Salibandyn isoimmissa pöydissä tehdään merkittäviä päätöksiä lähikuukausina. Kyseessä ovat F-liigan neuvottelut sarjan lähetysoikeuksien osalta.

Tällä hetkellä liigan tärkein yhteistyökumppani on Sanoman omistama Ruutu, joka lähettää merkittävän määrän otteluita. VeikkausTV lähettää runkosarjassa 25 peliä sekä puodutuspeliotteluita. Ruutu-diilin ansiosta pelejä näkee paljon, mutta siinä on hintansa. VeikkausTV tekee laadukkaita lähetyksiä, mutta lähetysalusta ei ole yhtä katsojaystävällinen.

Kolmisen vuotta sitten neuvoteltu sopimus takaa suuren määrän salibandyotteluita, mutta laadullisesti vaihtelu on ollut suurta. Sanoman kanssa tehty sopimus ei ole tuonut Sanoman palveluissa merkittävää lisänäkyvyyttä salibandylle. Ja miksi toisikaan, sillä Sanomaa ei kiinnosta erityisesti salibandy, mutta sitä kiinnostaa hankkia mahdollisimman suuri määrä lähetysoikeuksia.

Toisin sanoen se pyrkii keräämään mahdollisimman monta lajia sateenvarjonsa alle Ruutu-palveluun, jolloin oletettavasti pienet purot eri lajien seuraajista tuovat sille ison virran. Voisi sanoa, että sillä on lähetysasemissa jonkin sortin monopoliasema, kun mennään todellisten isojen tv-lajien ulkopuolelle. Kotimainen jalkapallo, pesäpallo, koripallo, lentopallo ja moni muu laji löytyvät juuri Ruudusta.

Samaa monopoliasemaan tähtäävää toimintaa Sanoma soveltaa myös lehtimarkkinoilla, jossa se on kahminut valtaa pikku hiljaa. Se omistaa nykyisin Suomessa muun muassa Aamulehden ja monia muita paikallisesti isoja tomijoita, valtakunnallisesti vaikuttavien Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien lisäksi.

Samanlaista hauistennäyttöä se on osoittanut myös musiikkipuolella hankkimalla pikku hiljaa valtaa radiopuolella, televisiossa, tuotantopuolella, levy-yhtiömarkkinoilla ja tapahtumatuotannossa. Näistä kaikista löytyy todisteita ihan viimeisten vuosien yrityskauppojen ja muiden bisnesratkaisujen kanssa.

Ajatusleikkinä voi ajatella sitä miten Nelosen eli Sanoman Vain Elämää -artistit näkyvät yhtiön muissa tuotteissa. Käytännössä artisteilla on tarjolla ohituskaista huipulle yhden tuotteen kautta muihin. Ei tarvitse puhua kaupallisesta yhteistyöstä, kun on kyse omasta tuotteesta.

Toivottavasti tämä kehitys ei jää ilman tarpeellista huomiota. Se nimittäin näkyy jo monella eri alalla, ja toimintalogiikka näyttää olevan hyvin samanlainen. Menestyvänä kansainvälisellä omistajapohjalla pörssiyrityksenä toimiva Sanoma pyrkii tietysti tekemään voittoa ja pönkittämään asemaansa kaikin keinoin, ja ulkopuolelta pitää löytyä voimia sitä jarruttamaan, jotta se ei hallitse pian jokaista media-alan oksaa. Tässä olisi tietysti aihetta pidempään ja seikkaperäiseen ruodintaan, mutta pysytään urheilussa.

Näistä syistä salibandyn F-liiga tulee todennäköisesti jälleen päätymään median lähes kaikkivaltiaan Sanoman syliin. Salibandylla ei ole mitään vipuvartta millä se voisi saada parempaa sopimusta. Rahallisesti sopimus ei ole tähän mennessä tuonut seuroille suoraan juuri mitään tuloja. Se on täysin ymmärrettävää, sillä lähetyksillä ei ole myöskään sitä vertaa katsojia, että niistä irtoaisi varmuudella mitään muuta kuin leveyttä oman tuotteen lähetyspalettiin.

Porttiteoriahan kertoo, että sieltä voi eksyä uusia katsojia lajin pariin. Varmasti näin, mutta jos ottelu on kuvattu koripallokorin läpi niin, että osa kentästä ei edes näy, niin ei kukaan sellaista katso enää uudelleen. Salibandyn nykyiset edes liigatason olosuhteet eivät tällä hetkellä ole läheskään joka paikkakunnalla sillä tasolla, että pelejä edes kannattaisi lähettää kellekään palvelusta maksavalle asiakkaalle. On siinäkin toki positiiviset puolensa, että salibandypelejä näytetään tällä hetkellä paljon.

Toinen seikka on tuotannot itsessään. Ruudun tilaamien lähetysten tekijöiden laatustandardit vaihtelevat suuresti. Graafisella puolella tuotanto voi olla tehty vasurilla hyvinkin virheellisesti ja muutenkin erilaisten toimijoiden tuotanto on sekavaa. Tätä kuulee vähän joka suunnasta. Bulkki on bulkkia, ei sille mitään mahda.

Tästä bulkkituotannosta tuskin päästään eroon tulevaisuudessakaan, mutta rinnalle pitäisi saada edes ripaus premiumia. Olkoon se vaikka kuukausittainen lähetys, jossa otetaan studiot ja laadukkaat monikameralähetykset mukaan. Tämä voisi olla ihan kunnollinen kierroslähetys laadukkaasti toteutettuna tai sitten yhteen peliin keskittyvä spektaakkeli. Edes jonkin sortin sisäänheittotuote lajille, sillä lähetysten merkitys tulee vain kasvamaan tulevaisuudessa.

Pääkallon tietojen mukaan F-liiga neuvottelee tällä hetkellä Ruudun kanssa jatkosta, sillä sopimus oli mallia 3+2 ja optiot on mahdollista ottaa käyttöön. Tiettävästi toimintamalliin hamutaan muutosta. Yksi F-liigan ajatus olisi, että tuotanto ei tulisi enää Ruudun alihankkijoilta, jotka ovat toiminnaltaan hyvin vaihtelevia.

Liigan osalta on pohdittu vaihtoehtoa, jossa seurat itse tuottaisivat lähetyksiä. Tällöin riski laadusta olisi pitkälti liigalla ja seuroilla itsellään. Tätä kautta tuottoja saattaisi ohjautua enemmän suoraan seuroille. Kokonaisuudessaan tämä malli vaatisi erittäin paljon myös liigalta ja seuroilta, enkä ole lainkaan varma ovatko kaikki liigaseurat tällä hetkellä valmiita tällaiseen toteutusmalliin. Ainakin se vaatisi alkuinvestointeja tuotantovälineisiin, vaikka lähetyksiä pystyy nykyisin tuottamaan kohtuuhintaisesti kohtuullisen laadukkaasti.

Yksi vaihtoehto on sekin, että F-liiga tilaisi tuotannot tuotantoyhtiöiltä ja myisi ne Ruudulle. Ruudun kannalta tämä ei olisi välttämättä kovinkaan hyvä ratkaisu, joten pitää olla skeptinen, että tällaiseen ratkaisuun suostuttaisiin. Sama asia koskee aiempaa vaihtoehtoa.

Pääkallon tietojen mukaan Ruutu ei ole tällä hetkellä ainoa mediataho, joka on kiinnostunut salibandylähetyksistä, mutta tällä hetkellä se on vahvin ehdokas. Todennäköisin vaihtoehto on se, että F-liiga ja Ruutu jatkavat nykyistä yhteistyötään. Salibandyn tähänastisten katsojalukujen kannalta on tietysti positiivista, että laji vielä kelpaa jollekin toimijalle lähetettäväksi.

Eri asia on se, että saako F-liiga uudesta sopimuksesta rahallisesti enemmän irti ja pystyykö se vaatimaan lisää laadun osalta. Laadukkaampia lähetyksiä olisi pakko saada mukaan tulevaisuudessa edes pienissä määrin. Esimerkiksi koripallossa ja jalkapallossa laadukkaita kierroslähetyksiä on tarjolla Ruudun kautta.

Lähetysten arvo tulee olemaan entistä isompi tulevaisuudessa, kuten jo F-liigan uudistusten yhteydessä hyvin pitkälti ymmärrettiin. Urheilutuotteiden kulutus tulee siirtymään yhä laajemmin juuri lähetysten varaan. On selvää, että lajilla ei ole liikaa vipuvartta, mutta on tärkeää, että neuvottelevat osapuolet tekevät tarvittavansa asian eteen.

Jotta kirjoitus ei olisi vain pirujen maalailua, laitan mukaan myös oman ehdotukseni siitä miten suomalaiset palloilulajit voisivat yrittää tehdä yhteistyötä ja sitä kautta päästä lähemmäksi lähetysten mahdollisia taloudellisia hyötyjä. Toteutus ei näyttäisi olevan ajankohtainen vielä, mutta tällaisia malleja tulisi ainakin harkita tulevaisuudessa, sillä lajien pitäisi itse pystyä pitämään puoliaan muuttuvassa maailmassa.

—

Suomalaisten palloilulajien (pl. jääkiekko) olisi hyvä miettiä yhteistä ratkaisu lähetysten osalta.

Tällä hetkellä Sanoma on monopolisoinut pienempien lajien lähetykset. Käytännössä juuri mitään tuloja ei valu lajeille, ja osa lähetyksistä on ala-arvoisella tasolla.#salibandy

— Joel Siltanen (@Joelsiltanen) January 19, 2021

En sano, että on huono asia, että yksi taho lähettää useampaa lajia. Nyt kun katsojia ei voida ottaa, ja tulevaisuudessa yleisömäärät todennäköisesti laskevat muutenkin, on tilanne kestämätön pienemmille lajeille kuten #salibandy

Alustan rakentaminen ei pitäisi olla vaikeaa.

— Joel Siltanen (@Joelsiltanen) January 19, 2021