ne ovat painokelpoista. Yleisön kommentit yleensä vaan huvittavat. Joskus tulee jopa näytettyä peukkuakin jollekin nasevalle jutulle, Lewis paljasti autossa tullessamme.

Toisessa erässä kotijoukkue pyörii kunnolla tamperelaisessa pesukoneessa ja häviää erän 0–7. Silti Welhojen kasetti kestää, eikä erotuomareilta vaadita suurempaa puuttumista.

Ottelun ensimmäinen jäähy tulee vasta toisen erän lopulla, kun Welhot joutuu rikkomaan mailalla.

Kolmannen erän alussa myös Classicia rangaistaan, kun hyökkäyspäässä pelaaja katkaisee orastavan vastahyökkäyksen.

Ne ovatkin ottelun ainoat jäähyt. Niiden lisäksi kummallekin joukkueelle tuomitaan kertaalleen rangaistuslaukaus, Classicille toisessa ja Welhoille kolmannessa erässä. Molemmat rankkarit onnistuvat.

Klo 20.30

Kun viimeinen erä kirjataan tasan 2–2, koko ottelu päättyy Classicin selvään 13–2-vierasvoittoon. Sarjakärki on pyyhkäissyt jälleen yhden vastustajan tieltään.

Kun loppuseremoniat ja kättelyt on suoritettu, Silvo heittää vielä kentältä lähtiessään moikat toimitsijapöydälle.

– Oli niin mukavaa, että tullaan ensi viikolla uudestaan!

Erotuomariparille on todellakin merkitty jo seuraavalle viikolle torstai-illan ottelu Welhot–Nokian KrP. He saavat rampata Savossa alvariinsa.

Tässä ottelussa paikalla ei ole otteluvalvojaa, joka antaisi tuomareille palautteen ottelun jälkeen. Jos olisi, keskustelu voisi viedä tunninkin, mutta tällä kertaa Silvo ja Lewis pääsevät aikaisemmin paluumatkalle.

Pelin jälkeen tuomarit vaihtavat päällimmäiset ajatukset. Keskustelu jatkuu suihkun jälkeen autossa.

Klo 21.15

Lumi on syönyt kaiken
Routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan

Kuopio-hallin aulan kaiuttimista soi PMMP:n Joutsenet. Lumesta ei ole tietoakaan, kun Welhojen talkoolaiset poistuvat yksi kerrallaan ulko-ovista pimeään iltaan. Äsken liigaottelua todistaneessa kaukalossa harjoittelee alasarjajoukkue.

Erotuomarit ovat käyneet suihkussa, kasanneet tavaransa ja tällä kertaa myös syöneet välittömästi pelin jälkeen jo hallilla, kun he saivat toimitettuna paikalliselta tutulta ravintoloitsijalta tilaamansa wokkiannokset. Sekin säästää matka-aikaa.

Ensin käytävältä saapuu aulaan Silvo, hetken päästä Lewis. Kotimatka voi alkaa.

On jälkianalyysien aika. Erotuomarit pohtivat juuri päättyneen ottelun kokonaisuutta, jäähylinjaansa ja eritoten muutamaa tilannetta. Sen suurempaa parranpärinää saati jälkipyykkiä Kuopio-hallin tiistai-illassa ei kuitenkaan syntynyt, joten on aika pohtia erotuomariutta hieman laajemminkin.

– Mietitään, minkä määrän ottelussa joutuu tekemään päätöksiä ihan hetkessä. Otetaan esimerkiksi kulmavääntö: jos pelaaja tuplataan sinne, siellä on kolme mailaa, kuudet jalat ja kolme kroppaa. Kuinka monta päätöstä siellä joutuu tekemään: rike vai ei rikettä? Kymmenen päätöstä ei riitä yhteen kulmavääntöön. Kun kerrot ne koko pelin ajalle, niin kyllä kovalevy joutuu tekemään paljon päätöksiä. Ei se ihme ole, jos välillä menee vähän pieleen, Lewis pohtii.

Liigaerotuomareiden tervaskantoihin kuuluva kaksikko on kokenut erotuomariurallaan sen, että videot ovat tulleet isoksi osaksi salibandya ja myös tuomaritoimintaa. Tallenteet opettavat paljon myös erotuomareille, kun sieltä voi katsoa omaa toimintaa. Niiden avulla omasta tekemisestään voi saada tasalaatuisempaa, arvioi Lewis.

Inhimillistä aspektia videot eivät kuitenkaan poista.

– Pelille ja omalle tekemiselle pitää olla niin rehellinen kuin mahdollista. Kentällä ei voi arvailla asioita. Joko sitä näkee tai sitten ei. Jos näkee, sitten toimii ja reagoi. Se on sitten eri asia, onko se reaktio oikea, mutta pelissä täytyy toimia vain sen mukaan, mitä näkee. Näkemättä emme voi ruveta arpomaan ratkaisuja. Sitten ei auta kuin ottaa shitti niskaamme, Lewis sanoo.

Siitä puheen ollen, palaute kentällä on välillä rajua ja tämäkin erotuomaripari on saanut siitä vuosien varrella osansa. Kokenut tuomaripari myöntää kestävänsä eritoten pelaajien kuittailua paljon, jopa liikaakin, mutta sitä armottominta arvostelijaa ei pääse koskaan pakoon.

– Suurin kritiikki löytyy peilistä, siitä itsensä aina löytää, Silvo muistuttaa.

– Jos ei ihan nappiin mene, niin 98-prosenttisesti tiedän sen jo pelissä tai heti sen jälkeen. Siinä kohtaa valmentajilla ja pelaajilla on ehkä oikeuskin olla vähän käärmeissään.

Salibandykentän asiat sulkeutuvat kuitenkin siinä vaiheessa, kun saa rojahtaa omaan sänkyyn.

– Pystyn kyllä nukkumaan yöni, vaikka peli menisi ihan p*rseelleen, Silvo kuittaa.

Mutta vielä ei olla omassa sängyssä. Matka on kesken.

Noin kello 22.30

Pysähdys Vaajakoskella. Lewis vaihtaa omaan autoonsa ja matkaa Keuruulle. Hän saattaa päästä nukkumaan vielä nippa nappa saman vuorokauden puolella.

Tämähän on luksusta. Lewis myöntää, että viime vuosina uskoa ei ole juuri koeteltu, kun pisimmät matkat Joensuun iltapeleistä ovat jääneet pois.

– Siinä vaiheessa kun kello oli 1 ja kotimatkaa vielä 2–3 tuntia, niin mielessä käy, onko ihan pakko. Mutta kun aamulla herää, se tunne on poissa, ja eikun seuraavaa peliä kohti, hän kertoo.

– Rehellisyyden nimissä tänä päivänä täytyy sanoa, että kun tietää pelejä olevan vähemmän edessä kuin takana, niin kyllähän sekin motivoi.

Tuomariparin reitit erkanevat ja Silvo jatkaa yksin kohti Tamperetta. Hänelläkin on ripittäytymisen aika.

– Kun on pudottanut Lewisin ja tästä tiputtelee kotia kohti juurikin tällaisina marraskuisina iltoina, kun on säkkipimeää ja räntää puskee vastaan, tässä Jyväskylän jälkeen käy mielessä, onko tämä harrastus kaiken tämän arvoista. Niin käy muutaman kerran kaudessa, pakko myöntää – ja juurikin tällaisissa tilanteissa.

Tunne on kuitenkin ohimenevää – kuten on tällä kertaa myös Jämsän Patalahti, jossa Silvolla on yleensä paluumatkoillaan tapana käydä syömässä höyrymakkara. Sekin kuuluu rutiineihin.

Sen sijaan pysähdys tapahtuu toisella huoltoasemalla Jämsän keskustassa. Stoppeja on tehtävä. Joskus Silvo ottaa myös torkut, jos tilanne sitä vaatii.

Kello 1.40

Tamperetta lähestyttäessä ei vastaantulijoita eikä muuta liikennettä juuri näy. Tiistain ja keskiviikon välinen yö keskellä marraskuuta on hiljentänyt kaupungin tehokkaasti.

Kaukajärven McDonald’skaan ei ole enää auki – ei sillä, että caramel-latelle olisikaan nyt tarvetta. Se saa odottaa seuraavaan torstaihin, jolloin Anssi Silvo lähtee uudelleen samalle matkalle kohti Kuopiota.

Täällä erillinen juttu Anssi Silvon ja Andrew Lewisin kansainvälisestä urasta.

Iiro-Pekka Airola
Iiro-Pekka Airola
Toimittaja

Twitter: @ipairola