Joona Rantala löytyy totutusti pistepörssin kärkipäästä. Tällä hetkellä toiselta sijalta. Hän kertoi Pääkallolle mietteitään muun muassa tulevasta Cup-finaalista ja tulevaisuuden pelipaikastaan.
Ennen kuin mennään nuoren tähtipelaajan kauteen tarkemmin, lienee paikallaan puida Näätien viime aikojen vaikeuksia. Joukkue pelasi todella mallikkaan jakson, joka alkoi lokakuun alun TPS-tappiosta ja huipentui Suomen Cupin välierävoittoon Classicista. Se voitti yhdeksän peliä putkeen ja oli pisteillä 15 sarjapelissä peräjälkeen.
Sen jälkeen tuloksissa on ollut nähtävissä ulospuhallus. Viimeisestä viidestä liigapelistään KrP on voittanut ainoastaan yhden. Senkin Nurmon Jymyä vastaan.
– Ihan alkukauden jälkeen marras-, joulu- ja tammikuu oli hyvää tekemistä. Parasta näätää, missä olen ollut messissä ja sanoisin, että koko seurahistorian parasta peliä, Rantala pohtii ja jatkaa.
– Cupin välierän jälkeen on ollut vaikeaa ihan pelillisestikin. Eikä olla saatu ladattua sitä oikeanlaista hulluutta. Tyhjät katsomotkin vaikuttavat latautumiseen. Toki on ollut myös kovat vastustajat. Oilers, Classic ja Happeekin on kovassa vireessä, mutta ei sen taakse voi mennä.
Tuleva Cup-finaali SPV:tä vastaan on nokialaisille oiva mahdollisuus korjata kurssia pudotuspelien kynnyksellä. Se on samalla erinomainen sauma napata seurahistorian ensimmäinen pokaali.
Rantala sanoo, että cupin merkityksestä on käyty paljonkin keskustelua joukkueen sisällä. Pääpointti on ollut, että cupia arvostetaan. Kahdestakin syystä.
– Menneisyydessä on ollut trendinä vähän se, että pitää voittaa ensin cup, että voi keväällä voittaa mestaruuden. Cupissa on mahdollisuus harjoitella isojen pelien voittamista, mistä meillä ei ole joukkueen kokemuksia. Viime keväänä käytiin finaalissa, mutta siellä ei ollut saumaa.
– Ja kyllä se cupin voittaminen kiinnostaa ja maistuisi ihan itsessäänkin.
60 pinnaa rikki, taas
Viime viikolla 22 vuotta täyttänyt Rantala pelaa kolmatta kauttaan Nokialla. Keskiviikon SPV-pelissä NST-kasvatti summasi kaksi syöttöpistettä ja puhkaisi 60 pisteen rajapyykin. Rantala on onnistunut samassa tempussa jokaisella Näätä-kaudellaan.
Perspektiiviä Rantalan tehoilulle tarjoaa se tosiasia, että viimeisen viiden kauden aikana (tämä kausi mukaan lukien) 60 pistettä on ylittänyt Rantalan lisäksi vain viisi pelaajaa. Sami ja Henri Johansson kolmesti, Peter Kotilainen kahdesti sekä Ville Lastikka ja Eemeli Salin kerran.
Rantala kuitenkin toteaa, että 60 pinnaa ei ole ollut tavoite yhteenkään kauteen lähdettäessä.
– Pisteet ovat vähän niin kuin kertausta peliesityksistä. Olen saanut pelata Johanssonin kanssa kolme kautta. Sinne kun antaa ruokaa, niin heiluu hyvällä prosentilla ja sieltä myös tulee ruokaa. On löytynyt kiva kemia.
– Tälle vuodelle ollaan saatu vielä koko viisikko aika hyväksi, joten on ollut mahdollisuus tehdä pisteitä. Koen myös, että kärkikentän oikeassa laidassa mulla on vastuu tehdä niitä pisteitä.
Viime kaudella Rantala heilutti verkkoa 41 kertaa ja syötti 24 maalia. Tällä kaudella tehot ovat kääntyneet. Syöttöpörssin kärkinimi on alustanut 32 maalia ja viimeistellyt itse 28. Ensimmäisellä KrP-kaudella tehot kirjattiin muotoon 30+35. Myös tutkapari Johanssonin maalien ja syöttöjen suhde on heilunut samassa tahdissa, päinvastaiseen suuntaan.
– Siihen vaikuttaa sekin, miten vastustaja pelaa. Ottaako ne vetoa pois. En näe mitään muuta selitystä, kuin sen, että pelaan siten, miten tilanne vaatii. Koen sen myös vahvuudeksi, että pystyn katsomaan oikean ratkaisun tilanteen mukaan.
Alkukaudesta tehojen jakautumiseen vaikutti myös nivusvamma, josta Rantala puhui Tuomo Reposen luotsaamassa Sählyohjelmassa. Vaikka hän pystyi pelaamaan, liike ei ollut aiempien kausien tasolla. Viime kaudelta tutut pallolliset haastot ja pitkät kantit loistivat poissaolollaan.
– Alkukaudesta oli selkeä, kun ei pystynyt jalkaa käyttämään, että peli oli enemmän pallon liikuttelua. Sitä kautta syöttöjä tuli enemmän. Nyt vaiva on voitettu ja viime peleissä on tullut enemmän maaleja.
Rantala & Johansson – ja Jonaeson
Vuonna 1999 syntynyt Rantala ja 1985-ikäluokkaa edustava Henri Johansson ovat olleet viime vuosina liigan kovimpia tutkapareja. Kaksikko on lapioinut kolmen viime kauden aikana yhteensä 370 pistettä.
Rantala on puhunut aiemmissa haastatteluissa seuranneensa paljon salibandya jo lapsena. Hän myös vahvistaa asian Pääkallon haastattelussa. Äkkiseltään voisi siis kuvitella, että nykyinen tutkapari, 14 vuotta vanhempi Johansson on ollut ainakin jonkinasteinen idoli juniorivuosina.
– ”Jöpö” oli enemmän pikkuveljeni Leevin idoli. Mulla oli enemmän (Lassi) Vänttinen Classicista. Mutta tottakai olen paljon ”Jöpönkin” pelejä katsonut. Tuntuuhan se siistiltä ja hassultakin, että pystyy nyt pelaamaan ”Jöpön” kanssa tavallaan saman veroisena.
Aiemmilla kausilla sentteri tehokaksikon välissä on vaihdellut. Tällä kaudella Näätien kesän ykköshankinta Nico Jonaeson on asettunut ykköskentän keskelle. Vaikka Näädät ovat joukkueena muokanneet pelitapaansa pallollisempaan suuntaan, on etenkin ykköskentällisen pallollinen peli parantunut juonikkaan Jonaesonin mukaan tulon myötä viime kausista.
Se on näkynyt kovaa jälkeä tehneen ketjun kokonaisvaltaisessa pelaamisessa. KrP:n ykkönen on aiemminkin osannut tehdä maaleja, mutta nyt myös oma pää on pysynyt siistimpänä ja teholukemat ovat kohentuneet. Rantala on kierros ennen runkosarjan päätöstä lukemassa +41. Viime kaudella plusmiinus-lukema oli +25, vuotta aiemmin +21.
– Nico on tuonut osaamista avauspeliin ja pitkiin hyökkäyksiin. Nicolla pallollinen peli on päävahvuus ja hän on pystynyt tuomaan pitkiin hyökkäyksiin rytmitystä. Sitä ollaan juuri kaivattu. Meikäläinen ja ”Jöpö” ollaan menty puolustuspelissä eteenpäin. Ollaan kehitytty puolustuspelissä koko viisikkona. Sitä kautta plusmiinuskin on parempi.
Laituri vai sentteri?
Rantalan kohdalla ollaan puhuttu paljon myös pelipaikasta. Onko hän laituri vai sentteri? KrP-uran alussa hänet nähtiin keskellä, samoin tämän kauden alussa. Valtaosa peleistä on kuitenkin sujunut oikeassa laidassa.
Jos pelipaikka-asiaa miettii puhtaasti maajoukkueen näkökulmasta, jonne myös Rantala on vahvasti tyrkyllä, keskikaistalta olisi helpompi raivata elintilaa. Oikeaan laitaan kilpailu on armottoman kova.
Rantala sanookin pohtineensa pelipaikkaa. Paljonkin.
– Näädissä olen pelannut paljon laiturina. Se on ollut tällä kaudella paikka, josta olen pystynyt tätä joukkuetta parhaiten auttamaan.
– En ota stressiä siitä, että pitäisi muuttua taas sentteriksi, mutta suurimman osan urastani olen pelannut sentterinä. Keskellä pääsee paremmin vaikuttamaan peliin ja koen, että tulevaisuudessa voisin pelata siellä.
Analyyttinen nuori mies näkee asian ennemminkin niin, että molempien pelipaikkojen taitaminen on hyvä asia.
– Molemmissa mulla omat vahvuudet, mitä pystyn tuomaan esiin. Sentterinä pystyy enemmän rytmittämään peliä ja olemaan joka paikassa. Laiturina taas pääsee tekemään maaleja ja syöttöjä hyökkäyspäässä. Mennään tämä kausi ainakin oikealla ja katsotaan tulevaisuudessa, jos pääsisin takaisin keskelle, Rantala päättää.