Divarit

Pelaajapolun puuttuva porras: lisääntyvätkö akatemiajoukkueet salibandyssa? – ”Pystytään tällä tavalla palvelemaan isompaa porukkaa”

19.10.
2020
Divarit

Joona Salmi kipparoi EV Akatemiaa kauden avauksessa. Kuva: Jarmo Koskela

Hyppy suoraan junioripeleistä liigakentille on monelle lupaavalle nuorelle turhan raju. Jalkapallon puolella monet seurat ovat rakentaneet pelaajapolulle väliportaan akatemiajoukkueen muodossa. Yleistyvätkö akatemiajoukkueet myös salibandyssa?

SJK Akatemia pelaa jalkapallon Ykköstä. Kakkosen A-lohkossa Honka Akatemia on kolmantena, B-lohkon kärkikaksikon muodostavat Klubi 04 ja Ilves 2. C-lohkossa Rovaniemi Football Academy on kolmantena. Kaikkia yhdistää se, että ne ovat Veikkausliiga-seurojen akatemiajoukkueita.

Salibandyssa farmisopimukset ovat tuttua kauraa vuosien varrelta, mutta akatemiajoukkueen ja farmijoukkueen välillä on selvä ero.

– Farmisopimus tarkoittaa käytännössä sitä, että pelaajat menevät pelaamaan farmijoukkueeseen, mutta siinä ei määritetä millaista peliä ja missä roolissa pelataan, EräViikinkien urheilujohtaja Joonas Naava sanoo Pääkallolle.

Akatemiajoukkue sen sijaan on seuran alla, mikä mahdollistaa esimerkiksi sen, että se pelaa edustusjoukkueen kanssa yhtenevällä pelitavalla. Tämä taas valmistaa edustusjoukkueeseen siirtymistä.

EV Akatemia on tärkeä osa EräViikinkien pelaajapolkua

Suomalaisten salibandykenttien tunnetuin akatemiajoukkue löytyy Helsingistä ja EräViikingeistä. Aiemmin joukkue tunnettiin nimellä Erä Akatemia, nykyään se on EV Akatemia. Joukkueen funktio on kuitenkin muuttunut seurafuusion jälkeen.

Naava sanoo, että aiemmin Erä Akatemiaa käytettiin enemmän farmina. Joukkueessa oli kokeneempia pelaajia ja päälle kentällinen juniori-ikäisiä pelaajia.

– Divari on sarjana kallis ja nähtiin, että joukkueessa oli pelaajia, joilla ei ollut hinkua treenata enempää ja moni oli lopettamassa. Tehtiin sitten Akatemiasta ja A-junnuista yhdistelmäjoukkue, johon ollaan oltu tosi tyytyväisiä, Naava taustoittaa.

Naava näkee akatemiajoukkueen tärkeänä osana pelaajapolkua. EräViikinkien liigajoukkueestakin merkittävä osa on ottanut ensiaskeleensa aikuisten peleihin juuri Akatemiassa. Muissa seuroissa pelaavista Erä-kasvateista esimerkiksi Miska Mäkinen (LASB), Joonatan Surakka (LASB) ja Riku Holopainen (Oilers) ovat pelanneet aikanaan Erä Akatemiassa.

– Ollaan saatu pelaajapolku tosi johdonmukaiseksi.

– Harva 18-19-vuotias pelaaja hyppää suoraan liigaan ja ottaa peliroolin. Aikuisten kanssa pelaaminen on iso juttu. Divari on siihen hyvä sarja, sillä siellä on monia isojen kaupunkien ykkösjoukkueita, esimerkiksi Josba ja SaiPa. Näissä paikoissa pelaaminen on pelaajille todella paljon kehittävämpää kuin junioripelit.

– Fyysisyys, fiksu pelaaminen ja painetilassa olo on niitä elementtejä, jotka valmistavat pelaajaa siihen, että ei oltaisi liigassa vain selviytymässä.

Naava sanoo, että akatemiajoukkueen tulevaisuudesta käydään keskustelua vuosittain. Mielipiteetkin vaihtelevat. Sen pyörittäminen vie aikaa ja resursseja. EräViikingit on kuitenkin maailman suurin salibandyseura, joten akatemiajoukkue palvelee liigajoukkueen lisäksi myös isompaa kokonaisuutta.

– Pystytään tällä tavalla palvelemaan isompaa porukkaa, Naava sanoo.

EV Akatemia ylsi jopa Divarin välieriin keväällä 2017. Sittemmin se on taistellut sarjapaikastaan, mutta pitänyt pintansa – kerran kabinetin kautta. Naava kertoo, että seurassa on linjattu Akatemian saavan urheilullisesti sen, mitä se ansaitsee. Ykkösprioriteetti on kehittää pelaajia.

Suomisarja on kuin tehty akatemiajoukkueille

EräViikinkien tavoin myös Nokian KrP:lla on akatemiajoukkue. Se on EV Akatemian tavoin miesten peleihin ja A-poikien SM-sarjaan hajautettu yhdistelmäjoukkue. KrP akatemia pelaa Suomisarjaa ja on Näätien pääkäskijä Jarmo Härmän mukaan myös olennainen osa liigajoukkuetta.

KrP:n akatemiajoukkuetta valmentaa kokenut Mika Myllyniemi, joka oli Härmän aisaparina liigajoukkueessa edelliset kolme vuotta. Yhteydenpito kaksikon välillä on lähes päivittäistä.

– Rosterin koko liigassa on koheesion takia tiiviimpi kuin aiemmin, mutta se tarkoittaa sitä, että tarvitaan akatemiasta apuja treeni- ja pelivahvuuteenkin. Uskoisin, että tämä malli palvelee molempia, Härmä sanoo Pääkallolle.

KrP Akatemian lisäksi myös Classicin akatemiajoukkue (United) pelaa täksi kaudeksi lanseerattua Suomisarjaa. Divarin ja 2. divarin väliin syntyneelle sarjaportaalle on ollut tilausta. Härmä näkee, että Suomisarja on kuin tehty akatemiajoukkueille.

– Divari on jo kova sarja, meidän organisaatiolle liiankin kova. Kakkosessa taas on rehellisesti sanottuna liikaa ”pubijoukkueita”. Tämä on meidän organisaatiolle hyvä sarja. Nyt pystyy aidosti sanomaan A-junnuille, että siellä on kehittäviä pelejä tarjolla.

– Tämä on ollut pirun hyvä uudistus ja pari peliä, mitä olen nähnyt, niin käsitys on vain vahvistunut.

Härmä seuraa Suomisarjaa jonkin verran myös U19-poikien päävalmentajan ominaisuudessa. Hän näkee Suomisarjan olevan hyvä lisä pelaajapolkuun myös poikamaajoukkueen näkökulmasta. Härmä kuitenkin lisää otannan olevan vielä turhan lyhyt, mutta sanoo muutamien joukkueiden pelaajalistoja katsellessa sarjan vaikuttavan tasokkaalta.

– Vaikka puhutaan staratason jätkistä, niin siellä on hyviä pelejä tarjolla. Tärkeintä on, että pojat saavat pelejä ja vielä miehiä vastaan, niin hyvä. Kansainvälisillä kentillä on kuitenkin ihan eri vaadetaso kuin 2. divarissa tai A-junioreiden SM-sarjassa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Jarmo Härmä näkee Suomisarjan olevan kuin tehty akatemiajoukkueille. Kuva: Esa Takalo

Harrastuksen turvaaminen

Turussa akatemiajoukkuetta sen sijaan ei ole. TPS:n päävalmentaja Janne Kainulainen sanoo, että viime kauden lopulla sellaisen perustamisesta oli puhetta, mutta se jäi vielä tulevaisuuteen.

Farmiyhteistyötä TPS:lla sen sijaan on ollut. Nykyjoukkueesta esimerkiksi Toni Salminen ja Tatu Kanervisto saivat arvokasta kokemusta Divarin SBS Wirmosta ennen kuin murtautuivat mustavalkoisten pelaavaan kokoonpanoon.

Kainulainen kokee, että akatemiajoukkueesta olisi runsaasti hyötyä.

– Kun olin Kuopiossa, niin meillä ei ollut A-junnujen joukkuetta, vaan panostettiin oman seuran 2. divarijoukkueeseen. Meidän mukana olleet lahjakkaat nuoret pääsivät pelaamaan aikuisten miesten pelejä. Fyysinen vastus on kuitenkin ihan eri kuin junioreissa. Myös aikuisikäiset, jotka eivät päässeet edarissa pelaamaan, saivat siellä minuutteja, Kainulainen muistelee Pääkallolle.

TPS-luotsin mielestä A-poikien SM-sarja ei välttämättä ole paras mahdollinen ympäristö kehittyä, eikä vähiten sen takia, että pelimäärät jäävät helposti pieniksi. Kainulainen nostaa vertailevaksi esimerkiksi toisen hänelle rakkaan lajin pesäpallon.

– Liikkuminen on siellä paljon helpompaa. Pelaajat pystyvät käymään eri seuroissa ilman farmeja ja pitkiä karensseja ja pelejä tulee 40-50 kaudessa. Junnujen pitäisi nimenomaan saada pelejä. Miesten Suomisarja ja divaripelit ovat siihen tarkoitukseen hyviä.

Kainulainen näkee akatemiajoukkueilla myös syvemmän merkityksen: niillä turvattaisiin harrastus. Parhaassa tapauksessa joku voisi vielä kehittyä hyväksi liigapelaajaksi.

– Liikaa mietitään vaan, miten saadaan huippuja. Turvattaisiin harrastus ja liikunnan parissa pysyminen niille, ketkä kasvavat A-junioreista yli. Jos mennään johonkin kaveriporukkaan neloseen, niin sieltä ei enää nousta.

– Liigassa on tälläkin kaudella nähty, että kakkosdivarissa pari kautta pelannut voi nousta tuplapelaajaksi.

Kuka maksaa viulut?

Urheilullisesta näkökulmasta akatemiajoukkueessa on selvät hyödyt. Ne tarjoavat pelaajapolulle väliportaan, joka marinoi liigaympyröihin huomattavasti junioripelejä paremmin. Näissä joukkueissa on kuitenkin omat haasteensa.

– Kyllähän sitä on aika haasteellista valmentaa. Liigajoukkueen tarpeet määrittää toimintaa aika paljon, Erä Akatemiaa kaudella 2015-16 valmentanut Härmä kuvailee.

– Meillä oli silloin aika omatoiminen yksikkö ja yhtenäinen nippu. Vedettiin tosi hyvä alkukausi, mutta sitten Ikosen Pete, joka oli aikamoinen liideri, lähti liigan puolelle, eikä ketään tullut tilalle. Mutta siinäkin pitää nähdä se joukkueen isompi tehtävä.

ErVi:n urheilujohtaja Naava nostaa juuri runsaan liikkuvuuden akatemiajoukkueen haasteeksi.

– Kun meillä on tällainen malli, jonka ensimmäinen funktio on kehittää pelaajia, niin ryhmäytyminen on hankalaa. Harvassa on ne kerrat, että 2-3 peliä peräkkäin mentäisiin samalla kokoonpanolla, Naava valottaa.

Toinen – huomattavasti suurempi haaste – on raha. Toisin sanoen, kuka maksaa viulut?

– Se on joka seuralle resurssikysymys. Jos A-juniorijoukkue pelaa kahta sarjaa, niin ei tämä salibandykaan enää ilmaista touhua ole. ”Kuka maksaa viulut” on iso juttu, Kainulainen pohtii.

EräViikingit pyörittää Divaria pelaavan Akatemian myötä kolmea pääsarjajoukkuetta, joka on kuluttavaa niin taloudellisesti kuin ajankäytöllisesti. Mainosten myyminen akatemiajoukkueen pelipaitaan ei ole aivan yhtä mutkatonta kuin seuran edustusjoukkueen varainhankinta.

Akatemiajoukkue on seuralle investointi.

– Se vaatii seuran panostusta. Ollaan monesti mietitty, että jos tällaisessa kuviossa onnistuu, niin se on jo itsessään todellinen onnistuminen, Naava tuumii.

– Näkee sen onnistumisen meidän pelaajistakin ja siitä, mikä se palaute sieltä on. Pelaajat ovat tosi tyytyväisiä.

Yleistyvätkö akatemiajoukkueet jatkossa?

Kysyttäessä haastateltavilta, uskovatko he akatemiajoukkueiden yleistyvän tulevaisuudessa, ovat vastaukset vaihtelevia. Kainulainen sanoo uskovansa trendin voimistumiseen, mutta nostaa resurssihaasteen esiin.

Härmä taas on hyvin optimistinen.

– Arki ja urheilullisuus menevät koko ajan eteenpäin, mutta se haaste on, miten saadaan hyviä pelejä pojille. Akatemiatoiminnan nosto olisi toivottavasti ratkaisu siihen, Härmä miettii.

Naava taas on skeptisempi. Hän näkee, että esimerkiksi jalkapalloon verrattuna akatemiatoiminnan funktio on eri. Futispuolella pelaajia kasvatetaan ulkomaille, jolloin akatemiaan satsaaminen voi olla taloudellisestikin kannattavaa, kun nuoria pelaajia myydään myöhemmin kotimaan kenttiä kovempiin sarjoihin.

– Salibandyssa absoluuttinen huippu on F-liiga. Sen takia moni seura ei varmaankaan ole lähtenyt tuohon malliin.

EräViikinkien urheilujohtaja näkee myös, että seurojen koot sanelevat osaltaan akatemiatoiminnan mahdollisuuksia.

– Jos on pienempi seura, niin en tiedä toimisiko tämä malli. Todennäköisesti ei.

– En välttämättä usko akatemiajoukkueiden yleistyvän, koska monissa seuroissa on isot vuosikohtaiset erot ikäluokissa. Suomessa on ihan muutama seura, joka tuottaa jokaisesta ikäluokasta hyviä pelaajia.

Naava kuitenkin pohtii, että akatemiamallin mahdolliseen yleistymiseen vaikuttaa ennen kaikkea se, minkälaisia sarjauudistuksia tulevaisuudessa tulee.

Divaria huomattavasti kevyempi, mutta 2. divisioonaa selvästi laadukkaampi Suomisarja kiinnostaa takuulla monia liigaseuroja. Taustakeskusteluissa on myös väläytelty juniori-iän kaventamista, mikä varmasti osaltaan vauhdittaisi kehitystä, jossa A-juniorien sijaan panostettaisiin aikuisten sarjaan.

Jaakko Tiira
Jaakko Tiira
Pääkallo.fin toimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @jaakkotiira