Liigat

Pitkät ajomatkat harjoituksiin eivät haittaa F-Liigassa pelaavaa 15-vuotiasta Linnea Nevalaista

16.11.
2020
Liigat

FBC Loiston vasta 15-vuotias Linnea Nevalainen on kiinnittänyt huomiota iloisella pelaamisellaan. Maaleja on jo syntynyt useampikin. Erityistä on se, että Linnea tulee Turkuun harjoituksiin äidin kyydissä Kirkkonummelta asti. Kuva: Hannu Tuominen

Sataa tihkuttaa. Marraskuinen alkuilta on jo pimeimmillään, kun äiti Tuula Nevalainen saapuu tyttärensä, 15-vuotiaan Linnea Nevalaisen kanssa omalla autollaan Turun Kupittaan palloiluhallin eteen. Erityistä on se, että reissuun on lähdetty pääkaupunkiseudulta jo hyvissä ajoin. Matkaa Kirkkonummelta Turkuun kertyy 140 kilometriä.

Kun into pelata pääsarjatasolla salibandya on kova, niin tuhteja kilometrejä ei lasketa.

– En tyrmännyt ajatusta, kun tiedän Linnean halun kehittyä. Hänellä on lajissa kovat tavoitteet. Tietysti mietittiin pitkää välimatkaa jaksamisen ja koulunkäynnin kannalta. Totesimme kuitenkin kotona, että tähän tilaisuuteen kannattaa tarttua, kertoo äiti Nevalainen.

Viime kesänä silloin vasta 14-vuotiaan Linnean salibandysuunnitelmat menivät uusiksi, kun äidin puhelin pirahti. ”Langan” toisessa päässä oli FBC Loiston päävalmentaja Matti Pienihäkkinen.

– Matin soitto tuli täysin puskista. Linnea oli viime kaudella pelannut Loistoa vastaan ja ihaillut joukkueen nopeita ja taitavia pelaajia. Hän totesi jo ennen Matin soittoa, voi kun joskus pääsisi pelaamaan FBC Loistossa. Itse olin imarreltu Linnean puolesta, kun Turusta otettiin yhteyttä, muistelee äiti Nevalainen.

Linnea on aina ollut liikunnallinen. Kun äitikin oli pelannut aikoinaan koripalloa, tytär kokeili lajia alakouluikäisenä vuoden verran. Salibandy valikoitui kuitenkin Linnean lajiksi, kiitos pari vuotta vanhemman isoveli Niklaksen. Poika aloitti salibandyn 7-vuotiaana ja pelaa nyt Kirkkonummi Rangersin A-junioreissa.

– Olen aina tykännyt joukkuelajeista, kun sen avulla saa aina paljon kavereita. Salibandyssa kiehtoo lajin nopeus. Koen sen omaksi lajikseni. Siinä voin koko ajan kehittyä paremmaksi pelaajaksi, kertoo Linnea.
Nevalainen on aina pelannut ikäistään vanhempien kanssa.

Rangersissa oli tyttöporukka, joka lähinnä vain harrasti salibandya osallistumatta kilpasarjaan. Kun Linnea halusi päästä pelaamaan oikeita pelejä, hän siirtyi Rangersin C-junnuihin, jossa pelasi häntä vanhempia tyttöjä.

Kun tyttöjoukkueen toiminta alkoi hiipua osan pelaajista lopettaessa, Rangers löysi yhteistyökumppanin Vihdin Salisusista. Matkaa Kirkkonummelta Vihtiin oli vain puolisen tuntia. Lopulta Vihdin Salisudet ja Lohjan Salibandy yhdistivät tyttöjuniorijoukkueensa. Äiti jatkoi Linnean kuskaamista, nyt Lohjalle.

Jälleen kerran Tuula Nevalainen on tuonut tyttärensä Linnean Kupittaan palloiluhallille harjoituksiin. Ajomatkaa kertyy 140 kilometriä suuntaansa. Kuva: Hannu Tuominen

Lohjan Salibandyn naiset nousivat Divarista B-liigaan. Vaikka Linnea oli kovin nuori, hän pääsi kokeilemaan taitojaan myös naisten joukkueessa. Kun kokoonpanoon tuli yllättävä pelaajapula, Linnea alkoi saada yhä enemmän peliaikaa. Hyvin meni, sillä hän teki kahdeksassatoista ottelussa kymmenen maalia. Se oli hyvä saavutus 13-vuotiaalta pelaajalta. Linnea sai myös kutsun ensimmäiseen U16-maajoukkueleiritykseen.

Ei siis ihme, että FBC Loiston valmentaja Pienihäkkinen kiinnitti huomiota vikkeläkinttuiseen lahjakkuuteen.

– Kiinnitin huomiota Linneaan jo nuorempana, kun hän oli mukana Loisto Cupissa sekä viime kaudella hänen pelatessaan Lohjalla. Kun kuulin, että hän ei jatka siellä, otin yhteyttä. Tosin vasta siinä vaiheessa kuulin, että Linnea asuukin Kirkkonummella, eli vielä kauempana Turusta, kertoo Pienihäkkinen.

Pitkä matka Turkuun on äidin mielestä kannattanut.

– Oma tytär on ollut haltioissaan. Hän on todellakin viihtynyt FBC Loistossa. Vaikka Linnea on ilopilleri, häntä aluksi jännitti uuteen joukkueeseen tuleminen. Kun matka on pitkä, on autossa ollut hyvin aikaa käydä läpi äititytärjuttuja. Viikon kuulumiset tulee hoidettua samalla.

Pienihäkkinen on huomannut jo usean maalinkin pääsarjatasolla tehneen Linnean viihtyvän.

– Lähtötilanne, kun tulet ulkopuolelta ja olet muita selvästi nuorempi, on haastava. Linnealla on kuitenkin positiivinen luonne ja hän on aina hyvällä tuulella. Harvoin näkee, että pelaaja hymyilee koko ajan pelatessaan.
Päätös siirtyä Turkuun oli Linnealle lopulta helppo.

– En osannut yhtään odottaa Matin soittoa, vaikka minua oli jo aikaisemmin kiehtonut pelaaminen Loistossa. Olin ajatellut, että joukkueen rohkea pelityyli sopisi minullekin. Loiston lisäksi pelaan Espoon Northern Stars -seurassa BSM-sarjaa, kertoo Linnea.

Nevalainen käy nyt peruskoulun viimeistä luokkaa. Koulu sujuu hyvin pelaamisen ohessa. Ensi keväänä on uusien isojen päätösten aika. Turun Kerttulin urheilulukiota käyvät jo nyt useat Linnean pelikaverit. Siirtyminen sinne tarkoittaisi myös muuttamista kokonaan Turkuun. Matkakustannukset pienentyisivät, mutta…

– Mitään päätöksiä emme ole vielä tehneet. Muutto Turkuun ja asumaan vuokralle on myös taloudellinen kysymys, tietää äiti Nevalainen.

Maalintekijää hymyilyttää. Joukkueensa nuorin Linnea Nevalainen on FBC Loiston ilopilleri. Kuva: Hannu Tuominen

Julkaisemme Hannu Tuomisen toimittamia salibandyartikkeleita yhteistyössä. Tämän ja muut Tuomisen urheiluartikkelit löydät Jälkipeli-sivustolta.

Hannu Tuominen
Hannu Tuominen
Hannu Tuominen toimii jälkipeli.net-sivuston isänä, jonka salibandyartikkeleita myös Pääkallo.fi julkaisee yhteistyössä Tuomisen kanssa.