Justus, Rasmus, Valtteri, Santeri, Roope … useita Kainulaisia on esiintynyt liigatasolla. Yksikään heistä ei ole sukua TPS Salibandyn valmentaja Janne Kainulaiselle.

– Kainulaisia ei ole tullut muualla juurikaan vastaan, mutta salibandyssa heitä on sattumalta monta. Melkein puolessa liigajoukkueista on ainakin yksi Kainulainen, Kainulainen on laskenut.

Melko sattumaa on myös se, että nykyturkulaisen Kainulaisen lajiksi valikoitui juuri salibandy. Selvää kuitenkin oli, että liikunnasta innostuneen pikku-Jannen elämään tulee urheilu liittymään vahvasti myös aikuisena. Jos laji ei olisi salibandy, se olisi todennäköisesti pesäpallo. Kainulainen on valittu samana vuonna Jyväskylän Kirin ja Jyväskylän Happeen parhaimmaksi poikajunioriksi.

– Pikkupojasta lähtien pelasin erilaisia pallopelejä. Jääkiekko ja jalkapallo jäivät vähitellen pois, kun pesäpallosta tuli minun kesäinen ykköslajini. Kerran talvella äitini ehdotti, että pitäisikö minun lähteä naapurinpoikien tavoin pelaamaan salibandya.

Jyväskylän Happeessa oli valmentaja, jonka merkitys, ei pelkästään Kainulaisen elämälle, vaan myös monelle muulle jyväskyläläiselle pikkukoltiaiselle on ollut suuri.

– Seppo Pulkkisella on ollut iso merkitys. Häntä on rehtorina ja valmentajana kiinnostanut auttaa kaikkia niitä, joilla on ollut elämässä haasteita. Monet pelaajat ovat käyneet Pulkkisen luona tekemässä läksyjä. Seppo on opettanut minulle paljon elämästä, elämänarvoista ja ihmisjohtamisesta.

Mentori-Pulkkisen opit eivät menneet heti perille. Kainulaisesta tuli liigapelaaja takamatkalta.

– 18-vuotiaana minulla oli vielä muut asiat mielessä. Baarissa tuli juostua ja lajin ulkopuolinen harjoittelu oli jäänyt vähiin. Vasta Vierumäellä opiskellessani liikunnanohjaajaksi tajusin, että tavoitteeni oli päästä liigaan pelaamaan.

Pelipaikka löytyi Turun Palloseurasta. Vastavalmistunut liikunnanohjaaja Kainulainen sai töitä Turun kaupungilta. Samalla valmentaja Ray Backman antoi mahdollisuuden kokea, miltä tuntuu pelata Salibandyliigaa.

Parin Turku-vuoden jälkeen Kainulainen suuntasi takaisin Jyväskylään. Siellä odotti tuttu valmentaja Pulkkinen ja opiskelut Jyväskylän yliopistolla pääaineena valmennus- ja testausoppi. Lopputuloksena olivat maisterin paperit ja Suomen mestaruus Happeen joukkueessa.

Mestaruusvuoden jälkeen Kainulainen harkitsi peliuransa päättämistä. Suunnitelma muuttui, kun tuli tilaisuus lähteä Sveitsiin. Kainulainen toimi pelaamisen ohella Ad Astra Sarnen -nimisessä seurassa valmennuspäällikkönä sekä juniorivalmentajana. Parin vuoden jälkeen syntyi ajatus palata takaisin Sveitsistä Suomeen ja Kainulaisen syntymäkaupunkiin Kuopioon.

– Divarissa pelannut Kuopion Welhot haki valmentajaa. Lähetin hakemuksen, kävin työhaastattelussa ja muutin kolmeksi vuodeksi Kuopioon.

Kainulainen mielellään toistaa, miten hänellä on käynyt elämässään tuuri. Todellisuus ei ehkä sittenkään ole näin yksinkertainen.

– Monia asioita on tapahtunut elämässä oikeaan suuntaan. Pitää olla tyytyväinen, että palaset ovat loksahtaneet kohdilleen.

Palaset loksahtavat helpommin kohdilleen, kun on näyttöä omasta ammattitaidostaan. Jo heti ensimmäisellä kaudella Welhot nousi Salibandyliigaan. Rajallisin resurssein, mutta hyvän valmennuksen ansiosta kuopiolaiset säilyvät liigassa kaksi seuraavaakin kautta. Näyttö oli annettu, joten ei ihme, että Kainulaisen puhelin pirahti. Soitto tuli tutusta organisaatiosta Turun puolesta.

– Kuopio oli opettavainen salibandyn korkeakoulu. Turku oli minulle entuudestaan tuttu kaupunki. TPS:n joukkueessa on yhä samoja pelaajia. Tosin edellisellä kerralla kyse oli huliviliporukasta, mutta nyt kaverit olivat kasvaneet urheilijoiksi.

Kainulainen tietää olevansa etuoikeutettu. Ei edes liigatasolla ole montaa päätoimista salibandyvalmentajaa. Turussa olosuhteetkin ovat parantuneet viime visiittiin verrattuna.

– Kuopiossa asioita tehdään pienemmillä resursseilla. Siinä, minkälaiset olosuhteet pystytään luomaan urheilijoille, on iso ero. Pelaajien ei tarvitse Turussa rullata mattoja. Täällä lajin ulkopuolisen harjoittelunkaan ei tarvitse tapahtua muualla.

Kun olet perheellinen, on otettava muitakin huomioon, etenkin, kun kotona valmentajaisää odottaa pieni poika.

– Puolisoni on aina hyväksynyt kohdalle tulleet muuttamiset, myös Sveitsiin lähdön. Vaimo on ammatiltaan fysioterapeutti ja hän sai Sveitsissä omalta alaltaan heti töitä. Hän aktiivinen ihminen ja oppi kielenkin nopeasti.

Kainulaisen valmentajauraan liittyy muuan toinenkin tärkeä puhelinsoitto. Se tuli Jannen esikuvalta Pulkkiselta.

– Seppo kysyi minua mukaan projektiinsa, ja ei asiaa tarvinnut kauaa miettiä. Pulkkinen oli valittu Australian maajoukkueen valmentajaksi. Hän pyysi minua mukaan apuvalmentajaksi. Se oli iso kunnia minulle.
Alkava kausi on Kainulaiselle toinen TPS:n peräsimessä. Tilanne on parempi kuin viime syksynä. Joukkueessa ei ole tapahtunut suuriakaan muutoksia, joten homma jatkuu siitä, mihin koronakeväänä jäätiin. TPS oli hyvässä nosteessa edeten kohti välieriä.

Sveitsiin lähtevä Sami Saarinen on ainoa lähtijä. Tilalle Alppimaasta ja vieläpä samasta seurasta (FB Thurgau) tuli tuttu mies, Jani Hyytiäinen. Ruotsin Superliigasta saapui Erik Storgårds. Jo valmiiksi kovaan puolustukseen tuli naapuriseura FBC Turusta Juuso Forsman hakemaan peliaikaa liigatasolta.

Valmennuspuolelle uusia, mutta tuttuja nimiä ovat Jere Jokinen ja Pyry Luukkonen. Molemmilla peliurat olivat komeat, mutta valmennuskokemus on vielä perin ohut. Fysiikkapuolella Maria Valtasella on isot saappaat täytettävänä, sillä edeltäjä, Tiina Laitala, oli tehtävässään maamme huippuja.

Kun joukkue on jo voittanut toiseksi kirkkaimmat mitalit, on tulevan kauden tavoite selvä. Turkulaiset olisivat halunneet piestä Tampereen Classicin jo viime keväänä. Tamperelaisseuran 25-vuotisjuhlaottelu on syyskuussa (25.9.) Vastustaja on TPS, joten mikä sen makeampaa turkulaisten kannalta, kuin nöyrryttää silloin päivänsankaria.

Päivämäärä 28.8. kannattaa myös merkata kalenteriin. Silloin pelataan vuosien tauon jälkeen paikallisottelu TPS – FBC Turku. Liigajoukkue TPS on ottanut etumatkaa kukonaskelin paikallisvastustajaansa, joten mustavalkoisissa tiedostetaan, että sitä ottelua ei saa missään tapauksessa hävitä.

—

Julkaisemme Hannu Tuomisen toimittamia salibandyartikkeleita yhteistyössä. Tämän ja muut Tuomisen urheiluartikkelit löydät Jälkipeli-sivustolta.