Complex Floorball

Välieräennakko – kasvaako Suomen joukkue “Tilan ja ajankäytön mestariksi”?

14.12.
2019
Complex Floorball

Perttu Kytöhonka ennakoi Suomen MM-välierää pelitavallisten valintojen kautta. Kuva: Ville Vuorinen/salibandy.fi

“The speed of an object is not a property of the object alone: it is a property of the object in relation to another object. The speed of a child on a moving train has a value relative to the train (a few steps per second) and a different value relative to the ground (a hundred kilometers per hour). – Carlo Rovelli, The Order of Time

Pohdin Suomen alkulohkokamppailun aikana naisten salibandystä yleisesti ja Suomen karvauspelaamisesta nimenomaisesti, että miksi moni joukkue tuntuu puolustavan vapaaehtoisesti isoja alueita.

En ota kantaa onko valinta hyvä tai huono, puhumattakaan mahdollisista viihdyttävyyselementeistä. MM-kisoissa – tai oikeastaan Salibandyliigassakaan – joukkueiden tehtävänä ei ole viihdyttää, vaan voittaa otteluita. Kun kaksi tasaväkistä tai kohtuullisen tasaväkistä joukkuetta kohtaa, peli on viime kädessä kollektiivitasolla kamppailua joukkueen A hyökkäyspelinopeus vastaan joukkueen B puolustuspelinopeus – ja päinvastoin. Koska kyseessä on ihmisten pelaama peli, mukaan mahtuu kaikenlaista pomppua ja syöttöhassia, mutta pidemmän päälle, nämä asiat menevät tasan.

Pelinopeus on tyhjän tilan suhdetta aikaan

Jani Hakkarainen on jo vuonna 2012 kirjoittanut ansiokkaasti teoreettista pohdintaa pelinopeudesta erityisesti hyökkäyspelaamisen kautta. Hakkaraisen kirjoituksesta poiketen katson, että voimme vallan hyvin puhua myös puolustuspelinopeudesta. Tällöin joukkueen puolustuspelinopeudesta puhuttaessa puhumme siitä suhteessa vastustajan hyökkäyspelinopeuteen.

Mikäli Ruotsin pelaaja keskellä (Albin Sjögren) saisi pelivälineen, hänellä olisi suhteellista aikaa hyökkäyspeliteolleen merkittävästi enemmän kuin suomalaispelaajalla, jolla on hänen merkkausvastuu – Ruotsin mahdollinen hyökkäyspelinopeus tässä tilanteessa > Suomen mahdollinen puolustuspelinopeus. Kuva: Kuvakaappaus

Ja tässä kontekstissa Suomen karvaustaso ja viisikon tiiviyden puute on jäänyt mietityttämään. Suomi pelasi Sveitsiä vastaan pääosin karvaustasolla, jossa laiturit pelasivat 2-3 metriä keskiviivan yläpuolella. Kumpikaan pelaajista ei antanut juurikaan painetta Sveitsin pallolliseen pelaajaan, jonka myötä alue, jota Suomen viisikon tuli puolustaa ja täyttää oli melko suuri. Puolustuksellisesti tämä oli yksi Suomen ongelmista alkulohkon ottelussa.

Kuva 3: Suomen peruskarvaustaso Sveitsiä vastaan oli varsin korkea, mutta paine pallolliseen vähäinen. Tämä teki Suomen alakolmikon (sentteri ja pakit) työstä varsin vaativaa. Kuva: Kuvakaappaus

Kuva 4: Sveitsi on saanut pelattua pallon ohi Suomen laitureiden ja vaikka se ei ole kyennyt suoraan saavuttamaan merkittävää etua, Suomi joutuu puolustamaan suuria alueita. Hieman myöhemmin Sveitsi tekee maalin Suomen epäonnistuneen positiivisen tilanteenvaihtohetken jälkeen. Kuva: Kuvakaappaus

Kuten Jani Hakkarainen kirjoitti, yksi määritelmä pelinopeudelle on tyhjän tilan suhde aikaan. Suomen karvausvalinta johti ottelussa siihen, että Sveitsi pääsi usein kuvan 4 kaltaisiin tilanteisiin, joissa Suomen pelaajat joutuvat täyttämään suuria tiloja ja tekemään yksilötason valintoja ilman tiiviin viisikon tukea.

Ruotsi välierässä – ansa viritetty?

Suomen ykköskentän Veera ja Oona Kauppi ovat joka kerta kentälle astuessaan ottelun kärkiyksilöitä. Koko joukkueen vertailussa etu on kuitenkin selvästi Ruotsin puolella. Kaikissa menestyksekkäissä suomalaisissa maajoukkueissa on suurtekojen avaimena toiminut laadukas kollektiivinen maalinestopeli – sisältäen niin hyökkäys- kuin puolustuspelaamisenkin – ja joukkueen yksilöiden absoluuttinen sitoutuminen yhteiseen pelitapaan. Suomen miesten maajoukkue on salibandyssä näyttänyt käytännössä kolmissa edellisissä MM-kisoissa miten yhtenäinen joukkue ja äärimmäisen laadukas maalinestopeli käytännössä hävittää yksilötason (mahdollisen) tasoeron.

Suomen naisten maajoukkue ei vielä näissä kisoissa ole onnistunut näissä perinteisissä suomalaisissa vahvuuksissa. Ruotsi kykenee marssittamaan MM-välierään kisojen laadukkaimman pelaajanipun ja mikäli Suomi jättää Ruotsin taitaville yksilöille Sveitsin kaltaisia suuria tiloja, se tulee olemaan suurissa vaikeuksissa. Samalla yllätysvoiton todennäköisyydet tippuvat hyvin pieniksi.

Suomen tulee iskeä Ruotsin yksilätason taitoylivoimaa vastaan kollektiivisella ja maksimaalisella puolustuspelinopeudella, joka onnistuessaan voisi jättää Ruotsin hyökkäyspelinopeuden varjoonsa. Jotta tämä olisi mahdollista, Suomen valmennuksen tulee pohtia kykeneekö osin erittäin kokematon ja nuori ryhmä puolustamaan viisikkona yhtenäisesti niin suuria tiloja kuin mitä se joutui Sveitsiä vastaan tekemään. Karvaustason pudottaminen parilla metrillä helpottaisi viisikkoa pysymään yhtenäisenä ja Ruotsin tilan ja ajan omalla hyökkäysalueellaan pienempänä. Samalla siitä voisi olla apua Sveitsi-pelissä tökkineisiin positiivisiin tilanteenvaihtoihin, joissa Suomi naputteli palloa turhan usein sveitsiläisten lapaan heti oman pallonriistonsa jälkeen.

Suomi on ollut sekä miehissä, että naisissa parhaimmillaan juuri Ruotsia vastaan. MM-kisat eivät toistaiseksi ole olleet riemumarssia, mutta mikäli Suomi kykenee kasvamaan “Tilan ja ajankäytön mestariksi” välierässä, sillä on mahdollisuudet suuryllätykseen.

Perttu Kytöhonka
Perttu Kytöhonka
Pettu Kytöhonka on toiminut aiemmalla valmennusurallaan pitkään TPS:n organisaatiossa ja piipahti myös Sveitsissä valmentamassa ennen Suomeen palaamistaan. Sen jälkeen Kytöhonka valmensi kolme kautta miesten Divarissa. Nykyään hän on TPS:n valmennuksen kehityspäällikkö, ja kuuluu Ruotsin miesten maajoukkueen valmennusryhmään.