Pääkallo.fi julkaisee kahden erotuomarin näkemyksen, miten haastavassa tilanteessa erotuomaritoiminnassa voisi karsia kustannuksia ja tehostaa toimintaa valtakunnallisessa mittakaavassa.
Pääkallo.fi sai tietää, että eräs erotuomarikaksikko julkaisi aiheesta omilla nimillään eräänlaisen pamfletin suljetussa keskusteluryhmässä. Otimme toiseen kirjoittajaan yhteyttä ja pyysimme lupaa julkaisemme kirjoitus nyt kaiken kansan nähtäville. Kirjoittajien nimet löytyvät artikkelin lopusta. Kirjoittajat ja Pääkallo.fi toivovat asiallista keskustelua aiheen tiimoilta.
—
Aloitetaan toteamalla, että poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia ja rohkeita päätöksiä. Kuten kaikki ovat jo varmasti tässä vaiheessa tajunneet, koronaviruksesta aiheutunut vallitseva tilanne ei ole hetkessä ohimenevä ja paluuta samaan ei varmasti tule tapahtumaan monessakaan mielessä.
Tässä vaiheessa ensimmäinen prioriteetti luonnollisesti on terveyteen liittyvät asiat, mutta samalla on syytä alkaa valmistautua viruksesta aiheutuviin seuraaviin vaiheisiin, joihin kuuluu talouden taantuma tai pahimmillaan pitkäkestoinen koko yhteiskuntaa koskettava lama.
Taloudellinen kuritus tulee iskemään lujaa yrityksiin, yhteiskuntaan ja urheiluun kaikessa toiminnassa lajeista riippumatta. On oletettavaa, että seurat tulevat näkemään salibandyn historian pahimman kriisin, kun yritykset sulkevat sponsorirahahanat ja seurojen talous tulee syöksymään muun talouden mukana.
Olemme asian tiimoilta hyvissä ajoin siis liikenteessä ja tiedostamme tämän olevan rohkea päänavaus toiminnan tehostamiseksi, mutta varmasti myös harkitsemisen arvoinen. Kuten hyvin tekin tiedätte, monessa asiassa mennään raha edellä ja niin se on myös salibandyssa.
Tässä kohtaa erotuomarisektorin tulee nähdä roolinsa ja vastuunsa osana koko salibandyn lajikenttää. Erotuomarisektorin on tuotava ratkaisuja ja oltava samassa veneessä liiton ja seurojen kanssa rakentamassa kokonaisuutta, jolla lajin nimeltä salibandy tulevaisuus turvataan ja varmistetaan. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että salibandy huippu-urheiluna säilyttää tasonsa ja sitä kautta kiinnostavuutensa yleisön keskuudessa.
Yksi merkittävä tapa säästää joukkueille aiheutuvissa kustannuksissa on, että myös pääsarjaotteluiden asetteluissa huomioidaan kustannukset runkosarjan osalta aiempaa tehokkaammin ja pyritään minimoimaan erotuomarien matkustamisesta seuroille aiheutuvat kustannukset.
Tällä hetkellä pääsarjatuomareiden ryhmä on melko suljettu, eikä se edusta kattavasti niitä alueita, joissa pääsarjasalibandya pelataan. Kauden 2019–2020 tuomareista 48,6 prosenttia tulee Helsingin seudulta (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi, Nurmijärvi). Vastaavasti taas esimerkiksi Varsinais-Suomessa on tulevalla kaudella neljä pääsarjajoukkuetta ja yhteensä kaksi pääsarjatuomaria, Jyväskylässä pääsarjajoukkueita on kaksi eikä yhtään pääsarjatuomaria ja niin edelleen.
Pääsarjaryhmään on noussut uusia tuomareita pääosin tuomarien lopettaessa pääsarjauransa. Pullonkaulana on pitkälti ollut liittoerotuomariryhmästä koeotteluiden saaminen pääsarjaan ja monia kyvykkäitä tuomareita on odottanut mahdollisuutta koeotteluihin useiden kausien ajan liittoryhmässä. Oman haasteensa tulevalle kaudelle tuo myös uusi Suomisarja, jonka otteluiden määrä on suurempi kuin nykyisten pääsarjojen ottelumäärä ja alueellinen levinneisyys laajempi.
Ehdotamme pohjustuksen myötä, että tuomariryhmien rakennetta tarkastellaan uudelleen siten, että asetteluissa kyettäisiin huomioimaan alueellisesti käytettävät tuomariparit aiempaa tehokkaammin. Tämä on ehdottomasti tehokkain tapa laskea valtakunnallisten sarjojen kustannuksia.
Käytännössä tämä toteutettaisiin seuraavasti:
1. Pääsarjatuomareiden osalta luovutaan niin sanotusta liiga- ja Divari-jaosta ja kaikkia pääsarjaryhmän tuomareita käytetään kaikissa pääsarjaotteluissa sekä Suomisarjassa huomioiden asetteluissa erityisesti kustannukset. Pääsarjatuomareille asetellaan mahdollisimman monta ottelua ”omalla alueella” riippumatta liiga/Divari -jaosta.
2. Alueiden erotuomarijohtoryhmät nimeävät alueilta liittoerotuomariryhmästä ne tuomariparit, joilla katsotaan olevan edellytyksiä Divarin pelien viheltämiseen ja näille tuomaripareille annetaan pääsarjan (Divarin) koeotteluita omalla alueella heti kauden alusta lähtien. Tällä lisätään asettelijoiden käytössä olevia ”paikallisia” tuomariresursseja ja poistetaan matkustustarvetta pääsarjatuomarien keskuudessa.
3. Alueen pääsarjavalvojat tekevät koeotteluiden perusteella esityksen niiden tuomariparien nostamisesta pääsarjaryhmään, jotka koeotteluiden perusteella täyttävät vaatimukset heti niiden jälkeen, jolloin kyseiset tuomariparit ovat pääsarja-asettelijoiden käytössä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kautta ja mahdollistavat täten asettelujen optimoinnin myös kustannusten näkökulmasta.
4. Vastaavasti pääsarjatuomarit velvoitetaan viheltämään myös Suomisarjan pelejä sekä alueellisia otteluita (esim. 30% kauden otteluista alueella), jolloin esimerkin kautta myös alueen tuomaritoiminnan taso nousee ja pääsarjatuomarit ovat osaltaan rakentamassa ja kehittämässä tuomaritoimintaa entistä vahvemmin.
Haaste tuomaritoiminnan aiheuttamista kustannuksista ja matkustamisesta on etenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Efektiivisesti edellä kuvatuilla toimenpiteillä kasvatetaan pääsarjaryhmän kokoa ja maantieteellistä jakaumaa ja siten pienennetään joukkueille aiheutuvia kustannuksia.
Lisäksi tämä lisää kilpailua pääsarjojen osalta ja mahdollistaa aiempaa paremmin pääsarjatuomareiden toimimisen myös alueella (mukaan lukien tuleva Suomisarja). Uskoaksemme myöskään tuomareiden taso ei kilpailun lisääntyessä laske, vaan päinvastoin nousee tulevien vuosien kuluessa.
Näissäkin esitetyissä tuomariparien nostoissa sovellettaisiin tervettä järkeä, ettei maakunnissa olevien tuomareiden naama kuluisi liikaa oman paikkakunnan peleissä. Välillä olisi paikallaan tulla toinen tuomaripari jostain kauempaa vislaamaan, mutta tehokkaammalla tuomareiden alueellisella käytöllä tasatun maksujärjestelmän kustannukset laskisivat merkittävästi jokaisen joukkueen kohdalla.
Kuten alla esitetyistä case-esimerkeistä huomataan, yhden paikallisen tuomariparin käyttö esim. neljässä kotipelissä kauden aikana pienentäisi Welhojen tapauksessa tuomareiden matkustamista noin 3 100 kilometrillä, TPS:n osalta 2 400 kilometrillä ja OLS:n osalta säästettäisiin kahdeksan edestakaista Helsinki–Oulu–Helsinki-lentoa. Nämä esimerkit on otettu sattumanvaraisesti viime vuodelta, mutta edustavat kattavaa jakoa miesten liigan osalta. Divarin suhteen säästöt ovat vielä suuremmat, sarjan ollessa maantieteellisesti hieman enemmän hajautettu.
Tässä tiivistettynä esityksen hyödyt:
– Joukkueille aiheutuvat kustannukset laskevat merkittävästi.
– Tuomaritoiminnan taso pysyy aika lailla samana pääsarjoissa lyhyellä tähtäimellä ja pitkällä aikavälillä paranee terveen kilpailun lisääntyessä tuomareiden välillä.
– Pääsarjapelien vähentyessä hieman, liigatuomarit voisivat viheltää useammin myös muissa alemmissa sarjoissa näyttämässä esimerkkiä omalla tekemisellään ja kehittää alueen tuomaritoimintaa.
– Luonto kiittää, kun turha autolla ajaminen ja lentäminen vähenee, salibandy voisi laskea tästä toimilla aiheutuneet suorat CO2-päästöjen säästöt ja käyttää tätä rohkeasti markkinoinnissa etenkin nuorten kohderyhmässä.
Ohessa hieman dataa muutaman case-esimerkin kautta esityksen tueksi kauden 2019-2020 runkosarjan osalta oletettujen matkojen osalta.
Case Welhot:
– 13 kotiottelua
– Lyhin etäisyys pääsarjaerotuomareilla n. 290 km (Oulu – Kuopio)
– Pisin etäisyys, josta tuomarit tulleet otteluihin n. 424 km
– Keskimääräinen edestakainen erotuomarimatka 777 km
– Kauden aikaiset erotuomarimatkat (olettaen auton käyttö) yht. n. 10 100 km
– Tuomaritoiminnan aiheuttamat CO2-päästöt matkustuksen osalta n. 1,56 tonnia Welhojen kotipeleissä
Case OLS:
– 13 kotiottelua
– Lyhin etäisyys pääsarjaerotuomareilla n. 5 km (Oulu)
– Pisin etäisyys, josta tuomarit tulleet otteluihin n. 565 km (ei huomioida lentoja)
– Kauden aikaiset erotuomarimatkat lentäen HKI – OUL 15 edestakaista = 30 lentoa
– Kauden aikaiset erotuomarimatkat (olettaen auton käyttö muilta osin) yht. n. 4 010 km
– Tuomaritoiminnan aiheuttamat CO2-päästöt matkustuksen osalta n. 2,70 tonnia OLS:n kotipeleissä
Case TPS:
– 13 kotiottelua
– Lyhin etäisyys pääsarjaerotuomareilla n. 5 km (Turku)
– Pisin etäisyys, josta tuomarit tulleet otteluihin n. 428 km
– Keskimääräinen edestakainen erotuomarimatka 592 km
– Kauden aikaiset erotuomarimatkat (olettaen auton käyttö) yht. n. 7 700 km
– Tuomaritoiminnan aiheuttamat CO2-päästöt matkustuksen osalta n. 1,20 tonnia TPS:n kotipeleissä
Sama malli olisi käytettävissä myös naisten puolella pääsarjoissa, joissa vastaava menettely olisi NLA-, NLB- ja TASM -ryhmien yhteistyön tiivistäminen ja TASM-tuomareiden käyttö koeotteluissa ja sen myötä pääsarjaryhmässä.
Seurat ja koko salibandy ovat kriisissä taloudellisesti ja se vaatii rohkeita päätöksiä. Kriisin suuruus tulee yllättämään koko lajiväen, kun joukkueille tulee enenevissä määrin käymään selväksi, että tulevien vuosien budjetilta sulaa pohja pois kevään/kesän aikana. Mikäli tähän ei reagoida kaikilla tasoilla, myös tuomaritoiminnan osalta, on vaarana jopa koko pääsarjatoiminnan osittainen halvaantuminen seurojen taloudellisen ahdingon myötä.
Esityksen mukainen toiminta mahdollistaisi erotuomarisektorin proaktiivisen lähestymisen ja osoittaisi tuomarisektorin olevan ajan hermoilla valmiina kantamaan kortensa kekoon pelastamassa salibandya.
—
Tekstin kirjoittajat: Toni Linden ja Sami Niskala
Kirjoittajat ovat erotuomareita.