Salibandy kärsii koronaviruspandemiasta siinä missä moni muukin urheilulaji.

Suomalainen salibandy on kärsinyt ikävistä vastoinkäymisistä tänä vuonna. Joulukuun 2020 MM-kotikisojen peruminen oli tietysti yksi näistä sekoista, joka tosin vaikutti varmasti muissakin lajimaissa.

Kisat olisivat olleet todennäköisesti taloudellinen menestys ja lajille hyvä näyttöpaikka ihan imagollisessakin mielessä. Käteen jäivät kuitenkin siirretyt kisat, taloudellisia tappioita ja edelleen epävarma tilanne ensi vuoden salibandykalenterista.

Salibandyliigan muutaman vuoden pituinen kasvojenkohotusprojekti sai strategiamielessä kruununsa toukokuussa 2020. F-liiga perustettiin lajin tuoreeksi lippulaivaksi keskellä pandemian kurjistamaa Suomea. Jos asiaa miettii tarkemmin niin ajankohtahan ei voisi olla paljon huonompi, mutta tätä ei ole kuitenkaan lähdetty voivottelemaan.

Realismia on ollut kuitenkin se, että koko syksyn ajan katsomorajoitusten vuoksi peleihin on päässyt melko vähän katsojia. Vaikea uskoa, että ihmisten pääfokus tai kovin merkittäväkään kiinnostus olisi ollut muutenkaan urheilussa, saatikka uudessa urheilulajissa, jos salibandy ei ole ollut ennestään tuttu. Sanotaan vaikka niin että ihmisillä on ollut muitakin murheita.

Salibandy on ollut pitkin syksyä otsikoissa negatiivisessa mielessä. Laji on nähty yhtenä ”vaarallisista”, jotka levittävät tautia yltympäriinsä. Ainakin huipputasolla tartuntojen määrä on jäänyt pieneksi varsinkin varsinaisissa lajitapahtumissa. Altistumisia ja niistä johtuneita karanteeneja on kyllä piisannut.

Ruohonjuuritasolta on vaikeampi sanoa mikä on todellisuus, sillä virallisia todennettuja ajankohtaisia tilastoja ei ole tarjolla. Joka tapauksessa pääsarjojen ulkopuolisia pelejä ei pelata enää tänä vuonna, sillä pandemiatilanne paheni vuoden loppua kohden. Nykyisessä tilanteessa se oli varmastikin oikea ratkaisu.

Pääsarjat pyörivät kuitenkin ilman katsojia. Tämäkin päätös on aiheuttanut osittaista debattia. Ainakin F-liigojen osalta pidän tätä toistaiseksi hyvänä linjauksena ja selitän kohta miksi. Divarin osalta tilanne on kimurantimpi. Täysin amatöörisarja halutaan pitää ”huippu-urheilusarjojen” piirissä, joten sielläkin pelissä jatkuvat. Jos seurat sen takana kerran seisovat, niin mikä ettei.

Tietysti liigajoukkueille pelaaminen on nyt jatkuvaa varmaa tappiota, kun suurimmassa osassa paikoista ei voida ottaa ollenkaan yleisöä sisään. Lajissa ei kuitenkaan ole budjetoitu niin rankasti yleisötulojen varaan, jotta pelejä ei voitaisi jatkaa tyhjille katsomoille. Taloudellinen haaste on kuitenkin ilmeinen ja koronavirus on tehnyt ikävää tuhoa salibandynkin osalta.

Toinen seikka on se, että jotain lajista puuttuu siinä vaiheessa, kun katsojia ei ole. Ikävä tilanne on myös joukkueiden kannattajien kannalta.

F-liigojen osalta ehdoton plussa tilanteessa on se, että se on tällä hetkellä merkittävin suomalainen joukkuepalloilusarja mikä pyörii. Näin ollessa voisi sanoa, että se on lajille mahdollisuus. Lähetysnäkyvyys ei ole tiettävästi kasvamassa, vaikka nyt jos joskus olisi siihen mahdollisuus. F-liigalla ei ole tiettävästi lisäykseen resursseja, joten sen pitäisi mennä Ruudun ja VeikkausTV:n tai jonkin muun tahon hyväntekeväisyytenä, että lähetyksiin panostettaisiin.

On siis harmillista, että ihan kaikkia pelejä ei lähetetä ja toisekseen lähetysten laatu vaihtelee suuresti. Nopealla aikavälillä sille ei voida paljoakaan tehdä, sillä aikaikkuna on mahdollisesti lyhyt, vain parin viikon mittainen.

Se mitä salibandykansa voi kuitenkin tehdä lajille, on pitää yllä keskustelua ja mainostaa julkisesti mahdollisimman paljon, että pelit jatkuvat. Lajin kannattaa ainakin yrittää pitää meteliä juuri nyt.

Sitä kautta on ainakin mahdollisuus, että kotimaisesta joukkueurheilunälästä kärsivät löytävät tiensä juuri kotimaisen salibandyn pariin tai se saa muuten huomiota ja näkyvyyttä valtamedioissa. Se voi auttaa lajia palaamaan jaloilleen siinä vaiheessa kun tilanne on vakiintunut. Seuroille nykyinen tilanne on joka tapauksessa todella vaikea, joten tulevaisuuden suhteen pitää toimia jo nyt.