Salibandyn F-liiga pärähti käyntiin syyskuussa. Uusi kausi käynnistyi toisaalta innostuneissa merkeissä, toisaalta koronaviruspandemian epävarmuustekijöiden sävyttämänä.

Toistaiseksi miesten F-liigassa koronaviruksen takia karanteeniin ovat joutuneet Tiikerit ja TPS. Naisten A-liigassa ei ole ollut tapauksia, mutta B-liigassa on karanteeneja ollut ÅIF:lla ja SaiPalla. Tilanne on siis pysynyt olosuhteisiin nähden hyvänä.

Noin kuukausi kauden aloituksen jälkeen oli edessä maajoukkuetauko. Maajoukkueleirejä ei kuitenkaan järjestetty, eikä maaotteluita pelattu. Miesten osalta Petteri Nykky perusteli aiheellisesti, että tärkeintä on jatkaa sarjakautta normaalisti. Juuri vasta vauhtiin lähteneelle kaudelle tuli miesten liigaan merkityksetön yli viikon tauko nykytilanteessa, jossa pitäisi pyrkiä pelaamaan mahdollisimman paljon pelejä niissä väleissä kuin se on vain mahdollista.

En suoraan sanottuna tiedä mikä on protokolla asiassa, mutta tällä hetkellä maajoukkuetaukojen olemassaolo tuntuu täysin turhalta, kun sarjapelejä joudutaan muutenkin siirtelemään. Kansainvälisiä turnauksia ei oikeastaan voida järjestää, kun Sveitsissä on koronaviruksen vuoksi jätetty sarjat tauolle marraskuun loppuun asti ja Tshekissä tilanne on vielä huonompi.

Jalkapallossa on syksyn mittaan pelattu maaotteluita varsinkin Kansojen liigan osalta. Esimerkiksi Irlannin joukkueesta kuusi pelaajaa sai koronatartunnan Suomi-pelin alla ja maailman parhaisiin kuuluva Cristiano Ronaldo nappasi myös koronaviruksen juuri maajoukkueleirin aikana. Ronaldo ei tiettävästi saa vieläkään pelata, vaikka kunto antaakin periksi. Näissä tapauksissa voi hyvillä perusteilla kysyä, että onko maaotteluriskien ottaminen millään tavalla perusteltua?

Vaikka salibandymaiden koronatilanne olisi parempikin ja pelaaminen mahdollista, niin ulkomaisten turnausten jälkeinen 10 päivän karanteeni on liian kova haaste seurajoukkueille. MM-kisoja ei pelata, Champions Cupin kohtalo on vähintään kyseenalainen, enkä laittaisi paljon rahaa kiinni myöskään alkuvuoden MM-karsintojen järjestämiselle salibandyn amatööristatuksen vuoksi.

Jos IFF:n ja kansallisten liittojen kommunikaatio pelaa, niin olisi hyvä jos kausi pyrittäisiin viemään läpi paikalliset sarjat edellä. Tilanne on nimittäin joka tapauksessa se, että edes maajoukkueleirien järjestäminen vaikuttaa hankalalta. Marraskuun maajoukkuetaukokin on tällä tietoa aivan varmasti pelkkä ”tauko” sarjoille.

Toivottavasti näitä taukoja pystytään käyttämään hyväksi rästipelien osalta, sillä niitä tulee varmasti riittämään. Nytkin esimerkiksi miesten liigassa osa on pelannut viisi peliä ja osa yhdeksän. Jos maajoukkuetauot olisivat automaattisesti tyhjinä, olisi otteluohjelmien rukkaaminen paljon helpompaa.