Viikon top 5

Viikon top 5: Divarin haastavimmat vierasluolat

27.09.
2020
Viikon top 5

Eerik Lukkari pelaamassa Vantaalla syksyllä 2019. Kuva: Juhani Järvenpää

Viikon top 5 -otannassa arvioidaan Divarin haastavimpia olosuhteita. LNM-pelaaja Eerik Lukkari arvioi viisi eri tavalla hankalaa vieraskenttää pohjoisen perspektiivistä.

5. Porin urheilutalo, Karhut

Tavallaan hyvä paikka pelata, mutta Pori on Pori. Suurin osa katsojista haluaa jostain syystä katsoa peliä kentän yläpuolella olevalta juoksuradalta ja kentällä ollessa tuntuu, ettei kukaan ole katsomassa peliä. Paitsi heti silloin, kun joku porilainen ilmaisee kuuluvasti mielipiteensä, yleensä vierasjoukkueen maalivahdista. Alusta on mukiinmenevä, muttei mikään paras pehmeytensä takia.

4. Ruskeasuon Arena Center, M-Team

Varmasti pääsarjatason hautajaismaisin tunnelma. Viereisellä kentällä pelattava E-junioreiden aluesarjan peli kuuluu hyvinkin selvästi vaihtoaitioon asti. Katsojia on yleensä noin viisi, jotka kaikki vierasjoukkueen pääkaupunkiseudulla asuvia sukulaisia tai kavereita. Puitteet ovat ihan kunnossa, vaikka ulko-ovelta kentälle on kävelymatkaa noin kilometrin verran ja alkulämmöillä kerkeää käydä vain ihastelemassa HSL:n bussivarikkoa. Sunnuntaisin peli alkaa poikkeuksetta kello 18.30 ja pohjoisen joukkueiden työssäkäyvät pelaajat hyppivät riemusta aamu viideltä bussissa. Alusta on kuitenkin erinomainen, pallo ei surraa eikä pompi ja kanttivelhot eivät myöskään voi laittaa nollan maalin iltaa alustan syyksi.

3. Myyrmäen Urheilutalo, SB Vantaa

Ennen lattian uusimista Divarin tahmein matto. Uusittu alusta antaa nyt myös vieasjoukkueelle mahdollisuuden yrittää maalintekoa laukomalla, halli saa tällä paljon anteeksi. Kuuluu tälle listalle kuitenkin hyvinkin vantaalaisella olemuksella, sillä urheilutalo on vanhahtava ja hieman latomainen. Katsomo on aika iso, mutta liian korkealla kenttätasoon nähden. Pelaajille välittyy tunnelma, ettei katsojia olisi ollenkaan. Hallin ympäristö on myös todella vantaalainen ja jotkut saavat siitä varmasti asennetta peliin, kun alkulämmöillä kuuntelee esimerkiksi jotain paikallista räppäriä.

2. Sipoon Areena, ÅIF

Ingman Areena on pieni ja kolkko jäätelökioski. Katsomo on erittäin pieni ja lähellä kenttää ja yleisökapasiteetti on 440, mutta se ei juuri koskaan täyty. Jos Pommarin pieneen tilaan saadaan tunnelmaa, on se jäätelökioskissa tipotiessään. Halli ei ole siksi aivan kärjessä, että alusta on ihan hyvä ja siinä voi saada aikaiseksi laadukkaan salibandyottelun.

1. Kirkkonummen väestönsuoja, Rangers

Pommari on varmasti kotijoukkueelle kotoisa luola, mutta vierasjoukkueelle hämmentävä kokemus. Maan alla sijaitseva tila tuntuu pieneltä ja kaukalokaan ei ole kovin iso. Matto on räikeän vihreä ja hieman tahmea. Ehkä hämmentävintä on se, että suihkuja tai vessaa ei löydy pukukopista ja esimerkiksi erätauolla pitää mennä normaalisti yleisön kanssa jonottamaan samaan vessaan. Kirkkonummelaisille Pommari on pyhä paikka ja positiivista onkin se, että maan alaiseen pieneen tilaan kirkkonummelainen yleisö saa aikaseksi hyvän tunnelman varsinkin Rangersin pelatessa pudotuspeleissä.

Jutun kirjoittaja on pelannut lähes 150 ottelua Divaria Limingan Niittomiehissä (pelaa tälläkin kaudella) ja KeLyssä, joten kirjoitus perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin.

Artikkelia on korjattu ÅIF:n kotiareenan osalta. Asiasta voit lukea lisää täältä.

Eerik Lukkari
Eerik Lukkari
Viestintää opiskeleva Eerik Lukkari on Pääkallossa työharjoittelussa.

Kirjoittaa salibandysta yli 100 pääsarjamaalin kokemuksella.

Twitter: @elukkari46