Liigat

Jukka Arponen huolsi vuosia Suomen parasta joukkuetta jopa toiselta paikkakunnalta käsin: ”Auttamisen halu on merkittävä tekijä”

03.06.
2020
Liigat

Mies työssään. Jukka Arponen hoiti Tampereen Classicin huoltajan pestiä täydellä sydämellä vuosien ajan. Kuva: Esa Takalo

Taustarinoita-juttusarjassa vuorossa on toinen osa. Tällä kertaa pureudutaan liigajoukkueen huoltajan uraan ja arkeen.

Salibandykausi 2019-2020 päättyi koronaviruspandemian vuoksi ikävästi kesken maaliskuussa. Tuolloin päättyi yksi menestyksekäs liitto, sillä vuosina 2016-2019 miesten Suomen mestaruuspokaalit takan reunukselleen vienyt Tampereen Classic joutui luopumaan huoltajastaan Jukka Arposesta. Sattumoisin tai vähemmän sattumoisin Arponen toimi Classicin huoltajana juuri vuodet 2015-2020.

Ainakin Classic-tähti Nico Salo vihjaili Twitterissä pilke silmäkulmassa, että menestyksen vuodet alkoivat juuri silloin, kun Arponen astui mukaan kelkkaan.

– Olin ehtinyt vuonna 2015 asua kaksi viikkoa Tampereella. Kolme joukkuetta oli yhteydessä, mutta Pasi ”Passo” Peltola oli ainoa joka soitti, eikä ollut yhteydessä vain somen kautta. Se ratkaisi päätöksen. Passo kutsui minut silloin katsomaan joukkueen harjoitusottelua, Arponen kertoo kesäkuussa 2020 puhelimen välityksellä työmatkaltaan.

Pitkäaikainen Classic-pomo Peltola ei osaa mennä yksityiskohtiin, mutta muistaa soiton.

– Siinä oli taustalla sellainen mystinen sattumusten summa, mikä on omalla kohdallani tyypillistä. Haimme somen kautta huoltajaa tuolloin vuonna 2015. Tomi Sairanen, joka oli silloin muistaakseni valmennuksessa mukana ja nykyisin taustavaikuttajana, tunsi hänet jotain kautta. Sairanen kertoi, että Arponen on muuttamassa Tampereelle ja soitin hänelle silloin, kun hän muutti Tampereelle, Peltola muistelee.

Arponen aloitti huoltajana vuonna 2003 Savonlinnan Top Teamissa ja oli mukana 5-6 kautta. Hän on toiminut myös Westend Indiansin ja Erä Akatemian huoltajana pääkaupunkiseudulla. Ura huoltajana on ainakin toistaiseksi päättynyt.

– Oma jaksaminen oli lopussa ja havaitsin väsymystä itsessäni. Ajatus lopettamisesta oli ollut mielessä jo hetken. Harmillisesti kausi loppui turhan lyhyeen, ja olisi ollut hienoa pelata loppuun asti, Arponen ruotii.

Rakas, mutta aikaavievä harratus

Huoltajan pestissä ollaan hyvin vahvasti läsnä joukkueen toiminnassa. Arposen mukaan Classic harjoitteli neljä kertaa viikossa. Hän itse pyrki olemaan aina hyvissä ajoin paikalla ja harjoitusten jälkeen riitti vielä puuhaa. Tämän vuoksi vapaa-aika oli kortilla työelämän lisäksi ja oli vaikuttavana tekijänä lopettamispäätökseen.

Kuvaus kotipelipäivästä kertoo hyvin mistä on kyse.

– Pelipäivänä hain varusteet Tampereen Tenniskeskukselta ja menin hallille. Koppi laitettiin valmiiksi ja pelaajille järjestettiin ruoat ja juomat. Pullot täytettiin ja fyssareitakin autoin jos oli tarvetta. Mailoja piti laittaa valmiiksi ja sitä hommaa riitti myös pelien aikana. Mailojen piti olla aina nopeasti saatavilla, että pelaajien ei sellaisia tarvinnut miettiä pelin aikana.

– Pääsin kolmelta töistä ja olin puoli neljän aikoihin hallilla, ettei tulisi kiirettä. Kotiin pääsin noin 21.30-22. Kyllähän siinä päivälle tuli pituutta, Arponen avaa.

Jotain sitoutumisesta kertoo se, että Arponen asui välillä muualla Suomessa toimiessaan tamperelaisjoukkueen huoltajana.

– Asuin Raisiossa kaksi vuotta ja sieltä käsin kävin peleissä aina mahdollisuuksien mukaan. Harjoituksissa käynti ei ollut mahdollista. Tampereelle palasin viime marraskuussa, huoltaja kertoo.

Classic on Pasi Peltolan vahva luomus ja seurassa on aina ajateltu laatua laajalta kantilta. Arkistokuva: Anssi Koskinen

Huippujoukkueen standardit

Vuosien 2015-2020 aikana alisuorittajana pidetystä Classicista kuoriutui ensin Suomen ylivoimaisesti paras joukkue, ja viimeistään vuoden 2019 alussa maailman paras seurajoukkue. Seuraorganisaatiota on pidetty vuosia erittäin laadukkaana, ja kaikissa asioissa on pyritty huipputoimintaan.

– Meidän toimijoille ei ole määritelty mitään erityisiä standardeja, mutta pitää olla Familyn näköinen persoona toiminnaltaan ja ajatusmaailmaltaan. Ihmiset ovat tietysti erilaisia, joten tarkkaa määritelmää ei voi luoda, mutta pitää olla halua ja intoa tehdä töitä logon puolesta. Ihmisystävällisyys on tärkeä asia ja se määre toteutui Jukan kohdalla, Peltola sanoittaa seuran ydinajatusta.

Aiemmin mainitun Salon mukaan Arponen hoiti oman pestinsä aina esimerkillisesti.

– En tuntenut Arppia mitenkään ennestään. Älyttömän duunin teki meidän huoltajana. Nöyrä kaveri, kuten huoltajat yleensä. Ei purnannut koskaan mistään turhasta ja vaihtoi esimerkiksi aina meidän gripitkin treeneissä. Jos pelaajilla oli lapsia mukana treeneissä niin hän viihdytti heitä treenien ajan. Huikea ja tärkeä apu joukkueelle. Oli iso osa meidän menestyksen vuosia, Salo suitsuttaa.

Arponen ei itse koe muuttaneensa mitään toimintatapoja Classiciin tullessaan.

– Tein asiat samalla tavalla kuin aina ennenkin. Pyrkimys oli tehdä asiat pelaajille helpoksi, Arponen linjaa.

Salo vahvistaa, että Classicissa pelaajian osalta asiat ovat toimineet mutkattomasti.

– On ollut iso merkitys uralla, että on voinut keskittyä olennaiseen ja käytännön asiat on hoidettu aina hienosti. Ei ole tarvinnut niistä huolehtia. Keskittyminen on ollut koko ajan olennaisessa, Salo vakuuttaa.

Saako huoltaja tarpeeksi arvostusta joukkueessa?

– Kyllä sain arvostusta aina. Pelaajat muistivat kiittää ja ottivat hienosti mukaan joukkueeseen. Classicissa arvostus oli kova, Arponen kiittää.

Väärinymmärretty ”Iso paha”

Classicin joukkueessa on pelannut viime vuosina aivan maailman parhaita salibandytähtiä. Erityisen huikentelevaista ja huoltajalle jatkuvaa päänvaivaa aiheuttavaa pelaajaa Arponen ei osaa nimetä, mutta yksi pelaaja teetti muulla tavoin töitä.

– Krister Savosen kanssa oli aika paljon tekemistä. Varsinkin mailojen osalta riitti tuunaamista, Arponen kiteyttää.

Erityisen särmääkään pelaajaa ei tule äkkiseltään mieleen, mutta mieleenpainuvin persoona positiivisessa mielessä voi olla monille yllätys.

– Mika Savolainen on mieleenpainuvin pelaaja, vaikka olimme yhdessä vain yhden kauden. Hänen suhtautumisensa ja muiden huomioiminen oli esimerkillistä esimerkiksi nuorten pelaajien osalta. Hän jäi positiivisena mieleen ja näytti ihailtavasti mallia. Hän on julkisuuskuvaltaan väärinymmärretty, Arponen linjaa.

Huippusentteri Nico Salo muisteli yhteisiä vuosia lämmöllä ja kertoi mieleen jääneitä tarinoita vuosien varrelta. Kuva: Esa Takalo

Kauhujen lento

Viiteen vuoteen mahtuu jo aika paljon hyviä ja huonoja kokemuksia. Salolla on kertoa yksi tarina, joka jäi elämään pidemmäksi aikaa joukkueen kesken.

– Oltiin Ruotsissa Uppsalan turnauksessa aikoinaan ja taisi olla Arpin toinen kausi. Viimeinen ilta oli venähtänyt taustoilla aika pitkäksi ilmeisesti ja Arppi oli seuraavana päivänä ehkä hiukan huonossa hapessa. Meillä oli silloin lento Suomeen ja Arpilla on lentopelko. Hän tuskaili sitä melko paljon ja se jäi kyllä mieleen. Siitä ollaan vitsailtu jälkikäteen, Salo naureskelee.

Arponen muistaa tapauksen hyvin ja kertoo samalla yllättävän tiedon.

– Ei ollut kiva tilanne tosiaan. Siitä on muistettu mainita useita vuosia. Siitä on jo nelisen vuotta ja sen jälkeen en ole enää ottanutkaan alkoholia. Syy ei ollut pelkästään se tapaus, vaan tämä oli jo pidemmän ajan trendi, sillä minulle tulee helposti huono olo. Silloin Storvreta-voiton jälkeen innostuin kuitenkin vähän liikaa, Arponen muistelee.

Salolla on vielä toinen tarina, jossa kaikki ei mennyt ihan nappiin, mutta toisaalta tapauksella oli hopeareunuksensa.

– Omalta osalta kerron sellaisen jutun, että kerran Tapiolassa pyörähti hiukan nilkka. Arppi oli tapansa mukaan heti auttamassa ja heitti jääpussin, joka sitten hajosi kentän pintaan. Sitä kautta saatiin kuitenkin joukkueelle vähän pidempi aikalisä, sentteri kertoo.

Menestysvuosilta jäi tietysti myös hekumallisia muistoja.

– Ensimmäinen Suomen mestaruus ja ensimmäinen Champions Cupin voitto nousevat esiin hienoina muistoina. Varsinkin se Suomen mestaruus Hartwallilla 2016 jäi mieleen, Arponen sanoittaa.

Kaikkien huoltaja

Minkälainen mies Jukka Arponen lopulta oli?

– Ennen kaikkea tulee mieleen, että hän oli äärimmäisen sitoutunut pestissään. Jossain vaiheessa elämä vei Turun seudulle, mutta hän auttoi sieltä käsinkin joukkuetta ja oli mukana. Pelaajien keskuudessa hän oli äärimmäisen pidetty ja arvostettu. Tuo Raisio-tapaus osoitti sen, että oli todella valmis tekemään töitä logolle, Peltola suitsuttaa.

Salo kuvailee Arposen persoonallisuutta lämpimästi.

– Tosi kiltti ja nöyrä persoona. Himmeä huumorintaju löytyy. Heittää paikoin älytöntäkin vitsiä, eikä ota asioita niin vakavasti. Nämä asiat jääneet päällimmäisenä mieleen, maajoukkueen kapteeni luettelee.

Mikä oli tai on parasta huoltajan hommassa?

– Se, että pystyy auttamaan nuoria lahjakkaita urheilijan alkuja. Oli tärkeää, että heidän ei tarvinnut miettiä muuta kuin omaa suoritustaan. Toinen asia oli tietysti porukan mukana oleminen, mikä oli omalta osalta tärkeää, Arponen pohtii.

Juttuun liittyen aiemmassa juttusarjan osassa mukana ollut Valtteri Kainulainen halusi kommentoida Arposta kuultuaan miehen olevan mukana haastatteluissa. Hänen mieleensä on jäänyt erityisesti se, että Arponen oli aina ensimmäisenä paikalla auttamassa kun joku pelaaja loukkaantui, huolimatta paidan väristä.

Tällaisia tapauksia on nähty vuosien varrella ja yksi monien mieleen ponnahtava oli Happeen Peter Kotilaisen loukkaantuminen vuoden 2018 Superfinaalissa, jolloin Arponen oli heti paikalla auttamassa.

Loppuun vielä yksi kysymys, jonka tarjoili Peltola, jolta pyydettiin kysymystä Arposelle.

Miksi olet niin hyvä huoltaja?

– Luulen, että suurin syy on se, että tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja ymmärrän erilaisia ihmisiä sekä tilanteita. Työelämässäni olen ollut aina paljon tekemisissä ihmisten kanssa ja tuo piirre kumpuaa varmasti sieltäkin. Sen lisäksi sanoisin, että auttamisen halu on merkittävä tekijä, Arponen arvioi.

Joel Siltanen
Joel Siltanen
Pääkallo.fi:n päätoimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @joelsiltanen