Pääkalloparlamentti on jälleen täällä. Kuukausittaisessa summauksessa jauhetaan alkukauden puheenaiheista eritoten lokakuuta silmällä pitäen.
Keskustelijoina ovat Iiro-Pekka Airola, Tuomo Reponen, Jaakko Tiira, Joel Siltanen ja Toni ”Ylijohtava” Lötjönen.
—
Mikä oli positiivisin seikka lokakuun salibandyskenessä?
Ylijohtava: Pudotuspelipaikkansa varmistanut sympaattinen kyläseura Lahdesta eli LASB. Joukkueen loistava syysvire on tuonut F-liigaan pitkään toivottua kisaa pudotuspelipaikoista. Neljä viimeistä kautta pudotuspeleissä on nähty samat “Superkasi”-joukkueet, mutta tänä keväänä jonkun kausi päättyy runkosarjaan. SPV, Ervi vai peräti Happee?
Jaakko: Vaalipöhinä! Liiton hallitukseenhan on jopa tunkua.
Iiro-Pekka: Salibandykatsojat oppivat käyttämään maskeja.
Tuomo: Se, että liigakautta on pystytty viemään eteenpäin melko lailla suunnitellusti koronan synkässä varjossa.
Joel: Täysin tabula rasana siitä, että mitä lokakuussa edes tapahtui. Ehkä positiivisinta oli kuitenkin se, että sählypelit jatkuvat kaikesta venkslauksesta huolimatta.
—
Liigasta on pelattu noin 1/3 . Mitkä kolme seikkaa haluat nostaa alkukaudesta?
Ylijohtava: Eemeli Salinin yhden ottelun syöttöennätys (0+7) Steelersiä vastaan. Tuo oli muuten myös cupin ottelu, joten liekö ennätys sielläkin? Ei välttämättä pelaaja jolta olisi odottanut juuri tätä ennätystä.
Vähäiset ottelusiirrot ja otteluiden perumiset. Divarissa ja monissa muissa palloilusarjoissa painittu koronahaasteiden kanssa huomattavasti enemmän ja itsekin odotin F-liigalle vaikeampaa syksyä. Vähällä on selvitty. Hyvä tuuria ja vastuullista toimintaa jengeissä.
Harvoin täällä nostetaan naisten F-liigaa. Vai saako siitä edes puhua naisten F-liigana? Sekin kun taitaa olla F-liiga. Noh, toivottavasti ei tullut mielipahaa. Sen sijaan mielipahaa tuli Markus Huhtimolle ja hänen valmennustiimiin kuuluville Timo Suonpäälle ja John Liljelundille, kun EräViikingeistä tuli tossua takalistoon. Keskustelua potkujen syistä on riittänyt jo useamman viikon. Hyvää pöhinää.
Jaakko: Ensimmäisenä ehdottomasti LASBin jylläys. Lahissa on tehty pitkään hyvää työtä ja nyt on sadonkorjuun aika. Toisena Welhot, joka vaikuttaisi olevan väärässä sarjassa. Kahdeksan ottelua, 0 pistettä ja 20 maalia ovat surullisia lukemia. Kolmantena siisti peli. Miesten F-liigassa ei ole jaettu vielä ainuttakaan pelikieltoa.
Iiro-Pekka: Tässä pitää kompata edellistä puhujaa: LASB on ollut lihana F-liigan mukissa. Kipeästi kaivattu lisämauste. Pari nostoa naisten puolelta. SSRA ja FBC Loisto sekoittavat mukavasti kärkipakkaa A-sarjassa. B-sarjassa SaiPa on ollut syksyllä se SaiPa, joka on tuonut Lappeenrannalle liigapisteitä. Vakuuttavaa menoa.
Tuomo: Lödelle heti alkuun, että se on käsitykseni mukaan F-Liiga naisten sarja lohko A, josta puhut. Meniköhän tämäkin metsään? No mutta. LASB tietenkin. Sen verran vakuuttavaa jälkeä illasta ja viikosta toiseen. Taistelee täysillä kotiedusta.
Toisena nostona vielä ennen kauden alkua “tuntematon” Teuvo Kinnunen, joka on pörssikutosena. Onhan Steelersillä 1-2 matsia enemmän kuin muilla, mutta kuitenkin. Ollut melkein 40% Steelersin maaleista mukana, joten tuonut ratkaisuosastolle kaivattua osaamista.
Kolmantena nostona koronauutisoinnin aiheuttama kuvituskuvien ilotulitus eri medioissa.
Joel: Viimeisenä vastaillessa ei paljon originelleja juttuja jää, mutta toisaalta Henri Johanssonin tonnin ylityksen pystyy ottamaan esille. On kova temppu ja kertoo äärimmäisen lujasta suoritustasosta. F-liiga A:sta SSRA on vakuuttanut. Annan myös posia siitä, että joukkueessa on luettu Pääkalloennakkoa ja annetaan vähän vastapalloon, kun se ei ole osunut joukkueen kohdalla sinne päinkään. Näin kuuluukin olla. Superkasin mahdollinen hajoaminen pitää tietysti myös nostaa. Se liittyy tietysti LASBin kovaan suorittamiseen, siinä missä menestykseen tottuneempien kompurointiin alkukaudesta.
—
Mitkä ovat seuraavan kolmanneksen puheenaiheita?
Ylijohtava: Korona tietenkin. Ja ehkä yhden puoli tuntia somessa on selkääntaputtelua kun Salibandyliitolle on valittu uusi puheenjohtaja ja hallitus.
Jaakko: Jääkö pudotuspeleistä rannalle pieni ja sympaattinen SPV, suuri ja sympaattinen ErVi vai suuri ja mahtava Happee?
Iiro-Pekka: Mitäs nyt tehdään MM-kisatauolla, kun vuosi sitten varattu ulkomaanmatka piti perua?
Tuomo: Kuka voittaa pytyn, ketkä pääsevät pudotuspeleihin ja kuka putoaa suoraan?
Joel: Petteri Nykyn vierailu KalloCastissa, Sveitsissä ja Tshekissä pelaavien invaasio Pohjoismaihin, onko perhejoulu vaarallisempi kuin salibandyottelu ja Champions Cupin sekä MM-karsintojen kohtalo.
—
Kannattaako kansainvälisistä peleistä edes haaveilla ennen koronarokotetta?
Ylijohtava: Eiköhän keväällä voida haaveilla ja viimeistään ensi syksynä voidaan pelailla KV-pelejä. Vuosi on pitkä aika koronavouhotusta ja kaikkeen kyllästyy.
Jaakko: Siihen nähden, kuinka kauan päätöstä Sveitsin EFT:n perumisesta venytettiin, niin toivoa näyttäisi olevan. Nyt spekuloidaan josko ensi kesän futiksen EM-kisat järjestettäisiin kokonaan Venäjällä. Siellähän on jo rokote keksitty ja tauti selätetty, kuten maan aina luotettavat valtiolliset mediat ovat kertoneet. Valko-Venäjäkin on tunnetusti hyvä vaihtoehto, kuten suomalaiset kiekkolegendat ovat kertoneet. Itään siis!
Iiro-Pekka: En ole virologian asiantuntija, mutta kai ainakin Tallinnassa voi piipahtaa pelaamassa? Eiköhän tässä kompata perässä sen mukaan, mitä isommat lajiliitot tekevät.
Tuomo: Aina voi haaveilla, mutta se on sitten eri juttu, kuinka todennäköistä niiden pelaaminen on?
Joel: En usko että ainakaan tällä kaudella pelataan kansainvälisiä pelejä. Toisaalta tämä ei ole uskosta kiinni, mutta ei ole sellaisia merkkejä, että se olisi järkevää. Itse kysymykseen vastaan, että aina kannattaa haaveilla.
—
Miksi kukaan haluaa puhua ja kirjoittaa Suomen cupista?
Ylijohtava: Niinpä.
Jaakko: No tietysti siksi, että Ruotsissa seurattiin taas Suomen esimerkkiä ja laitettiin cup pystyyn. Ruotsin Cupissa muuten jaetaan miesten ja naisten voittajille sama määrä palkintokruunuja. Tasa-arvosta toisinaan jauhava Suomen liitto jakaa kruununjalokiviensä voittajille 10 000 euroa ja 7000 euroa.
Iiro-Pekka: Perinteikäs ja urheiluromantiikan täyteinen kilpailu. Punaista mattoa cupille ei voi levittää, mutta sininen matto pitää.
Tuomo: Koska tällä kaudella voi mennä pitkälle pelaamatta otteluakaan.
Joel: Cupin suurempi arvo on siitä vuosittain vuodatettava jupina ja cupina kuin siinä pelattavat ottelut.
—
Salibandy on usein yhdistetty “pehmeisiin” arvoihin. Korona on tehnyt siitä kuitenkin joidenkin mukaan vaarallisen lajin. Pitäisikö salibandyn jopa itse ilmoittaa olevansa vaarallinen laji, jotta nuoriso voisi innostua lajista “vaaran tunnun” vuoksi?
Ylijohtava: Ei tarvitse kuin tuoda yksi ikiliikkuja takaisin talviteloilta. Päävammat, pelin vauhti ja vaarallisuus ja taas mennään.
Jaakko: Ei! Salibandy on suosittua työpaikkaliikuntaa. Sillä saadaan pysymään harrastajamäärät korkealla ja viestintäkärki terävänä.
Iiro-Pekka: Nuoriso on kuulemma pilalla ja eivät kai enää ryyppääkään, joten tokkopa vaaran tunnekaan puree.
Tuomo: Eiköhän jokainen lajia kokeillut ymmärrä ilman ilmoitustakin, kuinka vaarallinen laji on kyseessä. Nuoriso on saanut kosketuksen sählyyn liikuntatunneilla, ja siellä vasta tapahtuukin.
Joel: Jan-Erikin tuntua ei tarvitse sinällään lisätä. Nuorisolle vaaran tunnetta taitaa nykyisin tuottavan eniten tieskaripelit, joissa mailan ja pallon sijasta käytössä ovat miekka tai kaikki aseet ja avaimet.
—
Unelmieni kuvituskuvassa olisi…
Ylijohtava: Kolme peetä. Pallo, parketti ja puolapuut.
Jaakko: Lisään tuohon Ylijohtavan kuvituskuvaan vielä gripittömän mailan, jonka lapa on verhottu likaisella tennissukalla.
Iiro-Pekka: Turnauskahvioon katetut mokkapalat.
Tuomo: Tiira ja Siltanen maskit päällä katsomossa.
Joel: Paidaton Toni Lötjönen ratsastamassa F-haukalla Superfinaali-pipo päässä. Haukalla olisi suussaan Hot Orange, jonka sisään olisi kätketty tieto Säbäfortunan olympiapaikasta. Kuvassa yhdistyisi presidentillinen maskuliinisuus ja Peukaloisen retkien herkkyys, unohtamatta salibandylle ominaista maagista realismia.