Näkökulma: Salibandyliigan brändi uudistui – kuorrutetta korjattiin, kakussa on vielä leipomista

Ensi kaudella väännetään F-liigassa. Kuva: Anssi Koskinen

Ensi kaudella väännetään F-liigassa. Kuva: Anssi Koskinen

Salibandyn uusi aika koitti 20.5. 2020, kun uusi F-liiga lanseerattiin julkisuuteen. F-liigan alla pelaavat tulevalla kaudella niin miesten kuin naisten liigajoukkueet.

Konkreettisissa asioissa positiivista huomiota ansaitsee jo aiemmin päätetty SSBL:n ja Salibandyliiton eriyttäminen. F-liigan kotisivut vaikuttavat tällä hetkellä positiivisilta ja siinä mentiin täysin oikeaan suuntaan. Myös tilastopuolen parantaminen ansaitsee peukun ylöspäin.

Naisten ja miesten liigojen saman katon alle laittaminen on ajatuksellisesti hieno uudistus. Konkreettisesti on tärkeää, että tasa-arvosta puhuttaessa se myös toteutetaan. Liian monesti käytetään ”tasa-arvokortti” ja lopulta vain ratsastetaan aallon päällä vailla konkretiaa. Tämä tuskin on uudistuksen tarkoituksena.

Miltä isoimmat ulkoiset niin sanotut ”brändiuudistukset” näyttävät? Ensinnäkin visuaalinen ilme on freesi logon ja kotisivujen osalta. Osaa tosin tuntuu häiritsevän yhteys SC Hawksiin ja erilaisia salaliittoteorioitakin on esitetty. Visuaalisuuden osalta brändiuudistus meni silti mielestäni plussan puolelle.

Mitä tulee sitten F-liigan nimenä niin itseä ei se ”F” edes häiritse mitenkään ylitsepääsemättömästi. Se taas häiritsee, että ”F” jätetään auki. Tavallaan uljas ja moderni aatos siitä, että jokainen voi sen ikään kuin itse päättää, ampuu tässä tapauksessa itseään jalkaan.

Salibandyn tai Salibandyliigan yleisbrändi on ollut tähän mennessä heikko. F-liiga ei siinä mielessä uutena tuotteena tee poikkeusta. Jos kerran haukka (eli Falcon) on logossa niin silloinhan se voisi olla loogisesti se? Vaiko Floorball? Vai Fast? Vai Finland?

Vaikka tässä nyt yritetään ajatella kansainvälisesti niin oikeastaan ajatellaan enemmänkin paikallisesti, ja viedään ikään kuin tuttua tuotetta maailmalle. Tuotteeseen suhtaudutaan kuitenkin ylimalkaisesti: ”Se äffä nyt voi olla mikä vain”.

F antaa mahdollisuuden merkityksien luomiselle (markkinointikieltä), mutta avaimet käteen (myyntikieltä) kaikelle herjaamiselle. Varsinkin kansainvälisesti F-kirjaimen konnotaatio on valitettavan negatiivinen. Kaikki julkisuus (pöhinä) on hyvästä, ajattelee myös muuan Tuurin kyläkauppias.

Koko eläin- ja äffä-touhun pääasiallinen aatos on Salibandyliigan eli F-liigan kansainvälistyminen. Olen ilmaissut asian aiemminkin, mutta tuo Aasian markkina vaatisi vielä vähän pohdintaa. Varsinki nyt koronaviruksen myötä en näe, että se markkina on ihan hetkeen ”kuuminta hottia”. Siihen kun vielä lisätään, että sähly ei ole ”kuuminta hottia” missään Aasian maassa niin hype ei vaikuta tällä hetkellä kovin realistiselta. Tai mistä minä tiedän jos ne kaikki parisataa kiinalaista lisenssipelaajaa vaikka ovatkin täysin haukkahatuissaan jo paikallisella torilla (mahtuvat turvaväleilläkin). En ole alan a(a)siantuntija ja mielellään kirjoitan vuonna 2028 olleeni väärässä.

Salibandy ei ole millään muotoa merkittävä laji Aasiassa. Se ei mahdu IFF:n tilastoissakaan top 10 sisään, jossa Latvia oli sijalla 10. 3494 harrastajan voimin. Totta kai markkinaa pyritään nyt valtaamaan, mutta lähtökohdat ovat parhaimmillaankin vain erittäin haastavat.

Haluan painottaa sitä, että kotimaassa riittää edelleen reippaasti työsarkaa. Kansainvälistyminen ei sitä tietystikään sulje pois, vaan totta kai nuo seikat tukevat toisiaan. Esimerkiksi tv-tuote kaipaa selkeää kohennusta.

Silti, F-liigan tavoite, olla maailman paras salibandyliigabrändi vuoteen 2028 mennessä on täysin realistinen. Sen pahin kilpailija on Ruotsi, joka ei ole mitenkään saavuttamattomissa. Pitää myös korostaa, että tässä on vasta laitettu askelmerkit paikoilleen ja itse työ alkaa tosissaan konkreettisesti seuraavasta pelikaudesta alkaen. On ainakin raamit mihin sihtailla, mutta työhaalarit pitää kaikkien korulauseiden jälkeen pukea niskaan.

Pitkään ennakkohypetetyssä uudistuksessa häiritsee kuitenkin eniten jokseenkin ylimalkainen kokonaisuus. Väkisin tulee mieleen, että liigan nimen myyminen olisi hiukan enemmän ponnistelemalla ollut oikea voimannäyttö, toisin kuin tämä uudistus. Nimen ja logon vaihtaminen vuodessa ei kuulosta ylivoimaiselta suoritukselta, kuten Miko Kailialakin kommentoi.

Brändiuudistuksessa ei siis häiritse sen huonous tai ärsyttävyys, vaan lopulta sen läpikuultava mitäänsanomattomuus. Se ei oikein ärsytä, eikä ilostuta.

Vähän niin kuin salibandy monien mielestä.