Miesten Salibandyliigan runkosarja päättyi viikonloppuna. Sen myötä neljä joukkuetta aloitti kesälomansa.
Sarjajumbo ÅIF putosi Divariin debyyttikauden päätteeksi. LASB, OLS ja Tiikerit jatkavat Salibandyliigassa myös ensi kaudella. Toni ”Ylijohtava” Lötjönen arvioi näiden joukkueiden kautta ja pohti samalla tulevaisuuden näkymiä.
14. ÅIF, Sipoo
Sipoolaiset tuomittiin yleisesti nettininjojen toimesta varmaksi putoajaksi samana päivänä, kun joukkue varmisti nousunsa Salibandyliigaan viime keväänä.
Siirtomarkkinoiltakaan ei voitu odottaa onnistumisia, sillä Tiikerien nousun myötä laadukkaita ”ylijäämäpelaajia” ei PK-seudulla juuri ollut tarjolla. Lähtökohtaisesti vaikea liigakausi ei houkuttanut pelaajia edes rahalla ja ohkaisesta materiaalista menetettiin vielä lupaava Kasper Tähkä.
Etenkin Divaritasolla erittäin rutinoitunut ryhmä pelasi äärimmäisen korutonta salibandya. Tavoite oli vain raapia pisteitä sieltä täältä. Nokialta irtosi yllätyspisteet, mutta useimmissa otteluissa ei ÅIF lopulta ollut edes kunnollinen haastaja koko 60 minuuttia. Puolustusvoittoisesta pelitavasta huolimatta joukkue päästi 11 ottelussa 10 maalia tai enemmän. Koko sarjassa eniten päästettyjä maaleja ja selkeästi sarjan huonoin maaliero.
Osa povasi jopa ettei ÅIF saisi pistettäkään koko kaudella. Lopulta suoraputoaminen varmistui kuitenkin vasta kauden viimeisellä kierroksella. Posilaariin voidaan heittää myös nuoren Oliver Sillanpään kausi.
Sipoolaisten putoaminen tuntui olevan ”helpotus” ihan Alakiventietä myöten. Liigan huonoin yleisökeskiarvo (207) ja kotihallien puitteetkin saivat moitteita, vaikka ÅIF oli koko Salibandyliigan ainoa joukkue joka pelasi omassa hallissaan.
Pikaista nousua Salibandyliigaan tuskin nähdään. Sillanpää vaihtanee maisemaa, mutta muuten kauan yhdessä ollut ryhmä säilynee muutamia lopettamisia lukuun ottamatta Divarsissa. Seuraavat vuodet näyttävät pystyykö ÅIF vakiintumaan jatkossakin vahvaksi Divarijengiksi vai onko edessä Loviisa Torin kohtalo.
—
11. Tiikerit, Vantaa
Nousijalle suora säilyminen on hyvä saavutus. Jos ÅIF:in putoamista enemmän tai vähemmän toivottiin niin Tiikerien kohdalla oli toisin. Vantaalaiset olivat suuren yleisön lempilapsi ja Hesarikin kirjoitti ennen kautta, että Tiikerit on koko Salibandyliigan kiinnostavin joukkue, jolla on liigan nuorin päävalmentaja ja ykköspyssynä 17-vuotias Joakim Lund.
Siirtomarkkinoilla nousijajoukkue on aina haastavassa tilanteessa, mutta Tiikerit onnistui osittain Oilersin nuorisopelaajien joukkopaon ansiosta. Ryhmään tuli nuorta, nälkäistä ja kohtalaisen hyvää talenttia, ja etenkin Tiikerien näköisiä pelaajia.
Joukkue ja etenkin päävalmentaja Miro Mäkelä kehittyivät kauden edetessä. Isoimmat stepit otettiin puolustuspään pelaamisessa. Alkukautta leimasi naiivi ja ”löyhä” pelitapa, johon reagoitiin. Ensimmäiset 10 ottelua toivat 6 pistettä, kun taas 16 seuraava ottelua etenivät melkein piste per peli tahtiin.
Jatkossa joukkueen parhaat pelaajat ovat etenkin PK-seudun isompien kiikarissa. Pystyykö seura taloudellisesti ja urheilullisesti tarjoamaan pelaajille paketteja, jotta liigapaikan vakiinnuttaminen on mahdollista? Tiikereiden tulevaisuus on mielenkiintoinen. Potentiaalinen, mutta samaan aikaan haastava. Mahdollisuudet olla uusi Indians on olemassa.
—
10 OLS, Oulu
Olen aloittanut OLS:in kohdalla kaksi edellistä kevätraporttiani sanoilla ”Maksimisuoritus tältä ryhmältä.” Aikalailla samat sanat pätevät tähänkin kauteen.
OLS keräsi kauden ensimmäisellä puoliskolla 17 pistettä ja joulun tienoilla liigapaikka tuntui jo lunastetulta. Jälkimmäiset 13 ottelua toivat laariin enää 7 pistettä ja hetken Oulussa jouduttiin olemaan pelko persiissä karsintojen suhteen. Kaksijakoinen kausi, mutta kokonaisuus juuri sitä mitä tältä rosterilta pystyi maksimissaan odottamaan.
Tämä on nyt neljäs kausi putkeen kun oululaisten kausi päättyy runkosarjaan. OLS:n kohdalla puheet pudotuspeleistä olivat täyttä utopiaa. Viime kauden ryhmästä kupattiin Tatu Kiipelin lisäksi perusrunkoa. Jälleen kerran Jani Lipsanen ja kumppanit kaivoivat uusia pelimiehiä paikallisista kirkkosählyistä suoraan liigajäille.
Lipsanen siirtyy nyt taustoille ja uusi valmentaja hyppää ruoriin. Kuten viimeiset kaudet ovat osoittaneet niin OLS on jämähtänyt paikoilleen. Näen, että lähitulevaisuudessa karsintapeikko hönkinee lähempänä niskavilloja kuin playoff-haaveet. Pelaajia on pyritty sitomaan nyt pidemmillä sopimuksilla, jotta jokakesäiseltä suolihuuhtelulta vältyttäisiin. Seura on kuitenkin täysin oman juniorituotannon ja aivan lähialueiden seuratyön varassa. Viimeisimpiä vahvistuksia ”etelästä” saa etsiä muistilokeroistaan oikein tosissaan. Olisiko jossain vaiheessa omien poikien kotiinpaluun aika?
—
9. LASB. Lahti
Pudotuspelit tuntuivat karkaavan jo kauden alun konttaamisessa, mutta sarjan jälkimmäinen puolisko toi LASB:in vielä iskuetäisyydelle. Kauden jälkipuoliskon 13 ottelussa lahtelaiset käärivät kasaan 22 pistettä. Yhtä paljon kuin Happee ja Indians, ja neljä pistettä enemmän kuin SPV. Koko kausi kun olisi edennyt sillä tahdilla niin pelit jatkuisivat vieläkin.
Realistisesti pudotuspelit eivät kuitenkaan olleet lähelläkään. Seitsemän pisteen ero Happeeseen ja merkittävästi huonompi maaliero kertovat, että eroa oli sen kolmen voitetun pelin verran ja se on paljon. Kun LASB:in edellinen kausi oli täydellinen pannukakku niin tämän kevään etenkin pisteiden valossa erinomainen jakso jätti todennäköisesti hyvän maun pelaajille ja valmennukselle. Joukkue keräsi 12 pistettä enemmän kuin viime kaudella. Yhtä kovaan parannukseen pystyi ainoastaan Nokia.
Nostin ennen kautta LASB:in onnistujiin siirtomarkkinoilla, vaikka se menetti Rasmus Kainulaisen Oilersiin. Hankinnoista Santeri Pohjonen oli maalilla loistava. Seura on ollut aktiivinen siirtomarkkinoilla joka kesä, mutta haaviin on lopulta tarttunut pikkukaloja. Jälleen se on saman haasteen edessä. Pudotuspelirima tulee ensi kaudella olemaan piirun korkeammalla ja LASB:in pelkona on jumittua näille samoille sijoille. Organisaatiossa on moni asia kohdillaan ja mahdollisuudet sen seuraavan askeleen ottamiseen on olemassa. Se askel vaatinee kuitenkin enemmän kuin yhden kauden vielä lisää.