Seuraava tilanne on kuvitteellinen.

No miten matsi meni?

– No sehän sano, et ihan hyvin, et ekas eräs näky et jalat jäi bussiin. Se sano myös, et aina vaikee vastus ja onneks saatiin kuitenkin lopus vielä jalat liikkeelle.

Mut siis miten sun matsi meni?

– No siis ihan hyvin, et normaalisti tulin julkisilla, ku ei oo omaa autoo ja toi taivas uhkaa pudota, jos ei pidetä ympäristöstä huolta. Mut siis ihan normisti katoin pelii siinä ja juttelin kollegan kans, ja vähän tuntemattomienki. Välillä katoin muiden pelien tuloksii, vaik tulospalvelu ei tietty toiminu.

Selittää miks noi kysymykset oli noin paskoja.

– No en mä nyt tolle linjalle heti lähtis, et on se pelaajan omakin näkökulma hyvä kuulla. Ja kysyinhän mä siltä myös siitä ihan hemmetin tyhmästä jäähystä. Ei se mun vika, et piti sitä normaalina pelitilanteena.

Mut siis neljä kysymystä, joista yks on auttavasti ajankohtainen ja kiinnostava, on sun mielestä ok?

– No mut ei siinä pelin jälkeen tuu kumminkaan mitään järkeviä kommentteja. Et emmä nyt tiiä mistä sä ees puhut.

Mut mistä sä sen tiiät, jos kysyt aina pääosin samat kysymykset?

– Siis mä kerron jutussa lukijalle kaiken olennaisen, kuten on opetettu eli: Sählyä (mitä), mä (kuka), Espoos (missä), tosipelien alkaessa (milloin), koska tosipelit (miksi) ja 5 vastaan 5 (miten). Ja musta on jotenki liikuttavaa kuulla, ku oman onnistumisen jälkeen kiitetään myös ketjukavereita, vaikkei ne ikinä syötä tai jaksa juosta alas.

– Pitäiskö sun mielestä mennä siis johki kotiasioihin ja kysyä, et onko kissa tiineenä vai mikä noin hymyilyttää. Ja meinaan siis kissakissaa. Ei tää mikään MoonTV oo kumminkaan.

Summauksena siis: Kaikki jatkuu kuten ennenkin ja mitään parannettavaa ei jäänyt omassa suorituksessa?

– No ei jääny hei. Tästä on siis hyvä jatkaa oikeesti. Seuraavas pelis taas vähän kokeneempana ja sitä kautta voi lähtee kovemmalla itseluottamuksella. Homma on siis täysin hallussa kuhan keskittyy siihen omaan tekemiseen.