Viikon top 5: Piippuun jääneet huippulupaukset

Lasse Paju teki kovaa jälkeä lyhyeksi jääneellä liigaurallaan. Kuva: Anssi Koskinen

Lasse Paju teki kovaa jälkeä lyhyeksi jääneellä liigaurallaan. Kuva: Anssi Koskinen

Tämän viikon top-listalla muistellaan pelaajia, joilla piisasi lahjoja, mutta ura huipulla loppui syystä tai toisesta lyhyeen ja suuri määrä potentiaalia jäi käyttämättä. Listalle valikoitui pelaajia, jotka ehtivät näyttää kykyjään joko nuorten maajoukkueessa, liigakentillä tai molemmissa.

5. Pauno Kajoksinen

Aiemmin lajin voimakeskuksena tunnetussa Joensuussa oli musta aukko vuonna 1991-1995 syntyneiden ikäluokissa. Yksi huipputalentti kuitenkin löytyy, -93 syntynyt Kajoksinen. Taiturimainen hyökkääjä nousi nuorena Josban liigamiehistöön, mutta siirtyi alempiin sarjoihin vain kolmen kauden jälkeen. Kajoksinen palasi liigaan kaudeksi 2014-15 ja paukutti huimat 20+27=47 tehopisteet sarjasta pudonneessa Josbassa. Tuolla kaudella Kajoksinen hauskutti paikallislehti Karjalaisella antamassa haastattelussa, jossa hyökkääjä kertoi valvovansa yöt NHL-pelejä väijyen ja lisäsi, ettei junioreiden kannata ottaa hänen elämäntavoistaan mallia.

Kajoksinen nousi kartalle vielä muutamaa kautta myöhemmin Welhoissa, jonka paidassa hän teki Divarissa käytännössä mitä halusi. Seuraava kausi Happeessa meni kuitenkin pipariksi, eikä Kajoksista ole sen koommin pääsarjakaukaloissa nähty. Jyväskylässä opiskeleva ex-peluri toimii nykyään O2-JKL:n apuvalmentajana. Ominaisuuksien puolesta Kajoksisella olisi piisannut potentiaalia vaikka liigan tähtikaartiin. Samettiset kädet ja terävä pelipää, mutta sitoutuminen ja urheilullisuus jäivät piippuun.

4. Joni Järviö

Keväällä 2011 Järviö torjui Suomen U19-pojat maailmanmestariksi. Vuotta myöhemmin sysmäläinen oli Kooveen yllätyspronssin takuumies napattuaan ykköstorjujan paikan kokeneemmalta Olli Tuomarlalta. Seuraavalla kaudella Järviö debytoi parikymppisenä miesten maajoukkueessa. Niinpä lajille omistautuneesta ja itseltään paljon vaativana harjoittelijana tunnetusta Järviöstä povattiin maajoukkueen seuraavaa ykköstorjujaa.

Kaudeksi 2014-15 Järviö vaihtoi Classiciin. Koppi ei kuitenkaan tarttunut, itseluottamus meni ja pari vuotta nuorempi Lassi Toriseva ajoi ohi. Petteri Nykyn alkuaikoina Järviö jakoi vastuuta Torisevan kanssa, mutta sittemin minuutit vähenivät. Samalla karisi myös motivaatio. Vuonna 1992 syntyneen torjujan palkintokaappiin kertyi kolme SM-kultaa. Ura pääsarjassa päättyi syksyllä 2018.

3. Janne Karisto

Oilers-kasvatti pitää edelleen kärkipaikkaa poikien maaotteluissa. Niitä Karisto pelasi kaikkiaan 29 kappaletta. Mukaan mahtuivat kahdet MM-kisat, joista jälkimmäiset hän kipparoi Suomea. Hyvänä pallollisena puolustajana tunnetun Kariston läpimurto Oilersin liigajoukkueessa jäi kuitenkin syntymättä. Hän lopetti pääsarjapelit vuoden 2009 kotikisojen jälkeen vain 19-vuotiaana pelattuaan liigassa 37 ottelua.

Sittemmin Karisto, nykyään 30, on toiminut niin Happeen kuin Oilersikin fysiikkavalmennuksessa. Pallo pysyi lavassa ja fysiisetkin ominaisuudet olivat priimaa, joten Oilers ja mahdollisesti myös Suomen maajoukkue menettivät Karistossa erittäin potentiaalisen huippupuolustajan.

2. Aku Inkeroinen

U19-poikien vuoden 2003 kultajoukkue on edelleen ehkäpä se kaikkien aikojen kovin junnumaajoukkue. Yksi joukkueen kulmakivistä oli SSV-pakki Aku Inkeroinen, joka puolusti ykköskentän alla. Etenkin Inkeroisen pallollinen osaaminen oli huippuluokkaa. Liigaura kesti kuitenkin vain kolme kautta. Väliin mahtui yksi SB Prossa pelattu Divari-kausi. Palkintokaappiin tarttui kaksi SM-kultaa, vaikka järin suurta roolia helsinkiläinen ei SSV:n tähtisikermän takalinjoilla saanut.

Sittemmin Inkeroinen kävi pelaamassa Norjan pääsarjaa, mutta motivaatiota huipulla pelaamiseen ei mitä ilmeisemmin riittänyt. Helsinkiläispuolustaja onkin yksi liigahistorian suurimpia mitä jos -pelaajia. Palkintokaapista saattaisi nimittäin löytyä poikien MM-kullan lisäksi myös jokunen aikuisten maailmanmestaruus.

1. Lasse Paju

Jotain Pajun potentiaalista ja kyvyistä kertoo se, että hän pelasi vuonna 2005 kahta vuotta vanhempien MM-kisoissa. Samaan kategoriaan kuuluvat ainoastaan Nico Salo, Krister Savonen ja Markus Bollström. Vastaavasti jotain Pajun sitoutumisesta kertonee se, että kahta vuotta myöhemmin häntä ei nähty oman 1989-syntyneiden MM-kisoissa. TPS-kasvatin nimi löytyy U19-maajoukkueen ennätyskirjoista yhden ottelun maali- (7) ja piste-ennätysten (7+3=10) kohdalta.

Vuodet 2008-2012 Paju pelasi Salibandyliigaa TPS:n riveissä 97 ottelun verran. Tehopisteitä 30+78=108. Kuten tehopisteetkin kertovat, Pajun pelikäsitys oli huippuluokkaa ja ketjukaverit saivat nautiskella sentterin loistavasta tarjoilusta.

EDIT: Markus Bollström lisätty kaksi vuotta vanhempien kisoissa pelanneiden joukkoon. 26.4.2020, klo 12.00