Nyt sen voi sanoa ääneen. Suomen Cupin finaaliin Classicin nenän edestä itsensä tempaissut Nokian KrP on Suomen kovavireisin salibandyjoukkue. Huippuvire ei ole sattumaa, vaan satoa määrätietoisesta työstä.

KrP suorastaan lentää. Se on hävinnyt viimeksi marraskuussa. Ilman pisteitä Näätälauma on jäänyt viimeksi lokakuun alussa. Jos mukaan lasketaan Suomen Cupin pelit, voittoputki on yhdeksän ottelun mittainen. Liigakentillä joukkue on saanut pisteitä 15 viime ottelustaan. Niistä suoria voittoja on 13.

Näätälauma tiedettiin kovavireiseksi jo loppuvuodesta. Viime pelit ovat kuitenkin nostaneet virettä vielä piirun vahvemmaksi. Joukkue nimittäin onnistui viikon sisään peittoamaan pahimmat mörkönsä: Classicin ja TPS:n.

Pelitapa

Silmiin pistävin muutos KrP:ssa on tapahtunut tavassa, jolla joukkue pelaa. Parin kauden takainen kaoottinen ”Näätärokki” on jätetty vähemmälle. Peliin on tuotu kontrollia, mikä säteilee monelle osa-alueelle.

Pelitavan jalostaminen aloitettiin heti viime kauden jälkeen. Valmennustiimin jäsenet tekivät tahoillaan analyysin viime kaudesta. Raporteista nousi esiin yksi selkeä kehityskohde: pallollisen pelin rytmittäminen.

Niiden pohjalta valmennusjohto teki selkeän johtopäätöksen. Kovatempoisella ja kontrolloimattomalla pelaamisella pääsee puolivälieriin, mutta ei sen pidemmälle. Mitaliin tarvitaan muutakin.

Kesällä KrP harjoitteli pallollista peliä. Pelin temmon kontrollointia. Jopa ylikorostetusti. Se pyrki luomaan hybridimallin, jossa vanhojen Näätä-hyveiden, kuten terävän kääntöpelin ja vauhdikkaan etenemisen rinnalle tuotiin kontrollia. Analyyseissä huomattiin, että KrP lahjoitti viime kaudella paljon maalipaikkoja vastustajilleen juuri oman heikon pallollisen pelin kautta.

Muutos on omaksuttu jopa ajateltua nopeammin. Kokonaisvaltaisessa pallollisessa pelissä KrP on ollut tällä kaudella sarjan parhaita joukkueita. Viime kuukausina paras. KrP on 20 pelatun ottelun jälkeen enää kahden pisteen päässä viime kauden kokonaispistemäärästään.

Selvimmin muutos näkyy maalitilastoissa. KrP on tehnyt yli puoli maalia enemmän ottelua kohden ja päästänyt yli puoli maalia vähemmän. KrP on osunut toiseksi eniten ja päästänyt kolmanneksi vähiten maaleja. Nykytahdilla joukkue tekee 16 maalia viime kautta enemmän ja päästää 17 maalia vähemmän.

Joukkue pystyy selkeämmillä pallollisen pelin malleilla hyödyntämään kentän neliöitä paremmin. Hyökkäyspäässä se saa pelattua palloa hyviin peliasentoihin. Tämä houkuttelee vastustajaa liikkumaan, mikä avaa tiloja, joita KrP pystyy palloa kierrättämällä hyödyntämään. Siksi joukkue pystyy luomaan myös hitaista hyökkäyksistä laatupaikkoja ja hyökkäämään monipuolisesti.

Se, että KrP tekee maaleja ei tietenkään ole minkään sortin yllätys. Mutta, että se päästää vähemmän maaleja kuin vaikkapa TPS, kertoo paljon. Etenkin, kun KrP ei ole tehnyt oman alueen puolustamiseen juuri muutoksia.

Nykyään joukkue kuitenkin kontrolloi palloa niin hyvin ja vastuullisesti, että sen viisikko ei repeile. Puolustusvalmius on huomattavasti parempi. Myös asenne puolustuspelaamiseen on kohentunut. Jos vielä toissa kaudella Näätien peittopeli näytti toisinaan tragikoomiselta, tällä kaudella ”mansikoita” tuuletetaan koko penkin voimin, toisinaan jopa hyökkäyspään onnistumisia enemmän.

Nokialla on omaksuttu paradigman muutos asennepuolella. Halu oman maalin suojelemiseksi on kasvanut ja samalla myös luotto omaan puolustuspelaamiseen.

Pallokontrolli on näytellyt suurta roolia, sillä se on tuonut puolustamiseen selkeyttä. Miro Tuomala on koppaillut palloa sarjan parhaalla, yli 80 prosentin varmuudella. Parimetristä hujoppia helpottaa, kun viisikkopuolustaminen on eheämpää, eivätkä laukaukset tule enää niin sattumanvaraisista tilanteista.

Harjoittelu

Osasyy siihen, miksi joukkue on sisäistänyt pelitapamuutokset niin rivakasti, on se, että KrP pystyy harjoittelemaan määrällisesti paljon.

Joukkueessa on paljon huippulupauksista laatupelaajiksi jalostuneita, ja ennen kaikkea motivoituneita nuorukaisia. Yli puolet Näätälaumasta elää puoliammattilaisen elämää ja harjoittelee kahdesti päivässä.

KrP ei myöskään jäänyt ihmettelemään koronan katkaisemaa viime kautta, vaan panosti fysiikkaharjoitteluun keväällä.

Yksi pidemmästä fysiikkaharjoittelukaudesta hyötyneistä pelaajista oli juuri Tuomala, joka on ollut tällä kaudella sarjan parhaita ja varmimpia torjujia. Selkävavoista koko aiemman liigauran kärsinyt veskari sai kroppansa kuntoon keväällä ja pystyi harjoittelemaan kesän ehjästi. Se on näkynyt kehitysaskeleina kaukalossa.

KrP on siis onnistunut saamaan kilpailuetua toistojen kautta. Samaa tosin voi sanoa Classicista ja Oilersista. Ennen kaikkea Näätien ydinryhmä koostuu määrätietoisista ja lajille omistautuneista urheilijoista. Tämän lauseen ääneen sanominen viime vuosikymmenen alkupuolella olisi todennäköisesti aiheuttanut melkoisen hilpeitä reaktiota.

Kentälliset

Pelitapamuutoksen ohella isona erona viime kausiin on ollut kentällisten pysyminen ehjänä. Ne on ennen kaikkea pidetty ehjinä. Tämäkin on asia, mikä Näätien valmennusjohdossa tiedostettiin. Myös pelaajat tuskastuivat toisinaan jatkuvaan säätämiseen aiemmilla kausilla.

Tällä kaudella KrP on ollut todella selkeästi roolitettu joukkue. Alussa vielä tökki, mutta muutamat lokakuussa tehdyt vaihdokset kärkikenttiin toimivat ja homma lähti niin sanotusti lentoon. Ykkönen on ykkönen, kakkonen kakkonen ja kolmonen kolmonen.

Etenkin ykköskenttä on ollut hurjan kovassa iskussa. Ennen muuta sen pelaaminen on kehittynyt, mitä pidemmälle kausi on edennyt. Sen voi sanoa olevan sarjan toiseksi paras kentällinen Classicin epäreilun ykkösvitjan jälkeen. Henri Johansson ja Joona Rantala ovat toki tehneet tuhojaan jo aiemmilla kausilla, mutta taiturimainen Nico Jonaeson on tuonut ykkösnyrkkiin vielä uuden ulottuvuuden.

Esimerkiksi Johanssonin teholukema oli viime kaudella +19. Tällä hetkellä se on +34.

Näätien ykkösnyrkkiä täytyy kuitenkin katsoa ennen kaikkea kokonaisuutena, jonka roolitukset ovat osuneet kohdilleen. Se pelaa ikään kuin koripallomaista paikatonta peliä. Jonaeson pudottaa monesti pohjalle. Rantalakin liikkuu laajalla säteellä. Pakkipari Morics Krumins-Joni Henttonen taas tekevät syvyysliikkeitä, mutta ehtivät silti paikkailemaan hyökkäysorientoituneen viisikon selustaan jääviä tiloja.

Myös Näätien kakkonen on ollut erinomainen. Etenkin pallon kanssa se on pystynyt rullaamaan peliään todella monipuolisesti. Tosin viimeistelyssä olisi vielä parantamisen varaa. Teholukemat huitelevat kuitenkin +20 tuntumassa. Ne ovat selvästi parempia kuin vaikkapa Jussi Pihan johtamalla Classicin kakkosviisikolla.

KrP:n kolmonen on pelannut suoraviivaisemmin. Siinä on myös ollut Valtteri Viitakosken saapumisen jälkeen pientä vaihtelua, mutta sekin on täyttänyt paikkansa paremmin kuin hyvin. Simo Paulaharju on iskenyt 17 pistettä ja on yhdeksän maalia plussalla.

Vakiintuneet kentälliset ovat helpottaneet myös pelaajia. Harjoituksiin ja peleihin on helpompi lähteä, kun tietää kenen kanssa pelaa. Olo on varmempi. Yhtä lailla myös kentällisten selkeä hierarkia helpottaa, kun kaikki tietävät oman roolinsa ja sitä kautta tavat, joilla auttaa joukkuetta parhaiten.

Onnistumisten kierre

KrP:n jopa maagisen hyvä vire ei ole siis ole sattumaa. Monet palaset ovat loksahdelleet paikoilleen. Nykyvire on kuitenkin hyvä osoitus siitä, että palapelin palaset eivät kuitenkaan ole pelkästään nimiä paperilla.

Oivallukset ja niiden pohjalta tehty pelitavan onnistunut muutos, kokonaisvaltainen harjoittelu ja laadukkaan joukkueen koheesio ovat ne isot palaset, joista KrP:n nykyinen huippuvire on rakennettu. Valmennustiimi ja seurajohto ovat onnistuneet tahoillaan, mikä on tehnyt pelaajistosta enemmän kuin osiensa summan.

Onnistumiset ovat kliseisesti ruokkineet onnistumisia. Ne ovat nostaneet ryhmän itseluottamusta, mikä näkyy etenkin tämän kauden kolmen Classic-kohtaamisen tuloskehityksessä. Super Cupissa KrP oli tamperelaisdynastian käsittelyssä täydellinen vastaantulija ja hävisi 3–11. Marraskuun liigapelissä se kiri lopussa rinnalle, mutta taipui jatkoajalla. Nyt aika Classicin voittamiselle oli kypsä.

Tietyllä tapaa voisi kuitenkin sanoa, että nyt Näätälaumaa mitataan toden teolla. Juuri henkisellä puolella. Vaikka se selätti lyhyen ajan sisään kaksi mörköä, se selätti ne runkosarjassa ja cupin välierässä. Joukkue ei siis ole vielä saavuttanut mitään.

Jos KrP onnistuu jatkamaan nähdyllä tasolla ja vielä kehittymään lisää, on Näädillä kaikki edellytykset pitkään kevätmarssiin. Viime kuukausien näytöillä se on ehdottomasti noussut Classicin suurimmaksi haastajaksi.

Juttua varten on haastateltu KrP:n valmennustiimiin kuuluvaa Ilja Pantzaria sekä pelaajista Mikko Laaksoa ja Miro Tuomalaa.