Liigat

Aaro Astalan mielestä Indiansin pitää parantaa puolustuspelaamistaan – ”Ei ole enää lätyttelyä vaan kunnon ryskettä”

19.11.
2020
Liigat

Aaro Astala summasi alkukauttaan Pääkallon haastattelussa. Kuva: Juhani Järvenpää

F-liigan kirkkaimpiin tähtiin lukeutuvan Aaro Astalan mielestä Indiansin pitää parantaa puolustuspeliään, jos se mielii kohentaa asemiaan. Henkilökohtaisella tasolla alkukausi on sujunut ”ihan kivasti”, Astala sanoo Pääkallolle.

F-liigassa kuudentena majaileva Indians on ollut tietynlainen väliinputoaja. Sen pistekeskiarvo on sarjan viidenneksi paras. Espoolaisryhmä löytyy samaiselta viidenneltä sijalta, kun tarkastellaan keskiarvoja maalieron ja päästettyjen maalien osalta. Tehdyissä maaleissa Heimon keskiarvo on kuudenneksi paras.

Indians on siis ollut kärkijoukkueita askeleen perässä, mutta taas viimeisistä pudotuspelipaikoista taistelevia porukoita askeleen edellä.

– Siinä ihan alussa näkyi, että on aika uusi jengi ja paljon uusia tyyppejä. Kimpassa tekeminen ja yhteiset linjat eivät ehkä olleet ihan selvillä. 5-6 ensimmäiseen peliin tuli semmoisia juttuja, mitä ei saisi käydä tällä tasolla, Astala summaa Indiansin alkukautta.

Jutuilla, joita ei saisi käydä, hän viittaa kahteen pahaan sulamiseen Otahallissa. Sekä Steelers että EräViikingit tulivat päätöserässä kolmen maalin takaa rinnalle ja veivät pelin jatkoajalle.

– Viime matseissa on alkanut näyttämään jo paremmalta. Ollaan saatu tilkittyä omaa päätä paremmin ja jokainen kenttä pystynyt tekemään sellaisia juttuja, joita haluaa ja myös onnistunut niissä.

– Suunta on hyvä, Astala tuumaa.

Astalan mielestä joukkueen hyökkäyspeli on ollut hyvällä tasolla. Indiansin ykkössentteri näkee, että joukkue tuottaa jokaisessa pelissä riittävästi maalipaikkoja. Parannettavaa on etenkin puolustuspelaamisessa.

– Lopputulema on kiinni siitä, saadaanko oma pää kuosiin. Veskapeli on ollut hyvällä tasolla, mutta puolustaminen välillä liian avonaista ja maalineduspelaaminen heppoista. Ne eivät välttämättä ole edes joukkuetaktisia asioita, vaan ihan simppeleitä juttuja, kuten peittopelaaminen. Välillä myös näyttää tulevan pientä ylämäkeä, kun lähdetään hyökkäyspäästä omiin päin.

– Viime peleissä ollaan saatu puolustusilme semmoiseksi, mitä halutaan. Taktiikalla ei ole väliä, jos pienet perusasiat eivät ole kunnossa.

Uusi tilanne

Indiansin voi kuvailla nousseen viime kaudella sympaattisesta hyvää sählyä pelaavasta porukasta uskottavaksi kärkipään joukkueeksi, jonka välieräpaikka ei olisi yllättänyt. Odotukset eivät varsinaisesti pienentyneet täksi kaudeksi espoolaisten oltua harvoja selkeästi vahvistuneita liigajoukkueita.

Astalan, Valtteri Kainulaisen ja muutaman muun muodostama kärki on ollut terävä, mutta leveydessä Indians on hävinnyt. Nyt sille saralle saatiin vahvistusta. Samalla kasvoivat myös ulkopuolisten odotukset. Pääkallon ennakoissa Indians rankattiin neljänneksi. Urheilulehti nosti omassa kausiennakossaan Heimon jopa toiselle sijalle.

Tilanne on Indiansille uusi. Seuran historian aikana vain kertaalleen mitalipeleihin edenneen Heimon paras runkosarjasijoitus on kuudes sija.

– Jos miettii jokapäiväistä tekemistä, niin en ole huomannut sen kummempia puristuksia tai kiristyksiä missään. Meininki on aika samantyyppistä. Muiden henkilökohtaisista fiboista en osaa sanoa, Astala pohtii kysyttäessä kasvaneista odotuksista.

Hän arvelee, että alkukaudesta – ennakoiden ollessa vielä tuoreita – paine saattoi näkyä pienenä tärinänä. Kauden edetessä kasvaneet odotukset ovat näkyneet ennemminkin hyvällä tavalla.

– Treeneihin on tullut tiettyä nälkää ja vesikauhua enemmän. Ei ole enää lätyttelyä vaan kunnon ryskettä. Jääpusseille on ollut käyttöä.

Vahvistuneen joukkueen haasteet ovat näkyneet enemmän kokoonpanon sovittelun suhteen. Astala on hyökännyt totutusti Kainulaisen kanssa. Ensimmäisissä peleissä Perttu Puska oli ketjun kolmas lenkki. Viime aikoina Niko Laiti on ottanut viime kevään tapaan paikkansa ykköskentästä. Kaksi muuta kenttää ovat pyörineet huomattavasti enemmän.

– Tuo se oman lisänsä, kun pitää uusien kaverien kanssa sopia juttuja, eikä ne tule heti niin selkärangasta. Hyvin nopeasti se rupeaa kuitenkin lutviutumaan, kun pääsee samojen äijien kanssa pari peliä pelaamaan. Eipä siinä mitään isompaa ongelmaa ole.

Astala summasi seitsemän pistettä (2+5) Oulussa. Kuva: Joni Winsten/Safelight Oy

”Otahallin Kim Nilsson”

Kahdella viime kaudella Astala on ylittänyt 50 pisteen rajapyykin runkosarjassa. Toissakauden alla hän jopa ilmoitti julkisesti, että 50 pistettä menee rikki. Tällä hetkellä 7+17=24 pistettä summannut Astala on yli 60 pisteen tahdissa.

– Aina pitää lähteä parantamaan, muuten homma ei toimi. En kuitenkaan ole koskaan asettanut mitään pistetavoitteita tosissani. Se on ollut enemmän läpänheittoa. Mutta, kun kenttä pelaa hyvin, niin sentterillekin pitäisi tulla onnistumisia.

Omaa alkukauttaan Astala summaa sanomalla pelin kulkeneen ”ihan kivasti”. Indiansin tuplapelaaja miehittää pistepörssin kuudetta sijaa ja on mukavat 16 maalia plussan puolella.

– Kun viime kausi loppui kesken, niin välillä tuli mietittyä, pääseekö tässä enää ikinä pelaamaan. Nyt on ollut tosi kiva pelata ja koko ajan on kova hinku päästä pelaamaan. Kropankaan kanssa ei ole ollut isompia huolia. Tiettyjä juttuja on, mitä olisi pystynyt tekemään paljon paremminkin, että ihan kymppiplussaa ei pysty antamaan, mutta ei tämä mikään pohjanoteerauskaan ole ollut.

Pääkallo kysyi lukijoiltaan tällä viikolla, kuka vie miesten F-liigan pistepörssin. Kuudentena pörssissä majaileva Astala on tiukasti kisassa mukana.

– En ehkä itseäni pörssikärkeen nostaisi. Kyllä se enemmän on maalintekijöiden ja viimeistelijöiden homma.

– Sanoisin, että Peter (Kotilainen) sen lopulta vie. Ollut kammovireessä nyt viime aikoina ja oli hyvässä iskussa jo keväällä. Peli on näyttänyt letkeältä.

23-vuotias hyökkääjä on kuulunut viimeiset pari kautta liigan eturivin tähtiin ja ollut sarjan dominoivimpia pelaajia. Astalan suurena tavoitteena ovat luonnollisesti vuodella eteenpäin siirtyneet kotikisat. Tällä kaudella – etenkin MM-kisoja silmällä pitäen – hän kertoo panostaneensa puolustuspelaamiseen.

– Pitää enemmän tiedostaa, missä se oma viisikko menee. Missä on oma äijä tai alue, mitä puolustaa. Ei lukittaisi sitä niin, että sentteri seisoo keskellä, vaan enemmän reagointia ja havainnointia. Kansainvälisissä matseissa on uudet äijät, kenen kanssa pelataan. Vauhti on kovempi, vastustajat pyörii missä sattuu ja siinä pitää havainnoida, missä se pahin uhka on. Sitä on yritetty jumpata.

Jos Astala valitaan kotikisoihin ”Otahallin Kim Nilsson” kohtaa suurella todennäköisyydellä oikean Kim Nilssonin.

Lempinimi juontaa juurensa luonnollisesti raamikkaan kaksikon ulkoisesti yhteneväiseen profiiliin. Molemmat ovat myös varsin taitavia ja juonikkaita pelaajia. Helsinkiläinen Astala kuitenkin valottaa, ettei ole asunut päivääkään Espoossa – jossa Otahalli tukevasti sijaitsee – eikä ajatellut muuttaa naapurikaupunkiin tulevaisuudessakaan.

Heimo-hyökkääjän viime kausien dominoinnin perusteella voisikin kysyä, pitäisikö ruotsalaisen salibandyn kiintotähtiin vuosikausia kuulunutta Kalmarsund-hyökkääjää ruveta tituleeraamaan ”Färjehallenin Aaro Astalaksi”.

– Ehkä pitäisi vielä muutama vuosi pelata, että tuommoisen legendan tasolle pääsisi, Astala naurahtaa ja kertoo kahdeksan vuotta vanhemman Nilssonin olleen yksi hänen suurista esikuvistaan.

– Silloin kun olin pieni, joku 12-vuotias, Kim oli isoimpia idoleita Suomen ulkopuolelta. Kaivoin sen kuvan äidille ja sanoin, että laita tuommoinen kuontalo.

Jaakko Tiira
Jaakko Tiira
Pääkallo.fin toimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @jaakkotiira