Tämän viikon top 5 -listauksessa rankkasimme F-liigan huippupelaajia, jotka eivät ole esiintyneet miesten maajoukkueessa.

5. Eero Jalo, TPS

TPS-hyökkääjä on ollut telakalla alkukauden. Aiemmilla kausilla Jalo on kuitenkin osoittanut olevansa laatupeluri. 22 vuoden iästään huolimatta jo 172 liigapeliä (ml. pudotuspelit) pelannut Jalo on yltänyt kahdella viime kaudella yli 40 pisteeseen. Liike ei ole parhaasta päästä, mutta peliäly ja henkilökohtainen taito ovat huippuluokkaa. Monipuolisuus hyökkäyspäässä on valttia, sillä TPS-kasvatti on hyvä suojaamaan kulmissa, jakamaan paikkoja ja myös viimeistelemään. Rightin laitureista ei ole ylitarjontaa, joten Jalo saattaa saada saumansa lähivuosina.

4. Mikko Laakso, Nokian KrP

Laakso nakutti 30 pistettä heikossa M-Teamissa kaudella 2016-17. Parilla viime kaudella juonikas hyökkääjä on noussut uudelle tasolle Nokialla. Tietyllä tapaa samantyylinen pelaaja kuin edellä mainittu Jalo: erittäin monipuolinen hyökkäysalueen taitoniekka. Viime kaudella Laakso iski 29 maalia, tällä kaudella 22-vuotias hyökkääjä on ollut enemmän pelintekijän roolissa. Petteri Nykyllä on vaihtoehtoja hyökkäyksen oikeaan laitaan, mutta Laakson kyky pitää huolta pallosta on varmasti asia, joka nostaa hänen osakkeitaan tulevissa kisaprojekteissa.

3. Tuomas Harjula, Indians

Hiljalleen, lähes huomaamatta liigan pallollisiin kärkipakkeihin noussut Tuomas Harjula, 24, on takuuvarma suorittaja. Pelin rytmittäjänä liigan eliittiä. Indians-pakki ei hätäile kovankaan paineen alla ja löytää lähes poikkeuksetta oikeat ratkaisut tilanteiden ratkomiseksi. Pallolliset taidot ja etenkin pallovarmuus riittävät takuulla maajoukkueeseen, mutta fyysisyys heittää kysymysmerkkejä.

2. Markus Markkola, Oilers

Moni varmasti ajatteli, että Markkola nousisi maajoukkueen runkomieheksi nuorukaisen lyötyä läpi ensimmäisellä liigakaudellaan Indiansissa vain 18-vuotiaana. Parin viikon päästä ikää tulee mittariin 25 vuotta, mutta maajoukkuekutsua ei ole tullut. Muutama loukkaantuminen on varjostanut, mutta myös taso on heitellyt. Ensimmäisinä Oilers-kausinaan Markkola oli loistava, mutta kevään 2018 opiskelijavaihdon jälkeen mies ei päässyt aivan odotetulla tasolle. Tänä syksynä on taas kulkenut Oilersin huippukentässä Kainulaisten veljesten vierellä. Virtuoosimainen ja erittäin sähäkästi kiihdyttävä Markkola on vahvimmillaan hyökkäyskolmanneksella. Vastapainona nähdään kuitenkin tyhmänrohkeaa pelaamista. Maajoukkueen näkulmasta Markkolan upside on korkea – pohjoisamerikkalaisia termejä käyttäen – mutta ei vielä riittävän korkea, jotta se olisi paikannut puutteita kokonaisvaltaisessa pelaamisessa.

1. Santtu Pohjonen, LASB

Pohjonen on ollut loistovireessä taas tänä syksynä – aivan kuten kolmella kaudella ennen tätä. Oli laatuveskari jo Lahteen tullessaan, mutta on nostanut tasoaan vielä entisestään. Ohipelejä ei enää tule. LASBin kontrolloitu pelitapa sopii pienikokoiselle torjujalle, joka tietää, mistä laukaukset yleensä tulevat. Torjuu paljon ja vakuuttavalla yli 80 prosentin varmuudella. Maajoukkueen veskarikaksikko Eero Kosonen & Lassi Toriseva on niin kova, että kaksikon väliin on äärimmäisen hankalaa murtautua. Jos Pohjonen jatkaa samalla tasolla, mitä viime aikoina on nähty, maajoukkuekutsu on lähinnä ajan kysymys.