Liigat

Pääkalloennakko: Tiikerikuninkaalla riittää taas mietittävää heikon alakerran kanssa

15.09.
2020
Liigat

Yannick Lindroos on yksi Tiikerien syömähampaista. Kuva: Juhani Järvenpää

Tiikereillä riittää tulivoimaa, mutta heikko puolustus pakottaa pelitavallisiin kompromisseihin.

Lähtökohdat:
Viime kaudella liigassa debytoinyt Tiikerit nousi kreivin aikaan. Poikkeuksellisen heikko häntäpää tarkoitti, että yhdeksällä voitolla ja 21 pisteellä vältettiin poikkeuksellisesti karsinnat. Vantaalaisten kausi oli kuitenkin nousujohteinen. Se keräsi jälkimmäisellä puolikkaalla 12 pistettä.

Nousujohteisuudesta on kiittäminen päävalmentaja Miro Mäkelää. Sarjan nuorin päävalmentaja muovasi Tiikerien pelitapaa pragmaattisempaan suuntaan ja sai kitkettyä joukkueen heikkouksia oikeilla taktisilla valinnoilla. Kuvaavaa onkin, että Tiikerit päästi ensimmäistä kertaa viisi maalia tai vähemmän vasta kauden 13. ottelussa joulukuussa. Kauden toisella puolikkaalla oma pää pysyi alle viidessä takaiskussa kuusi kertaa.

Avain parempaan puolustuspelaamiseen oli puolustuspelitavan muuttaminen passiivisempaan suuntaan. Tämä oli tietyllä tapaa pakon sanelemaa, sillä Tiikerien alakerrassa ei riittänyt laatu aggresiivisempaan viisikkopuolustamiseen, eikä taas toisaalta liian proaktiiviseen pallolliseen peliin.

Tiikerien viisikko puolustaa kapealla ja pyrkii tukkimaan ykkössektorin. Tiikerit haluaa välttää oman pään 1vs1-tilanteita, jonka vuoksi puolustajat eivät liiemmin ryntäile kulmiin.

Heikko alakerta näkyy myös pallollisessa pelaamisessa. Puolustajat ovat lähinnä syöttölautoja hyökkääjien avatessa peliä. Tiikerien avauspelissä toistuvat selvät avausmallit. Joukkue pyrkiikin etenemään hyökkäysalueelle kontrolloidusti.

Harjoituspelien perusteella Tiikerit ovat varioineet pallollista peliään jonkin verran. Toisinaan joukkue pyrkii kontrolloimaan pelivälinettä, toisinaan hyökkäämään suoraviivaisesti. Riskittömästi Tiikerit ei kuitenkaan hyökkää, vaan joukkue haluaa ja uskaltaa murtautua hyviin sektoreihin. Etenkin vastaiskuihin joukkue kääntää terävästi.

Harjoituspelit sujuivat Tiikereiltä tulosten valossa odotetusti. Joukkue hävisi kaikille liigajoukkueille (Oilers 2x, ErVi, Indians, LASB;), mutta voitti Divari-joukkueet (FBC Turku, EV Akatemia) selvästi.

Kokoonpano:
Tiikereiden pelaajapakka on hyvin kaksijakoinen. Hyökkäyspäähän löytyy osaamista ja Tiikerit saa jalkeille kaksi vaarallista hyökkäyskolmikkoa sekä yhden kelvollisen duunarikentän. Hyökkäyspään pelimerkit ovat paremmat kuin vaikkapa LASB:lla tai OLS:lla. Puolustuspäässä tarina on kuitenkin toinen. Tiikerien alakerta on sarjan heikoimpia. Sitä ei kokenut Janne Salonen muuta.

Alakerrasta puuttuu etenkin pallollista kärkiosaamista. Sitä kuvastaa osuvasti se, että Tiikerien tehokkain puolustaja viime kaudella oli Niklas Kuisma kuudella pisteellä. Hyökkäyksessä taas viisi pelaaja teki yli 20 pistettä, mikä on kelpo lukema häntäpäässä.

Vantaalaisten siirtoikkuna sujui varsin positiivissa merkeissä. Kokeneen Salosen ohella Tiikerit haali pelaajia etenkin ulkomailta. Sveitsistä palaava Teemu Suomalainen on hyvää liigatasoa. Saksasta saapunut Niklas Laurila on jo kuudes Oilersin toissa kauden A-junnumestari Tiikereissä. Uusista nimistä kiinnostavin on Norjasta saapuva Teemu Kantanen. Voice of Finland -laulukilpailussakin vieraillut Erä-kasvatti ei ole pelannut aiemmin liigassa, mutta hänen pitäisi taitavana puolustajana tuoda pallollista lisäarvoa Tiikerien alakertaan.

Seuran sivuilta löytyvän kokoonpanon perusteella viime kauden joukkueesta ovat poistuneet Matias Kaartinen, Timo Hinttaniemi ja Kevin Starck. Kaartisen pallollista taitoa tulee ikävä. Muilta osin menetykset eivät liiemmin tunnu ja joukkueen dynamiikka pysyy muuttumattomana, joskin rosteri on syvyyspelaajien osalta aavistuksen viime kautta kapeampi.

Nuori Joakim Lund on selkeä ykköstähti, jota säestää kokenut Tomi Palin. Kakkoskentässä hyökkää jo junioriajoilta tuttu tutkapari Toni Rintala & Yannick Lindroos. Nelikko teki viime kaudella mukavasti pinnoja, mutta tehotilastot pyörivät -17 ja -30 välissä, joten kokonaisvaltaisessa pelissä riittää kehittämistä. Kapteeni Juuso Salon johtama kolmosketju on selvästi kulmikkaampi duunarikentällinen.

Ykkösvahtina jatkaa nuori Nemo Sipilä, joka esitti viime kaudella toisinaan erinomaisia otteita. Tasaisuudessa on kuitenkin tekemistä. Sipilä päästi 151 maalia, mikä oli toiseksi eniten koko sarjassa. Torjuntaprosentti ei kerro koko totuutta, mutta lukemassa 71,78 riittää petraamisen varaa.

Kiinnostava pelaaja: Joakim Lund
Lundilta osattiin odottaa läpimurtoa liigakentillä. 21 maalia ja 38 pistettä on silti väkevä suoritus 18-vuotiaalle pelimiehen alulle. Lundin liike on niin sähäkkä ja laukaus sen verran laadukas, että 30 maalin rajapyykin pitäisi olla tällä kaudella haarukassa. Nuori Tiikerihyökkääjä on kiinnostava pelaaja myös maajoukkueen näkökulmasta, sillä rightin laitureista ei ole ylitarjontaa.

Tähtipelaaja: Joakim Lund
Nouseva tähti: Nemo Sipilä
Päävalmentaja: Miro Mäkelä

Julkaisuaikataulu:
4.9. Classic Pääkalloennakko: Classic on joukkue vailla heikkouksia, mutta kaadettavissa
5.9. EräViikingit Pääkalloennakko: EräViikingeissä miehet johtavat ja pojat auttavat
6.9. Happee Pääkalloennakko: Rytke jatkuu, mutta löytyisikö Happeesta tulitukea Peterille?
7.9. Indians Pääkalloennakko: Miten vahvistunut Indians reagoi kasvaneisiin odotuksiin?
8.9. Nurmon Jymy Pääkalloennakko: Ne ei pelkää – mutta pitäisikö?
9.9 LASB Pääkalloennakko: Palaako lahtelaisten liekki kirkkaammin vai onko se hiipumassa?
10.9. Nokian KrP Pääkalloennakko: Taipuuko näätälauma aikuisrockiin?
11.9. Oilers Pääkalloennakko: Tie menestykseen on öljyinen ja liukas
12.9. OLS Pääkalloennakko: Oulussa halutaan hallita pelivälinettä, mutta riittääkö laatu siihen?
13.9. SPV Pääkalloennakko: Uudet veljet, vanhat kujeet
14.9. Steelers Pääkalloennakko: Älä anna Kososen hämätä, teräs taipuu jälleen
15.9. Tiikerit
16.9. TPS
17.9. Welhot

Pääkallo.fi
Pääkallo.fi