Liigat

Tino Nivalan peli-ilo löytyi pelipaikan vaihdoksen myötä – ”Tuntui, että vaikka teki mitä tahansa, ei pystynyt auttamaan joukkuetta”

28.10.
2020
Liigat

F-Liigan kuuluisimmat viikset. Tino Nivala on löytänyt jälleen peli-ilon (Kuva: Juhani Järvenpää).

Lahdessa menee lujaa. LASB on sarjassa toisena ja vahvan alkukauden siivittämänä joukkueesta on noussut esiin liuta onnistujia. Yksi heistä on Tino Nivala, joka on palannut vaikeiden vuosien jälkeen johtamaan joukkoja eturiviin.

Divarissa pistelinkona tunnettu Nivala nauttii taas salibandysta. Alkukauden kahdeksaan otteluun syntyneissä tehoissa (6+4) ei sinänsä ole mitään ennennäkemätöntä, eikä niillä kolkutella edes pistepörssin kärkisijoja. Nivalalle onnistumisilla on kuitenkin iso merkitys.

– Kaikki haluavat pelata mahdollisimman paljon, tehdä maaleja ja pisteitä. Kyllä sitä jonkin verran peilaa onnistumista pisteisiin. Varsinkin silloin peilasin, kun pelasin sentterinä, Nivala tiivistää.

Sentteriajat ovat hänen tarinansa osalta merkityksellinen asia. Tällä kaudella Nivala pääsi takaisin laituriksi. Nimenomaan pääsi, sillä viime kausina tutuksi käynyt keskushyökkääjän paikka vei tehot, osaltaan peli-ilon ja muutti jopa suhtautumista peliin. Se muokkasi Nivalasta väliaikaisesti pelaajan, joka hän ei kokenut olevansa.

– Sentterinä oli isompi puolustusvastuu, enkä ollut ollenkaan mukavuusalueellani. En uskaltanut enää edes käydä syvässä. Jäin viivaan seisomaan ja katselemaan mitä muut tekevät. Odotin, että pallo menetetään ja olen valmis puolustamaan, Nivala muistelee.

Jonkinasteinen epävarmuus leimasi pelaamista. Epäonnistumisen tunne oli tuttu, mutta epämukava kaveri pelin jälkeen. Näin silti, vaikka peli ei olisi edes ollut huono.

– Hirveän kivaa ei ollut. Oli aika kova paikka välillä, kun tuntui, että vaikka teki mitä tahansa, ei pystynyt auttamaan joukkuetta. Peilin eteen tuli käveltyä usein toteamalla, että nyt menee vihkoon. Vaikka todellisuudessa niin ei edes aina ollut.

– Mä olen helpottunut, kun pääsen pelaamaan taas laiturina, hän alleviivaa.

Tällä kaudella Nivala on voinut kävellä pelin jälkeen peilin eteen vapautuneemmin mielin. Liidossa olevan joukkueen mukana on ollut helpompi hengittää. Siinä sivussa oma pistetahti on parantunut roimasti muutamaan edelliseen kauteen verrattuna. Nivalan mukaan joukkueen hyvien otteiden takana näkyy hyökkäyspelin kehittyminen, sekä se, että joukkue on selkeästi paremmalla energialla liikenteessä.

– Paljon puhuttu arkitekeminen ja ammattimaisuus ovat mielestäni kasvaneet. Harjoittelu on järkevämpää. Tarpeen vaatiessa olemme osanneet keventääkin, jotta pysymme virkeinä. Siinä kehityimme jo viime kaudella, mutta viime alkukaudesta tuntui, että yritimme haukata liian isoa palaa. Energiatasot eivät olleet kohdallaan ja olimme jatkuvasti pikkuisen väsyneitä, hän puntaroi.

Tino Nivala (21) ja LASB ovat saaneet alkukaudesta aihetta juhlaan. (Kuva: Juhani Järvenpää)

B-juniori-iässä Lammin Salibandyyn siirtyneen Nivalan kohdalla iso merkitys on myös valmennuksella. Jo alemmista sarjoista tuttu Kalle Tyrkäs otti tällä kaudella vetovastuun. Vaikka Tyrkäs on ollut mukana valmennusryhmässä, on tilanne hieman erilainen. Ainakin Nivalalle.

– On siitä ollut ehdottomasti iso apu. Olen tällainen kotikissa muutenkin ja vihaan kaikkia muutoksia. Perustan tuttuun ja turvalliseen oman toiminnan. Enkä tarkoita tätä missään nimessä minään epäluottamuslauseena aikaisempia valmentajia kohtaan.

Nivala on ollut yhtä tiivis osa Lammilta aikanaan Lahteen muuttaneen LASB:n runkoa kuin hänen tavaramerkikseen muodostuneet viikset Nivalan kasvoja. Yhä Lammilla asuvan pelurin mieltä lämmittää erityisellä tavalla se, että vihdoin joukkue pärjää myös liigatasolla, vaikka menestymisestä on turhan aikaista puhua.

– Kyllä se tuntuu hyvältä. Ei tarvitse murehtia, kun illalla menee nukkumaan. Ensimmäinen lähtökohta ja suurin tavoite on päästä pleijareihin. Classic on jälleen näyttänyt, että se on selkeä ykkönen. Heidät välttämällä mitä vaan voi tapahtua, vaikka se klisee onkin, Nivala pohtii rehellisen oloisesti.

Itselleen Nivala ei sen isompia tavoitteita tai tulospaineita aseta, vaikka orastavaa lentokeliä onkin ollut havaittavissa.

– Sanotaan, että teen sellaiset 25-30 pistettä. Jos meinaa mennä yli, niin pitää alkaa rajoittamaan, hän heittää pilke silmänkulmassa.

Tuomo Reponen
Tuomo Reponen
Vapaa toimittaja, selostaja, Twitterissä @tuomoreponen.