Koponen SPV:n nihkeästä startista ja pelitavasta: ”Se sopii meille, että ihmiset kuvittelee, ettei mikään ole muuttunut”

Tommy Koponen ruoti Pääkallon haastattelussa SPV:n nihkeää starttia. Kuva: Juha Käenmäki

Tommy Koponen ruoti Pääkallon haastattelussa SPV:n nihkeää starttia. Kuva: Juha Käenmäki

Seinäjoen Peliveljien F-liigakausi on alkanut nihkeästi. Joukkue on hävinnyt molemmat kotipelinsä ja kerännyt kolmesta pelistä kaksi pistettä.

SPV:n päävalmentaja Tommy Koponen huomauttaa Pääkallon haastattelussa kolmen pelin olevan turhan lyhyt otanta isommille johtopäätöksille. Koponen ei näe yhtä yhteistä syytä vaikeuksille. SPV on kaatunut eri otteluissa eri asioihin.

– Jos ajattelee ihan ekaa peliä, niin se alku pelattiin hölmösti. Valmennuksen pitää nostaa kättä pystyyn. Valittu tapa ei kohdannut sen pelin vaatimusten kanssa, vaikka meillä oli erittäin hyvä treeniviikko alla, Koponen ruotii.

– Kaikki kunnia myös LASBlle. Hävittiin heille keväällä ja myös aiemmat pelit ovat olleet tasaisia.

Steelersin SPV onnistui voittamaan, mutta vasta rangaistuslaukausten jälkeen. Koponen antaa Steelersille tunnustusta ja arvioi myös TPS:n rankkarikisaan pakottaneiden hämeenlinnalaisten olevan hankala vastustaja jatkossakin. Iittalassa SPV:llä oli haasteita etenkin maalinteon kanssa.

– Siellä oltiin maalinteossa liian heikkoja. Meillä oli hyviä paikkoja ja vastustajalle tuli paljon torjuntoja. 5-6 paikkaa oli maalin edessä, joista ei osuttu. Mutta maalinteko voi olla tahmeaa yksittäisessä pelissä ilman erillistä syytä, etenkin alkukaudesta.

Hasun paluu vielä hämärän peitossa

Seinäjokisten kohdalla etenkin maalivahtipelaaminen on ollut esillä. Ykkösvahti Rasmus Hasu on ollut sivussa ja torjuntavastuussa ovat olleet nuori Valtteri Honko ja Blue Foxin kanssa solmitun farmiyhteistyön kautta saapunut Anton Kronqvist.

Tilastojen valossa koppi on tarttunut heikosti, sillä SPV:n maalia kohti ammutuista 57 kudista 20 on painunut sisään, yli joka kolmas. Helppojakin on mennyt, mutta moni maali on uponnut hyviltä tonteilta ykkössektorista.

– Ei ole sillä puolella onnistuttu tavalla, johon täällä on totuttu. Puolustuspelissä on tunnistettu ne asiat, jotka täytyy korjata. Totta kai ollaan näiden tulosten jälkeen työstetty niitä enemmänkin.

SPV:n maalivahtipeli on tullut tunnetuksi vahvoista tandemeista. 2010-luvun alkupuolikkaan menestysvuosina Julius Kivimäki kiritti Jarno Ihmettä, parin viime kauden aikana Hasu Eero Kososta. Koponen sanoo tämän kauden maalivahtikuvion rakentuneen Hasun ympärille.

– Hasu on näyttänyt aiemmin olevansa huippumaalivahti. Hänelle on rakennuttu iso ruutu ja selkeämpi ykkösvahdin paikka. Sitten meillä on omat nuoret miehet ja farmiyhteistyö taustalla.

Hasun tilanteeseen Koponen ei osaa vastata muuta kuin, että ykköstorjuja on menossa tällä viikolla lääkäriin, jonka jälkeen mahdollinen paluupäivä tarkentuu.

Pelkästään maalivahtien niskaan heikkoa starttia ei kuitenkaan voi kaataa. Kuten Koponenkin sanoi, maalinteon kanssa on ollut haasteita.

Viime kaudella selkeän keihäänkärjen muodostaneen ykköskentällisen (Koski-Myllymäki-Pelto-Arvo) tehot ovat jääneet piippuun. Esimerkiksi 34 maalia viime kaudella niitanneen Jukka-Pekka Pelto-Arvon kuparinen on tältä kaudelta vielä rikkomatta.

Toki koko sarjan parhaisiin vitjoihin lukeutunut kentällinen koki kovan menetyksen, kun Jyrki Holopainen lähti Sveitsiin. Jäljelle jäänyt nelikko on kuitenkin pelannut yhdessä jo useamman vuoden. Kaikkien teholukema on alkukaudelta pakkasella, kun viime kaudella jokainen ylsi yli +30. Ykköskentän ulkopuolelta parhaan plusmiinus-lukeman kellotti Jari Hankkio, +10.

– Eivät he edelliskausillakaan vääjäämättömästi olleet aina hyviä. Tekivät aika paljon tehoja niitä joukkueita vastaan, jotka eivät pelanneet pleijareissa.

– Toinen juttu on se, että otanta on niin lyhyt. Esimerkiksi Pelto-Arvo on fyysisesti sarjan kovimpia hyökkääjiä kaikilla mittareilla, eikä hänen arvonsa näy pelkästään maalisarakkeessa.

”Meidän tapa on arvokas koko lajille”

Koponen sanoo SPV:n muuttaneen tiettyjä asioita pelissään, joilla taas on ollut tietynlaisia vaikutuksia. Mitä nämä muutokset ovat, Koponen ei lähde avaamaan.

– Se sopii meille, että ihmiset kuvittelee, ettei mikään ole muuttunut ja toimittajat pääsee siitä kirjoittamaan.

SPV-luotsin mysteeriksi jättämät pelilliset muutokset ovat eittämättä kiinnostava asia, mitä pitää silmällä, sillä SPV:n peli on tähän mennessä näyttänyt lähinnä sekavalta. On joukkue toki osoittanut henkistä vahvuutta ja hyökkäyspelaamisen laatua kirimällä LASBia vastaan 1–6-tappioasemasta maalin päähän ja TPS:aa vastaan 2–6-tappiolta tasoihin.

SPV:n viime vuosien aggressiiviseen karvauspelaamiseen perustunut pelitapa – jota on nähty myös alkukaudesta – on takuulla puhutuin yksittäinen pelitapa suomalaisen salibandyn lähihistoriassa. Myös Koponen tiedostaa tämän.

– Ollaan haluttu avata väyliä suomalaisen salibandyn sisällä, mitä muut eivät ole tehneet.

Koposen mielestä salibandyn taktinen evoluutio laahaa muita joukkuelajeja perässä. Hän näkee, että etenkin jalkapallossa ja jääkiekossa huippujoukkueet prässäävät ylhäältä.

– Hyvä joukkue pyrkii lähestymään peliä paineistuksen kautta. Näissä lajeissa se on selkeä trendi. Näen, että sille on paikkansa myös salibandyssa. Meillä ei ole ollut ehkä kykyä jalostaa sitä riittävän pitkälle.

Salibandyn taktinen evoluutio kulkee tällä hetkellä toista jalkapallosta tuttua trendiä, pallonhallintaa kohti. Tässä suhteessa SPV on selkeä poikkeus.

– Ollaan lähestytty asiaa siitä näkökulmasta, että on äärimmäisen hölmöä lähestyä lajia lähtökohtaisesti aina samalla tavalla kuin muut. Meidän tapa on arvokas koko lajille. Ollaan mekin omassa historiassa pidetty palloa alakolmiossa ja vetäydytty alas.

Kolme Suomen mestaruutta ja yhteensä kahdeksan SM-mitalia valmentajana voittanut Koponen penää pelitavassaan monipuolisuutta. Hän näkee, että pitkässä sarjassa pärjätäkseen täytyy pystyä reagoimaan.

– Yhdellä tavalla pelaaminen on äärimmäisen hölmöä, jos oikeasti aikoo pelata pitkälle kevääseen. Mitä tällä hetkellä meidän pelissä tapahtuu, on osa prosessia. Ei meillä ole mitään epäselvyyttä, mihin ollaan menossa.

– Tulosta täytyy silti aina kunnioittaa ja meidän pitää pystyä parantamaan paljon siitä, mitä nyt ollaan esitetty. Ja jos ei siihen kyetä – tämmöisen kesän jäljiltä mitä ollaan vedetty – olisi se kyllä kova yllätys ainakin minulle henkilökohtaisesti, Koponen päättää.