Vuosi sitten Niklas Äijälä, 20, valmistautui Limingassa alkavaan salibandykauteen. A-junioreiden 1. divarin pistepörssin voitto oli plakkarissa edelliseltä kaudelta, mutta takeita miesten peleissä pärjäämiselle ei ollut.
Armeijaankin piti lähteä pian. Suurelle yleisölle tuntematon pelaaja haki kaikessa rauhassa askeleita kohti pääsarjatasoa ja omaa unelmaa F-Liigassa, silloisessa Salibandyliigassa.
– Kipinä pelaamiselle syttyi pihapeleistä. Joukkueeseen menin vasta 15-vuotiaana. Pelasin muutaman vuoden Niittomiesten junnuissa, kunnes pääsin edustuksen rinkiin viime kaudella.
Vastuulliset ratkaisut kentällä toivat nuorelle lupaukselle peliaikaa mitä pidemmälle kausi eteni. Fysiikka nousi kohisten ja itseluottamusta omiin ratkaisuihin alkoi löytyä. Runkosarjassa Äijälälle kirjattiin 11 (6+5) pistettä. Valmentajan luottamus ei koostunut pelkästään pisteistä.
– Olen aina ollut tosi rauhallinen pelaaja. Viime kaudella istuin alussa paljon penkillä. Kun pääsin kentälle, niin huomasin pärjääväni tosi hyvin. Pelikäsitykseni, syöttötaito ja pelinopeuteni ovat vahvuuksiani ja niillä pärjäsin heti myös miesten peleissä. Pyrin tekemään aina peliä edistäviä asioita.
– Fyysisyys oli tietenkin ihan erilaista, mitä junioripeleissä. Vielä pitäisi olla tietyissä tilanteissa röyhkeämpi ja äkäisempi liikkeissä
Kauden aikana tuli hoidettua myös velvollisuudet puolustusvoimissa. Kun kausi oli ohi, eikä opiskelu- tai työpaikkaa ollut. Moni parikymppinen opiskelee itselleen ammattia tai viettää välivuotta keräten pääomaa tulevaisuuteen. Äijälä päätti tehdä poikkeuksellisen ratkaisun ja lähteä Sveitsin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Verbano Unihockeyn riveihin.
– Tuli ainutlaatuinen mahdollisuus ja halusin lähteä hakemaan kokemuksia. Viime kauden valmentaja Naumasen Harri suositteli minua täällä pelaavalle Eskelisen Jarmolle. Päätin tarttua tilaisuuteen, kun ei ollut minkäänlaisia esteitä lähteä ulkomaille. Ja pelkästään salibandyyn ja treenaamiseen saa keskittyä.
– Taso on ehkä vähän huonompi, mitä se on Suomen divarissa. Joka pelaaja ei ole niin taitava mitä Suomessa. Odotankin, että pystyn tekemään paljon pisteitä ja menestymään hyvin.
Joukkueessa on kaksi ruotsalaista, joiden kämppiksenä Äijälä majoittuu. Elämä ja ihmiset ovat ihan erilaisia, kuin kotona Suomessa, mutta itse pääasia ei hirveästi eroa aikaisemmasta. Ruotsia ei ole tarvinnut vääntää kuitenkaan, vaan englannilla selviää joka tilanteessa.
– Aika samalla tavalla me treenataan, kuin mitä se Suomessakin oli. En ole treenikulttuurissa huomannut isoja eroja. Kolmesti viikossa on lajia ja siihen fysiikat päälle. Alkulämmöt, drillit ja lopuksi 5vs5.
Tämä kausi menee Sveitsissä, mutta tulevaisuus on avoinna. Yhdestä asiasta hän on kuitenkin varma hyvällä itseluottamuksella.
– Haluan pelata joskus F-Liigassa ja olen vaikka ihan heti valmis astumaan liigakentille.