Lauantaina päättyi muutakin kuin yksi salibandykausi, nimittäin yksi lajin mittavimmista pelaajaurista. Kaudella 1997-98 debytoineen Mikko Kohosen upean uran viimeiseksi otteluksi jäi tiistaina pelattu 3. puolivälierä.
Kohonen, 41, voitti urallaan paljon. Muun muassa kaksi maailmanmestaruutta ja kolme Suomen mestaruutta. Koko uransa Salibandyliigassa pelanneen Kohosen palkintokaappiin kertyi kaikkiaan 10 mitalia.
Kohonen oli ensimmäinen tuhannen pisteen haamurajan puhkaissut liigapelaaja. Tällä kaudella Kohonen nousi ykköseksi runkosarjapelien määrässä. Pudotuspelit mukaan lukien Kohonen pelasi 705 liigaottelua, mikä oikeuttaa tilaston jaettuun kärkipaikkaan yhdessä Mikael Järven kanssa.
Pelaajalegendan uran loppulukemiksi jäi 555 runkosarjan ottelua, joissa Kohonen tehtaili 557 maalia, 319 syöttöä ja 879 pistettä. Pudotuspelejä Kohonen pelasi neljällä vuosikymmenellä yhteensä 150 kappaletta tehoin 112+63=175. Huimia lukuja.
Lienee sanomattakin selvää, että Mikko Kohonen on yksi Salibandyliigan kaikkien aikojen pelaajista. Vaajakoskelainen pelasi huipputasolla käsittämättömän pitkään, etenkin miehen loukkaantumishistoria huomioiden.
Mikä sitten teki Mikko Kohosesta niin hyvän pelaajan? Kohonen oli siinä mielessä erikoinen pelaaja, ettei hänellä ollut teknisiä tai fyysisiä huippuominaisuuksia. Ilmapalloissa Kohonen oli omaa luokkaansa, mutta ne ovat loppuviimein pieni osa peliä.
Kohonen muistetaan ennen kaikkea huippuluokan maalintekijänä. Siitäkin huolimatta, että hänen laukauksensa ei ollut järin laadukas. Kohonen kyllä ampui tarkasti, mutta ei erityisen lujaa. Happeeta ja SPV:tä koko aikuisuransa edustanut hyökkääjä harvemmin edes yritti laukoa kauempaa.
Pitkäaikainen joukkuekaveri Harri Karjala demonstroi Kohosen laukauksen lujuutta jokunen vuosi sitten heittämällä lehden verkkaisesti lattialle. Kohosen laukaus oli pitkän linjan SPV-puolustajan mukaan yhtä luja.
Se mikä Kohosesta teki niin loistavan pelaajan, oli hänen poikkeuksellinen peliälynsä pallottomana pelaajana. Kohonen sijoittui kentällä mestarillisesti. Hän osasi ajoittaa liikkeensä täsmällisesti, lukea oikein niin omia kuin vastustajia. Kohosen maalintekopelisilmä on yksi parhaista, mitä salibandykentillä on saatu todistaa.
Tämä erikoisominaisuus tuli esiin, etenkin kun ikää tuli lisää ja tossu liikkui hitaammin.
Nuorempana Kohonen tunnettiin erinomaisena karvaajana. Hän pystyi kuitenkin mukautumaan pelin mukana. Kohonen osasi tulkita tilanteita ja sitä kautta maalimäärät pysyivät korkealla. Vielä kaudella 2017-18 Kohonen iski 28 maalia. Sitä ennen hän oli mättänyt vähintään 30 maalin kausia yli kymmenen vuoden ajan kahta loukkaantumisten runtelemaa sesonkia lukuunottamatta.
Ennen kaikkea Kohonen on loistava esimerkki sitoutumisesta. Kohonen on SPV-legenda, vaikka Peliveljiä 13 kautta edustanut hyökkääjä ei missään vaiheessa edes asunut Seinäjoella. Perheellinen mies amatöörilajissa reissasi monta kertaa viikossa muutaman tunnin ajomatkan pelatakseen SPV:ssä.
Kohosen sitoutuminen ilmentääkin osuvasti sitä, miksi SPV nousi 2010-luvun alkupuoliskon mahtiseuraksi ja kestomenestyjäksi. Muutama vuosi sitten ilmestyneessä Erilainen Peliveli -dokumentissa Tommy Koponen luonnehti Kohosta SPV:n seurahistorian yhdeksi tärkeimmäksi hankinnaksi.
– Mikko toi mukanaan upean uhon ja sellaisen unelman, että mehän ruvetaan pelaamaan Suomen mestaruudesta, Koponen muisteli dokumentissa.
Vaikka viimeiset kaksi kautta olivat Kohoselle vaikeita ja hän jäi marginaaliseen rooliin, eivät ne himmennä hyökkääjän upeaa uraa. Itse asiassa päinvastoin.
Kohonen olisi saattanut olla tärkeäkin pelaaja jossain toisessa joukkueessa, mutta SPV:n aktiivinen pelitapa tarkoitti väistämättä sitä, että raihnaisesti liikkuneen konkarin rooli pieneni.
Kohonen kuitenkin hyväksyi pienentyneen roolinsa ja jatkoi SPV:ssä erikoistilannepelaajana. Kohosen viimeiseksi jääneellä kaudella minuutit tasaviisikoin jäivät vähäisiksi, mutta yli- ja alivoimalla sekä 6vs5-pelissä Kohonen oli edelleen tärkeä lenkki. Hän summasi vastuuseen nähden komeat 7+7=14 tehot.
Tässä kohtaa oodia kuuluisi normaalisti luetella tutut kliseet, kuinka kova voittaja, kilpailija ja urheilija Kohonen oli. Se ei ole Kohosen kohdalla tarpeen. Upean uran viimeiseksi jäänyt kausi summaa Kohosen suuruuden paremmin kuin mitkään superlatiivit.
Kaiken nähnyt ja voittanut, yli tuhat pistettä urallaan iskenyt veteraani puri mukisematta tuppea nelosketjussa ja ymmärsi auttavansa joukkuetta parhaiten siinä rajallisessa erikoistilanneroolissa, joka hänelle oli räätälöity.
Jyväskylän ja Seinäjoen välisen automatkan taittaminen tuntui takuulla raskaalta jo silloin kun maaliverkko pöllysi ykköskentän laidassa. Mutta, että sama matka taittui vielä nelikymppisenä nelosketjun roolipelaajana, kertoo poikkeuksellisesta palosta lajia kohtaan. Paloa alleviivasi myös Kohosen työ kaukalon ulkopuolella, SPV:n taustoilla ja salibandyliiton hallituksessa.
Juuri tästä palosta jokaisen laji-ihmisen pitäisi ottaa mallia.