Liigat

Indiansin ongelmanratkaisija ei ole mukana ensi kaudella: ”Hän osasi aina vastata, oli kysymys minkälainen vain”

17.05.
2020
Liigat

Sofia Rancken teki pitkän päivätyön Indiansin joukkueenjohtajana ja seuratyöntekijänä. Arkistokuva: Joni Winsten / Safelight Oy

Uudessa juttusarjassa esitellään salibandytekijöitä huippujoukkueista. Pohjavireenä on myös lopettaminen tai vetäytyminen syrjään ainakin väliaikaisesti lajin ytimestä.

Indiansin pitkäaikainen joukkueenjohtaja Sofia Rancken päätti uransa tähän kauteen. Rancken toimi pestissään lähes koko viime vuosikymmenen ajan. Joukkueiden toimihenkilöt tunnetaan toki omien joukossa, mutta ulkopuolisille he jäävät monesti tuntemattomiksi. Päähenkilön lisäksi verhoa raottaa kaksi kokenutta Indians-pelaajaa.

– Olin ollut urheiluseura M-Teamissä vuodesta 2000 alkaen aina kevääseen 2012 asti. Rooleja oli sielläkin monia, mutta viimeiset vuoden toimin miesten edustusjoukkueen tiedottajana. Suoritin Laajasalon Opiston urheilutoimittajan opinnot vuoden 2012 aikana ja samalla Indiansin toiminnanjohtaja Mika Leiponen tarjosi minulle työpaikkaa seuratyöntekijänä.

– Koin silloin hyvin vahvasti, että haluan katsoa tämän kortin seuratyöntekijän roolista. Olin jo aiemmin valmistunut ammattikorkeakoulusta, mutta tiesin, että muutaman vuoden tauko taloushallinnon töistä ei olisi kovin merkittävä, vaan voisin palata myös numeroiden pariin niin halutessani.

– Indiansissa olen toiminut myös seuratyöntekijänä 2012-2014, jolloin rooliin kuului miesten edustusjoukkueen joukkueenjohdon lisäksi myös seuran sisäinen ja ulkoinen viestintä sekä erilaiset tapahtumajärjestelyt. Tämän jälkeen pidin vuoden taukoa ja palasin joukkueenjohtajan tehtäviin oman ansiotyön ohella, Rancken avaa salibandyuraansa.

Syytä Indians-uran päättymiselle Rancken ei halua avata julkisesti. Taustalla ei kuitenkaan ole mitään dramatiikkaa, vaan kyse on normaaliin elämiseen liittyvistä asioista. Salibandykonkari on vaikuttanut myös viestintäpuolella. Kerrottakoon tässä, että hän toimi viime vuosikymmenen alussa Pääkallo.fi:n toimittajana ja avustajana.

– Tässähän tuntee itsensä hieman vanhaksi, jos sanoo, että olin mukana tiedotushommissa jo siinä vaiheessa, kun vielä seurojen kotisivuilla oli vieraskirjat ja keskustelupalstat 2000-luvun alkupuolella. Olin myös mukana, kun ensimmäisiä some-kanavia otettiin käyttöön niin M-Teamissä kuin Indiansissakin.

– Myös ihmisten tiedonhaku muuttui vuosien saatossa. Ennen lukijat hakeutuivat itse kotisivuille etsien otteluraportteja ja -ennakoita sekä Youtubeen katsomaan maalikoosteita. Nykyään lukijoille pitää pystyä tarjoamaan suoraan syötteeseen linkit ja tiedotteet ydinasioista, mahdollisesti jopa vain kuvina tai lyhyinä videoina. Harva enää hakeutuu sivustoille katsoakseen, mitä sieltä mahdollisesti löytyy. Minun mielestä taitavampi nuoriso saa hoitaa nykyajan mukaista tiedotusta, he tekevät sen loistavasti ja on myös erinomaista, että pelaajiston tekemiä päivityksiä pystyy seuraamaan monen seuran kanavissa.

– Harrastuksena kirjoittaminen on ollut kuitenkin todella hyödyllinen, sillä opinnäytetyön kirjoittaminen oli koulussa helppoa ja työelämän sähköpostit saavat monesti kiitosta selkeydestään, Rancken kertoo.

Ongelmanratkaisija

Indiansin joukkue on ollut koko liigataipaleen ajan profiililtaan nuorekas, kuten toki monet muutkin liigaseurat. Helposti voisi haksahtaa ajatukseen, että naispuolinen joukkueenjohtaja on toiminut poikaporukalle jonkinlaisena kaitsijana ja ”äitihahmona”.

– En itse koe toimineeni äitihahmona, eikä minulla myöskään ollut koskaan tarvetta olla ”yksi jätkistä”. Olin ennemmin auktoriteetti, jota kuunneltiin tai kuten Indiansin toimistolla aina välillä vitsailtiin, olin ”kuri ja järjestys”. Ison ryhmän kanssa toimiessa tulee jokaisen rooli olla selvä. Kuuntelin kaikkien mielipiteet, mutta aina jokaisen toivetta ei ollut mahdollista toteuttaa. Silti koen, että on tärkeä kuunnella jokaista joukkueen jäsentä ja kirjata asioita ylös sekä muistaa palata niihin, mikäli tulevaisuudessa jonkin asian järjestäminen olisikin mahdollista.

– Jokainen joukkueurheilussa mukana oleva tietää, että paikka joukkueessa pitää ansaita, oli rooli mikä tahansa. Itse ansaitsin oman paikkani ja joukkueen luottamuksen toimimalla itse esimerkkinä ja olemalla reilu kaikille. Taustaryhmän kanssa vaadimme joukkueelta vain sellaisia asioita, joihin olimme itse valmiit sitoutumaan.

– Loimme joukkueen kanssa vahvat yhteiset toimintatavat heti alussa ja tämän jälkeen uusien pelaajien kohdalla joukkueen tapojen omaksuminen oli helppoa, kun kaikki muut jo tiesivät, miten toimitaan. Perseilyä Indiansissa oli hyvin harvoin ja jos sitä oli, niin siihen puututtiin heti, Rancken valaisee rooliaan.

Vuodet 2011-2020 Indiansissa pelanneella Mikael Sieväsellä jäi Ranckenin jämäkästä toiminnasta positiivinen kuva. Kurin ja järjestyksen sijaan hän puhui muista arvoista.

– Sofia huomioi kaikki, toimi fiksusti aina ja hoiti tonttinsa nöyrästi. Mitä tahansa asiaa kysyikin niin vastaus tuli aina nopeasti. Kyseessä on tosi lempeä persoona.

– Yleisesti kyseessä on hyvin organisointikykyinen henkilö, jolla on kaikki langat käsissään. Hän ei pitänyt itsestään ikinä metakkaa ja hoiti kaikki asiat aina särmästi. Hänen toimintansa ei ollut mitään shampanjapullojen availua.

Indiansissa koko pääsarjauransa pelannut ja nykypäivänä maajoukkueen porteille asti murtautunut kapteeni Valtteri Kainulainen kiitteli varsinkin tavoitettavuutta.

– Luonteeltaan Sofia oli joukkueessa ongelmanratkaisija. Jos oli jotain epäselvää niin hän selvitti asian aina. Hän oli myös aina tavoitettavissa, oli kello sitten kahdeksan aamulla tai 22 illalla.

Mikael Sieväsen mukaan Rancken teki pitkään pyyteetöntä työtä joukkueen taustoilla kelloon katsomatta. Kuva: Juhani Järvenpää

Mitä joukkueenjohtaja tekee?

Joukkueenjohtaja on monissa tapauksissa ikään kuin yleisjärjestelijä. Varsinkin amatöörilajeissa ihan liigajoukkueidenkin toimihenkilöille osuu usein huomattavan paljon erilaisia tehtäviä.

– Vastuualueet vaihtelevat varmasti joukkuekohtaisesti ja osalla joukkueista on useampia joukkueenjohtajia joiden välillä työt on jaettu. Pääsin Indiansissa itse vaikuttamaan vastuualueisiin vahvasti vuosien varrella ja liigajoukkueen taustaryhmällä on käytössään hyvin tarkasti laaditut tehtävänkuvat sekä organisaatiokaavio, jotka päivitetään vähintään kerran kaudessa ja jokainen hyväksyy oman vastuualueensa työt. Näin joukkueen taustoilla saadaan minimoitua tuplana tehdyt työt ja toisaalta hommia ei jää hoitamatta, Rancken aloittaa yleisluontoisesti.

Joukkueenjohtajan tehtävä on amatöörijoukkueessa todella olennainen.

– Indiansissa joukkueenjohtajan tehtäviin kuuluu erityisesti joukkueen ja taustaryhmän arjen helpottaminen, sisäinen viestintä sekä viestintä seuraorganisaatiossa eteenpäin. Vuodesta 2012 alkaen joukkueen taustaryhmän ydin on kokoontunut säännölliseen viikkopalaveriin viikon ensimmäisen tapahtuman yhteydessä. Väitän, että tämä viikkopalaverikulttuuri on vienyt taustaryhmää isoin harppauksin eteenpäin vuosien saatossa. Joukkueenjohtajan tehtäviin kuuluu valmistella viikkopalaverin runko sekä tarvittaessa toimia kirjurina, Rancken jatkaa.

Rancken kertoo, että vastuulle kuului myös varustetilaukset, varusteiden jakelu sekä pienhankintojen tekeminen. Lista tehtävistä tuntuukin pitkältä.

– Indians oli pitkään yksi harvoista joukkueista joka videoi itse kaikki vieraspelinsä, ja käytännössä minä hoidin videoinnin vieraspelireissuilla, sillä joukkueenjohtajan roolissa en kokenut tarvetta olla vaihtoaitiossa. Videoinnista oli valmennukselle suuri hyöty, kun kuvakulman pääsi itse valitsemaan ja peli oli ottelun jälkeen suoraan editointiohjelmassa.

– Vieraspelireissuilla olin käytännössä aina mukana ja niihin liittyvät varaukset ja aikataulutukset olivat vastuullani. Lisäksi kaikki leiritapahtumat ja muut valmistelin valmennuksen toiveiden mukaisesti. Otteluohjelmankin olen neuvotellut useana vuonna yhdessä valmennuksen kanssa, Rancken luettelee.

Laji ei ole vielä isossa kuvassa ammattilaistunut, mutta ammattimaistumista on nähty varsinkin 2010-luvulla yhä vahvemmin ja laajemmin eri seuroissa. Tämän kehityksen mukana on ollut myös Indians ja Rancken itse.

– Viime vuosina taustaryhmä on mennyt hurjasti eteenpäin ja seurassa on pystytty tarjoamaan yhä paremmin tärkeitä lisäpalveluita pelaajille, kuten säännöllisten hierontojen lisäksi fysioterapiaa ja kuntoutuspalveluita. Minun tehtäväni on ollut avustaa pelaajia loukkaantumistilanteisiin liittyvissä asioissa muun muassa vakuutusyhtiön kanssa, on kyse sitten ollut vahinkoilmoituksen laatimisesta tai esimerkiksi maksusitoumuksen hankkimisesta.

– Tarvittaessa olen myös tuurannut huoltoa sekä harjoituksissa että otteluissa. Joukkueenjohto ja huolto tekee paljon yhteistyötä, joten tehtävät olivat pitkälti tiedossa ja nopeallakin aikataululla pystyin hyppäämään apuun. Tässä täytyy nostaa hattua myös pelaajille, että kun oli poikkeustilanne ja olin mukana, niin he jeesasivat kyllä vielä tavallista reippaammin huoltoa esimerkiksi tavaroiden kantamisessa.

– Tulihan sitä tehtyä myös monenlaisia extrahommia, joista yksi suosikeistani on ollut vuosien varrella aamun aikaisten Ouluun lähtöjen aamupalan valmistelu bussiin. Kyllähän se oli vähän kaikille arvoitus, mitä niistä kylmälaukuista löytyy, mutta jokainen on saanut syödäkseen varmasti, Rancken vakuuttaa.

Tässä on avattu paljon sitä mitä joukkueenjohtaja tekee otteluiden ulkopuolella, mutta mitä tapahtuu silloin kun pallo on pelissä ja joukkue taistelee sarjapisteistä tai pudotuspeliottelun voitosta?

– Alkuvuosina elin vahvasti mukana otteluissa, vaikka en siis vaihtopenkillä otteluita seurannutkaan, vaan yleensä videokameran takana tai katsomossa somea päivittäen. Kun vaihdoin hommat pelkkään joukkueenjohtoon ilman tiedottajan töitä, alkoi myös otteluiden seuraaminen arkipäiväistyä. Tästä joskus myös manageri Leiposelle mainitsin, että mikä on, kun en enää syty jokaiseen otteluun samalla tavalla kuin ennen. Tähän Leiponen totesi, että se on todennäköisesti vaan hyvä asia ja että se kertoo siitä, että olen yhä rautaisempi ammattilainen, kun pystyn hoitamaan ottelut rutiinilla.

– Pudotuspelit ovat tietysti aina erikseen ja niissä elää kyllä tunteella, vaikka samaan aikaan pitää käydä järjestelemässä pelin jälkeisiä ruokailuja ja muuta, eikä aina koko peliä ehdi näkemään. Harmittaa todella paljon, että tämän kevään hieno playoff -sarja jäi kesken, mutta uskon, että niistä pelatusta kolmesta ottelusta joukkue otti mukaan runsaasti kokemusta ja se nostaa joukkueen perustasoa jälleen pykälän tai kaksi ensi kaudelle, Rancken avaa.

Pelaajilta ei ole jäänyt huomaamatta joukkueenjohdon panosta vuosien saatossa.

– Merkitys on ollut todella iso. Se on näyttäytynyt huolenpitona ja joukkueenjohtajan roolin lisäksi aika monenlaisissa rooleissa. Siviilipuolella Sofia on työskennellyt numeroiden parissa, ja hän on aina pystynyt auttamaan erityisesti loukkaantumisiin ja vakuutuksiin liittyvissä asioissa.

– Hän osasi aina vastata, oli kysymys minkälainen vain. Olen ollut hänen kanssaan tekemisissä jo pikkumiehestä lähtien ja arvostan työpanosta todella paljon sekä sitä miten hän hoiti asioita. Hän ei jättänyt koskaan mitään kysymysmerkkejä ilmoille, vaan viesti asioista aina prikulleen, Kainulainen suitsuttaa.

Sievänen on pitkäti samoilla linjoilla vaikutuksesta.

– Ihan äärettömän iso vaikutus koko Indiansin taipaleen kannalta. On kyllä vuosien varrella vuodattanut verta ja hikeä täysin pyytettömästi ja itseään säästelemättä omalla vapaa-ajalla. Ei varmasti saanut kaikesta korvausta, joten iso kiitollisuudenvelka jää häntä kohtaan.

Työnantajalle kiitosta

Ranckenin kohdalla joukkueenjohtajan pesti on ollut tietysti aikaavievä, kuten aiemmista kommenteista saattaa kuka tahansa päätellä. Pitää muistaa, että toimihenkilöilläkin on siviilityö harrastuksen lisäksi.

– Olen hyvä aikatauluttamaan, mutta pakko myöntää, että muita säännöllisiä harrastuksia ei ansiotyön ohelle voinut salibandyn lisäksi ottaa. Olen aina ollut avoin työnantajien suuntaan, että minulla on tällainen ”harrastus” ja onnekseni olen saanut työskennellä urheilua arvostavien työnantajien leivissä. Olen myös neuvotellut ansiotyössä lyhennetystä työajasta, jotta olen pystynyt panostamaan myös joukkueenjohtajan tehtäviin.

– Osa ihmisistä tekee valintoja työajan lyhentämisestä esimerkiksi lapsiperhearjen ajankäyttöön liittyen, mutta en näe mitään estettä, että miksi vastaavasta ei voisi neuvotella myös urheiluun liittyen joko pelaajan tai toimihenkilön toimesta. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu monista asioista ja uskon, että olen ollut parempi työntekijä sen myötä, että olen saanut myös toteuttaa minulle tärkeää joukkueenjohtajan tehtävää.

– Aika-ajoin pelaajistolle on käyty läpi oman elämän hallintaa ja arjen aikatauluttamista. Omalta osaltani voin sanoa, että esimerkiksi kun otteluohjelma julkaistaan, merkitsin aina heti ottelupäivät myös työkalenteriini julkisesti, näin ollen ne on kaikilla osapuolilla tiedossa ajoissa. Joskus aikataulut ovat olleet kiireisiä ja työpaikan sisäisessä palaverissa tuli istuttua Indians-kamat päällä toinen jalka oven välissä lähdössä jo pelireissulle, mutta koskaan en ole kokenut mitään negatiivista työnantajien puolelta salibandyyn liittyen, Rancken kertoo ja kiittää.

Valtteri Kainulainen tuntee Ranckenin pitkältä ajalta. Kainulaisesta kasvoi vuosien saatossa liigatähti ja maajoukkuetason pelaaja. Kuva: Ari Arola

Pelaajien osalta tilanne on myös siinä mielessä sama, että amatööripelaajille juuri taustojen kunnossa oleminen on erittäin tärkeää. Indians ei ole liigaseurana niitä, jotka ovat kylpeneet rahassa ja silloin pelaajiston kannalta on ollut olennaista, että käytännön asiat ovat olleet kunnossa.

– Onhan se ollut tärkeää, että kaikki on tehty helpoksi. Totta kai se on millä tahansa elämänalueella tärkeä juttu. Sofian kanssa toimiminen on ollut pelkästään mukavaa ja kitkatonta. Hänen osaltaan on pelkkää hyvää sanottavana, Sievänen vakuuttaa.

Indiansia on tasaisin väliajoin tyhjennetty tähtipelaajistostaan, mutta Sievänen ja Kainulainen ovat jääneet ryhmään, vaikka jossain muualla olisi saattanut irrota euro tai toinen enemmän pelaamisesta. Kainulaisen kohdalla urakehitys on vienyt aina maajoukkueeseen asti. Seurauskollisuus ei olisi varmasti samalla tasolla, jos asiat eivät olisi toimineet taustojen osalta.

– Taustojen toimivuus on ollut tosi iso juttu oman uran kannalta. Helppo kuvitella, että jokaisessa seurassa kaikki asiat eivät ole aivan täysin jiirissä. Mitään ”skeidaa” ei ole tarvinnut miettiä omalla uralla. Sofian kohdalla on todettava sekin, että hän on pääroolinsa lisäksi toiminut esimerkiksi huoltajankin tontilla. Pelaajan kannalta on ollut tärkeä keskittyä olennaiseen, eikä ole tarvinnut uhrata ajatuksia sivuseikkoihin, Kainulainen kiittää.

”Nyt äkkiä koon 46 sisäpelikengät”

Yltä lienee jo selvinnyt, että järjestelmällinen Rancken ei ole jättänyt kovin montaa asiaa sattuman varaan. Täysin ilman kommelluksia ei ole kuitenkaan edetty. Kysyttäessä sellaisia pelaajia joiden perään on pitänyt erityisen paljon kaitsea, Rancken mainitsee erään nykyisen nuorten maajoukkuevalmentajan.

– Melkein sanoisin, että enemmän ne perään katsottavat on siellä valmennuksen puolella olleet. Jussi Huovinen ottaa varmaan tämän maininnan kunnianosoituksena, ja onhan hän itse asiassa alkutaipaleella ollut pelaajanakin joukkueessa sekä sen jälkeen vielä valmennuksessa.

– Ei pelaajistossa sellaista joukkueenjohdon näkökulmasta kestosählääjää ole ollut. Yksittäisenä casena mainittakoon kuitenkin 1. puolivälieräottelu keväällä 2017 Tampere Areenalla. Otto Lehkosuo huomasi sisäpelikenkien unohtuneen kotiin vasta sisälämpöjen alkaessa eli 45 minuuttia ennen pelin alkua. Onneksi Tampere Areenan vieressä olevassa kauppakeskittymässä oli myös urheilukauppa ja huusin jo ovelta, että nyt äkkiä koon 46 sisäpelikengät. Sopiva malli löytyi ja ehdin ennen pelin alkua takaisin. Sitä tarina ei kerro paljonko Ode joutui niistä kengistä sakkokassaan pulittamaan, mutta yhden maalin hän taisi siinä ottelussa iskeä, Rancken muistelee.

Sievänen ja Kainulainen eivät osanneet nimetä yksittäistä muistoa Ranckenista omilta kohdiltaan. Se varmasti liittyy osin siihen, että joukkueenjohtaja on hoitanut oman tonttinsa jämäkästi. Kumpikaan pelaajista ei vaikuta myöskään erityisen tapaturma- ja tapahtuma-alttiilta.

Kainulainen kuitenkin kertoo, että muiden pelaajien osalta hän on kuullut, että Ranckenin toiminta loukkaantumis- sekä lääkäriasioiden hoidossa on ollut esimerkillistä, ja apua on annettu kädestä pitäen. Samalla Kainulainen kertoi onneksi välttyneensä tuon osa-alueen ongelmilta.

Ranckenin uran parhaissa muistoissa nousee esille yksi joukkueurheilun suurimmista merkityksistä menestyksen lisäksi, nimittäin sosiaalisen yhteisöön kuuluminen.

– Urheilullisesti parhaat muistot liittyvät koettuihin tunteisiin ja nostan 7. puolivälieräottelun jatkoaikavoiton EräViikinkejä vastaan keväältä 2018 kaikista voimakkaimmaksi näistä. Ei sellaisia tunteita, mitä urheiluun liittyy, pääse kokemaan normaalissa työelämässä.

– Toisena asiana nostan esiin lempinimen. Miesten kesken on varsin tyypillistä, että kaikilla on lempinimet ja vain harvoin ketään kutsutaan oikealla nimellä, tai jos kutsutaan, niin sitten sukunimellä. Kyllä siinä taisi pari kautta mennä ennen kuin lempinimen sain, mutta siitä lähtien pelaajistolle olen ollut Soffe. Se oli mielestäni joukkueelta hieno osoitus, että olen vakiintunut osa joukkuetta, Rancken päättää.

Taustatarinoita-juttusarjassa on tarkoitus haastatella myös valmentajaa, huoltajaa ja seuratyöntekijää eri seuroista.

Joel Siltanen
Joel Siltanen
Pääkallo.fi:n päätoimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @joelsiltanen