Salibandypelaajien urat loppuvat nuorena, sanotaan – Mihin päätyivät Suomea vuoden 2009 kotikisoissa edustaneet U19-kisapelaajat?

Suomi ei mahtanut mitään Ruotsille kevään 2009 U19-poikien MM-finaalissa. Kuva: IFF

Summeri soitti Turkuhallissa toukokuisena sunnuntaina vuonna 2009. Oli äitienpäivä. Keltapaitaiset ruotsalaiset ryntäsivät kentälle juhlimaan. Taululla komeilivat 8–3-loppulukemat. Ruotsi oli voittanut alle 19-vuotiaiden MM-kultaa, aivan kuten oli odotettu.

Usein puhutaan, että salibandypelaajien urat loppuvat turhan nuorena. Pääkallo tarkasteli oletusta Suomen U19-kotikisajoukkueen kautta. Kisaikäluokka oli 1990-syntyneet, eli tänä vuonna 30 vuotta täyttävät. Moniko 20 pelaajan kisajoukkueesta vielä pelaa ja miten heidän uransa ovat sujuneet?

Kisajoukkueen pelaajista viisi pelaa edelleen liigassa: Eemeli Salin Classicissa, Ilari Talvitie Oilersissa, Perttu Puska Indiansissa, Tomi Palin Tiikereissä sekä Casper Pfitzner Oilersissa.

Miesten MM-kisapelaajia joukkueesta on tullut tasan yksi, Eemeli Salin. A-maaotteluita löytyy Salinin lisäksi Talvitieltä, Puskalta, Pfitzneriltä, Divarissa nykyään pelaavalta Jere Oksaselta ja pari vuotta sitten lopettaneelta Otto Tikalta. Suomisarjaa Loviisassa pelaava Niklas Niiranen on pelannut yhden maaottelun.

Kisajoukkueen ulkopuolelta on tullut kolme vuonna 1990 syntynyttä MM-kisapelaajaa: Joonas Pylsy, Lauri Stenfors ja Jonne Junkkarinen.

F-liigassa on pelannut tällä kaudella kaikkiaan 16 vuonna 1990 syntynyttä pelaajaa. Edellä mainittujen Salinin, Puskan, Talvitien, Palinin, Junkkarisen ja Stenforsin lisäksi tänä vuonna 30 vuotta täyttäneitä tai loppuvuodesta täyttäviä F-liigapelaajia ovat: Petri Hakonen (SPV), Henri Urmas (SPV), Tuomas Mustonen (SPV), Tommi Hakala (Jymy), Arttu Kukko (Jymy), Olli Taskinen (Welhot), Kalle Keränen (Welhot), Jani Hyytiäinen (TPS), Antti Ripatti (LASB) sekä Jarno Mäkinen (Steelers). Kotimaassa pelaavien lisäksi Pylsy (Wiler) ja Miro Lehtinen (Chur) pelaavat Sveitsissä.

Kaksi erilaista tarinaa

Onko viisi edelleen liigassa pelaavaa kahdestakymmenestä paljon vai vähän, on lopulta hyvin suhteellista. Urheilemisen näkökulmasta se on vähän, sillä 30-vuotiaana pitäisi olla aika lailla uransa huipulla. Lajin realiteetit huomioiden neljännestä voi pitää ihan hyvänä määränä. Valtaosa 30-vuotiasta luo työuraa, osalla on perhettäkin.

Kooveen kapteeni ja Divarin pistepörssiä johtava Jere Oksanen sanoo salibandyn olleen iso osa elämää ja lähellä sydäntä. Oksanen summasi 11 ja puoli vuotta sitten pelatussa finaalissa tehot 1+1.

– Aika suurihan se on ollut, muutamat viime vuodet ihan työnkin puolesta, Kooveen junioripäällikkönä työskentelevä Oksanen sanoo kysyttäessä kuinka merkittävässä roolissa salibandy on ollut hänen elämässään.

– Aina se on kulkenut mukana. Nuorempana oli aika tavotteellista ja oli sitä ainakin siihen asti, kun liigaa pelasin. Oli paljon unelmia ja haaveita. Osa toteutui ja osa ei, Oksanen jatkaa.

Hän kertoo, että pakkasi aikanaan laukkunsa pääkaupunkiseudulla ja suuntasi Tampereelle puhtaasti salibandyn takia. Tuolloin pelipaikka löytyi Nokian KrP:sta.

– Se kausi oli vedenjakaja, joko lähtee kulkemaan tai ei. Siinä oli haastava kausi alla Viikingeissä. Onneksi lähdin ja sain vähän lisäaikaa uralleni.

Oksanen sanoo viime kauden olleen ensimmäinen, kun hän rupesi konkreettisesti pohtimaan uran jatkoa.

– Nyt sitä pohditaan kausi kerrallaan. Viime kauteen ei voinut lopettaa, kun se päättyi kesken. Nyt on Kooveen kanssa hyvä projekti, joka olisi siistiä päättää nousuun. Sen takia tänne tulinkin. En kuitenkaan ole sen pidemmälle miettinyt.

Edelleen pelaavan Oksasen lisäksi kisajoukkueesta löytyy toisenlaisiakin tarinoita. Yksi varhain uransa lopettanut pelaaja oli joukkueen kapteeni Janne Karisto, joka puolusti Otto Tikan kanssa ykköskentässä.

Karisto, joka pitää 29 poikamaaottelullaan edelleen hallussaan ennätystä pelatuissa U19-maaotteluissa, lopetti heti kisojen jälkeen. Karisto sanoo Pääkallolle, että häneltä on kyselty vuosien saatossa useasti, miksi lupaava ura päättyi 19-vuotiaana.

– Nimi näkyi, olin pinnalla ja sain positiivista huomiota, mikä oli ihan kivaa. Sen jälkeen todellisuus oli kuitenkin pullojen kantoa Tapiolan urheiluhallissa ja puolet kaudesta istuttiin bussissa. Se hyppy ei ollut enää motivoiva. Oilersissa oli tuolloin ihan erillinen junnuporukka, joka veteli kolmoskentän ja vaihtopenkin väliä.

Salibandyn lopetettuaan Karisto suuntasi Jyväskylään, jossa hän opiskeli kolme vuotta liikuntatieteitä. Sieltä matka jatkui Helsingin yliopistoon ja filosofian opintojen pariin. Tätä nykyä hän opettaa filosofiaa, yhteiskuntaoppia ja elämänkatsomustietoa Ressun lukiossa Helsingissä.

Vaikka omat pelihommat jäivät, Karisto on toiminut lajin parissa. Hän oli ensin pari kautta Happeen fysiikkavalmentaja ja pk-seudulle palattuaan neljä kautta Oilersin fysiikkavalmennuksessa.

– Se oli kätevä iltatyö opintojen ohessa. Tuttu maailma ja tuttuja tyyppejä. En kuitenkaan missään vaiheessa suunnitellut ammattia urheilun saralla.

Karisto on varmasti yksi lajin suurimpia Mitä jos -lupauksia Suomessa. Karisto sanoo, että ei ole varsinaisesti harmitellut, että ura päättyi nuorena, mutta sanoo joskus miettineensä, mihin rahkeet olisivat riittäneet.

– Jonkun verran olen pohtinut sitä, mutta iso syy miksi pärjäsin, oli että kehityin fyysisesti ja biologisesti muita edellä. Näin, että kun muut kasvaa, niin ne ottavat mut kiinni.

Oman ikäluokan kisojen ohella Karisto oli mukana myös vuotta vanhempien kisoissa, jotka pelattiin Sveitsissä syksyllä 2007. Edellisenä keväänä hän oli juhlinut B-juniorien SM-kultaa Oilersissa. Kyseisestä mestarijoukkueesta viisi pelaajaa edusti Suomea 1989-ikäkuokan MM-kisoissa.

– Jälkikäteen olen miettinyt niitä -89 kisoja. Siellä oli viisi pelaajaa Oilersista. En tiedä saadaanko edes yhteensä sataa liigapeliä. Jotain siinä ei mennyt oikein, kun niin moni lopetti nuorena. Voi olla sattumaakin, mutta joku syy siellä varmaan on.

Muut Kariston mainitsemat pelaajat olivat Petri Jalanko, Sami Huvinen, Jens Riska ja Niko Nieminen. Riska on pelannut eniten liigapelejä, 134 kappaletta, mutta hänenkin liigauransa loppui kaudella 2013-14 Oilersissa. Huvinen pelasi 128 liigapeliä ja lopetti keväällä 2012. Muiden liigaurat jäivät alle sataan peliin ja loppuivat aiemmin.

Amatöörilajin realiteetit

Kahdenkymmenen pelaajan kisajoukkueen urapolut eivät välttämättä kerro koko totuutta, vaikka kisajoukkueessa pitäisi olla ikäluokan sen hetkinen kärki. Viisi nykyistä liigapelaajaa on sama määrä, mitä kisajoukkueessa oli alle 50 liigapelin uran pelanneita pelaajia.

1990-syntyneiden kisajoukkueessa silmiinpistävä piirre on se, että pääkaupunkiseutu on vahvasti yliedustattuna suhteessa siihen, mistä päin ikäluokan parhaat pelaajat ovat tulleet. Puolet kisajoukkueesta tuli pk-seudulta, mutta yksikään ikäluokan neljästä miesten kisapelaajasta ei ole pk-seudulta.

Hieman karrikoiden voisi sanoa, että 1990-syntyneiden ikäluokka alkaa olla viimeisiä, joissa pk-seutulaiset saivat ikävuosina 14-19 selvän edun muuhun Suomeen verrattuna muun muassa aluepainoitteisen sarjajärjestelmän ja laadukkaamman akatemiatoiminnan kautta.

Ikäluokkia jälkikäteen arvioidessa on myös hyvä muistaa, että pelaajat kehittyvät eri tahtiin. Esimerkiksi Jonne Junkkarinen ei tiettävästi ollut edes ikäluokan Pohjola Cupissa. Kun Junkkarinen raapi vielä Happeen A-junioreissa kaudella 2009-10, kisajoukkueen ykkössentteri Jiri Tikkanen pelasi Erän kärkikentissä liigafinaaleja. Sittemmin kaksikon urat ovat kulkeneet vahvasti eri suuntiin.

Oksanen sanoo, että kisajoukkuetta on tullut joskus pyöriteltyä.

– Monelle tuli muuta kuviota. Siinä oli paljon lahjakkaita poikia. Harmi, että moni lopetti aikaisessa vaiheessa. Jokainen tekee omia valintoja ja kaikki ovat varmasti tehneet omalle kohdalle oikeita ratkaisuja.

Edelleen pelaavien ja varhain lopettaneiden lisäksi kisajoukkueesta löytyy pelaajia, jotka ovat pelanneet jonkun kauden liigaa, mutta urat ovat päättyneet 25 ikävuoden kieppeillä.

– Siinä tulee aikamoinen vedenjakaja, kun mennään parinkympin toiselle puolelle. Jos ei vakiinnuta paikkaa liigasta ja rooli jää pieneksi, niin monilla tulee lopettamispäätös, mikä on ihan inhimillistä.

– Arvostan suuresti niitä, jotka jaksaa ensin tehdä paljon duunia, että pääsee pelaamaan ja pelaavat sitten vielä pitkän uran.

Yhteenvetona kai voisi sanoa, että viisi edelleen liigassa pelaavaa 20 pelaajan kisajoukkueesta on amatöörilajin realiteetit huomioiden ihan kelpo lukema. Toisaalta se kuitenkin kuvastaa amatöörilajin realiteetteja.

Eemeli Salin on kiistatta vuoden 2009 kisajoukkueen meritoitunein pelaaja. Kuva: IFF

SUOMEN U19-POIKIEN KISAJOUKKUE VUONNA 2009

Maalivahdit:

Teemu Kortelainen (199+29 liigaottelua)
Erä-kasvatti pelasi liigaa viidessä eri seurassa. Kävi myös Sveitsissä pari kautta. Viimeiset pääsarjapelit SalBassa kaudella 2017-18. Jäi ehkä tietynlaiseksi väliinputoajaksi oltuaan hyvä liigavahti, mutta ei kuitenkaan aivan pelipaikkansa terävintä kärkeä.

Mikko Sjöholm (36 liigaottelua)
Kakkosvahti pelasi ennen kisoja 10 liigapeliä Erässä. Seuraavat pääsarjapelit tulivat kahdeksan vuotta myöhemmin Tiikereissä kaudella 2017-18. Torjui vantaalaiset liigaan vuotta myöhemmin ja oli viime kaudella Tiikerien kakkosvahti. Pelannut tällä kaudella 2-divaria Tiikerien kakkosjoukkueessa.

Puolustajat:

Otto Tikka (251+70 liigaottelua, 17 maaottelua)
Ikäluokan ykköstalentti oli jo edellisten kisojen tähdistökentällisessä. Pelasi koko 11 kautta kestäneen liigauransa Happeessa. Tikka summasi kevään 2018 Superfinaaliin päättyneen uransa aikana 229 runkosarjapistettä ja voitti SM-kultaa kaudella 2013-14. A-maaotteluita kertyi 17. Kova ura, mutta potentiaalia jäi piippuun.

Janne Karisto (37+2 liigaottelua)
Joukkueen kapteenin ura huipulla päättyi Turun kisoihin. Pelasi sitä ennen kaksi kautta kasvattajaseurassaan Oilersissa vaihtelevalla vastuulla. Nykyään lukion opettajana Helsingissä.

Ilari Talvitie (284+61 liigaottelua, 17 maaottelua)
Siirtyi kisojen jälkeen kasvattaseurastaan Rangersista Oilersiin, jossa on pelannut sittemmin lähes 350 liigapeliä pudotuspelit mukaanlukien. Todellinen liigajyrä siis. Kovasta laukauksestaan tunnettu Talvitie on pelannut myös hyökkääjänä, mutta viime vuosina pelipaikka on vakiintunut alakerrasta. Huippuluokan fysiikan ansiosta potentiaalin rajat tulivat varhain vastaan, mutta on pelannut komean liigauran.

Niko Kejonen (163+9 liigaottelua)
Pelasi koko liigauransa Josbassa. Pääsarjapelit päättyivät Josban putoamiseen kaudella 2014-15, jonka jälkeen Kejonen on pelaillut alasarjoissa kotikonnuillaan Joensuussa.

Jukka Lindgren (124+10 liigaottelua)
Myös Loviisan Toria edustaneen OLS-kasvatin ura päättyi loukkaantumisiin. Kaudella 2012-13 Lindgren pelasi lähes täyden kauden. Seuraavan kerran mies nähtiin askissa vasta keväällä 2015. Palasi vielä seuraavalle kaudelle ja pelasi 15 peliä. Sittemmin Lindgren on pelaillut Oulun alasarjajoukkueissa sen minkä paikat ovat kestäneet.

Niklas Niiranen (95+19 liigaottelua, 1 maaottelu)
Vain 16-vuotiaana kotikaupunkinsa Loviisan Torin paidassa debytoinut puolustaja takoi parhaalla liigakaudellaan (2012-13) peräti 33 pistettä. Pelasi tuolla kaudella myös uransa ainoan A-maaottelun. Lähti sen jälkeen Sveitsiin, jossa vierähti peräti viisi kautta. Kaksi viime kautta meni Turussa, ensimmäinen TPS:ssä ja jälkimmänen FBC Turussa, kunnes palasi täksi kaudeksi Suomisarjan Toriin.

Aleksi Viinikainen (10 liigaottelua)
Kuopiolainen oli aikanaan todellinen yllätysvalinta. Pelasi yhden liigapelin Kooveessa kaudella 2010-11 ja yhdeksän peliä Welhoissa 2017-18. Liigapelien välissä Welhojen tulemisen kantavia voimia Divarissa. Vaikuttaa edelleen Kuopiossa ja työskentelee palomiehenä. Pelaa nykyisin 3-divaria ex-Welhoja vilisevässä Bärbär Unitedissa.

Hyökkääjät:

Casper Pzitzner (281+69 liigaottelua, 28 maaottelua)
Niirasen lisäksi joukkueen toinen 1991-syntynyt pelaaja on tehnyt kovan liigauran edustaen vain kasvattajaseuraansa Oilersia. Runkosarjapisteillä mitattuna (429) kisajoukkueen tehokkain liigapelaaja. Laituri oli lähellä miesten MM-kisapaikkaa vuonna 2014. Arponut uran jatkamista parina viime kautena. Oli nuorempana melko puhdas snaipperi, nykyään varsin kokonaisvaltainen pelaaja, joskin terävyys on karissut, eikä ole sitä kautta enää Oilersin avainpelaajia.

Jiri Tikkanen (157+26 liigaottelua)
Erikoinen ura. Pelasi uransa parhaat pelit parikymppisenä kahdesti finaaleihin yltäneen Erän kärkikentissä. Opinnot veivät Joensuuhun, jossa pelasi Josban paidassa kolme kautta liigaa. Pelannut sittemmin pääosin 2-divaria. Mukaan mahtuu myös yksi divarikausi kasvattajaseura Tiikereissä ja yksi kausi Saksassa. Pelaa tätä nykyä Tiikerien kakkosjoukkueessa.

Jere Oksanen (222+46 liigaottelua, 8 maaottelua)
Viittä eri joukkuetta liigassa ja yhtä montaa Divarissa edustanut Oksanen vaihtoi viime kaudeksi Divarin Kooveen paitaan yli 200 liigaottelun jälkeen. On seuralla myös töissä. Pelannut myös maaotteluita. Parhaat kaudet Nokialla muutama vuosi takaperin Henri Johanssonin tutkaparina. Edelleen heittämällä liigatasoa.

Eemeli Salin (263+58 liigaottelua, 77 maaottelua)
Kisajoukkueen meritoituneimmasta pelaajasta ei tule keskustelua. Neljä SM-kultaa, kaksi MM-kultaa ja pudotuspelit mukaan lukien yli 500 pistettä. Avasi liigauransa Porissa 2010-11, josta tie vei Tampereelle. Neljä kautta ensin Kooveessa, nyt kuudes kausi menossa Classicissa. Edelleen liigan kirkkaimpia tähtiä.

Perttu Puska (226+22 liigaottelua, 6 maaottelua)
Ura kävi jo telakalla, mutta palasi liigakaukaloihin täksi kaudeksi Indiansin paidassa. Monikäyttöinen pelaaja, mutta hyvistä ominaisuuksista huolimatta ei onnistunut murtautumaan liigan terävimpään kärkeen. Taantuvasta Josbasta olisi pitänyt lähteä ehkä hiukan aiemmin? Joka tapauksessa varsin komea ura, joka jatkuu edelleen.

Jesse Tolvanen (60 liigaottelua)
Fyysinen jässikkä pelasi 60 ottelua liigaa vuosina 2009-2012 AC HaKin ja M-Teamin riveissä. Profiloitunut sittemin divarijyräksi, jossa pelejä on 161 kappaletta. Pelaa ilmeisesti edelleen SB Vantaassa Divaria, tosin ei ole vielä tällä kaudella pelannut peliäkään.

Tomi Palin (224+43 liigaottelua)
Pelasi vuodesta 2008 aina 2016 asti Erässä, mutta jäi alempien ketjujen syvyyspelaajaksi. Erästä matka jatkui kasvattajaseura Tiikereihin, jota Palin oli nostamassa kakkosesta liigaan. Pelipaikkakin vaihtunut keskeltä laidalle. Laittoi viime kaudella oman henkilökohtaisen piste-ennätyksensä uusiksi 25 pisteellä. Toimii tätä nykyä Tiikerien kapteenina.

Tomi Toivonen (16 liigaottelua)
Kolmoskentän keskellä pelannut Toivonen pelasi kisojen jälkeen pari kautta vähäisellä vastuulla Erän liigamiehistössä. Lopetti uransa kauteen 2010-11, eikä ole mitä ilmeisemmin sen jälkeen kummemmin pelannut.

Niko Jumppanen (0 liigaottelua)
Imatralainen pelasi kisojen jälkeen kaksi yhdeksän ottelun Divari-kautta, ensin 2009-10 Barbaareissa ja kolme vuotta myöhemmin M-Teamissa. Pelaili Jokereissa alasarjoja, kunnes muutti Lontooseen töiden perässä 2016. Britanniassa pelasi London Sharks -nimisessä joukkueessa. Jumppanen asuu nykyään pk-seudulle, mutta ei ilmeisesti pelaa enää.

Onni Piiparinen (112+28 liigaottelua)
Siirtyi kisojen jälkeen Imatralta Oilersiin, jossa iski kaudella 2010-11 komeat 38 pistettä. Opinnot veivät Piiparisen kuitenkin Englantiin, josta mies palasi Suomeen 2016-2017 vuodenvaihteessa. Palasi suoraan Oilersiin, jossa pelasi seuraavat kaksi ja puoli kautta. Pärjäsi loistavalla fysiikalla, mutta teknisesti vuodet ulkomailla näkyivät. Pelaa nykyään Suomisarjaa entisiä liigapelureita vilisevässä SBS Kingsissä. Johtaa B-lohkon pistepörssiä.

Anssi Ala-Nissilä (68 liigaottelua)
Joukkueen ainoa turkulainen pelasi kisojen jälkeen kolme kautta liigaa TPS:n riveissä. Muutti Ouluun opiskelemaan, jossa pelasi 2-divarin Rankoissa Ankoissa. Pelaillut sittemmin alasarjoissa. Tätä nykyä työelämässä Helsingissä.