Mielipidepalstalla julkaistaan tällä viikolla kirjoitus, jossa pureudutaan urheilun perusarvoihin. Kirjoitus julkaistaan nimimerkillä.
Legendaarinen NFL-valmentaja Vince Lombardi joskus totesi, että ”winning isn’t everything – it’s the only thing”, eli vapaasti suomennettuna ”vain voitto merkitsee – piste”.
Pelaajille puhutaan miten ”pleijarikevät on pelaajan parasta aikaa”, kun pelataan suurilla tunteilla isoista panoksista ottelusarjoja missä kohdataan sama vastustaja moneen kertaan ja voiton merkitys on normaalia suurempi. Tänä keväänä onkin salibandyn piireissä noussut pinnalle – erityisesti miesten puolelta – aiheita kuten ”vastustajan kunnioittaminen” ja viitattu lajin ”harmaaseen alueeseen”.
Mutta mitä tämä ”vastustajan kunnioittaminen” on sitten käytännössä? Wikipedia määrittelee kunnioituksen urheilussa näin: ”esimerkiksi urheilussa on tärkeää vastustajan kunnioittaminen, vaikka hänet pyritäänkin voittamaan. Tämän sanotaan juontuvan muun muassa vanhasta filosofisesta sanonnasta, jonka mukaan toisia on kohdeltava kuten toivottaisiin itseään kohdeltava”.
Miten tämä yhtälö toimii, kun pitäisi antaa kaikkensa voittamiselle mutta samalla pitäisi ”antaa tasoitusta kunnioittamalla vastustajaa”? Totta kai kilpailuvietti voi joidenkin kohdalla olla liian totista tekemistä, jolloin urheilun tuottamaan hyvään ei päästä kiinni muun kuin voiton kautta.
Vastustajan kunnioittaminen on urheilussa ensiarvoisen tärkeää. Yksi kunnioittamisen muodoista on niin kutsuttu reilu peli eli kilpaillaan ja otellaan vastustajien kanssa sääntöjä noudattaen. Pyritään olemaan loukkaamatta vastustajia, urheilemaan ilman vilppiä, ilman dopingia – pyritään olemaan puhtaasti parhaita. Vastustajan kunnioittaminen näkyy urheilussa myös erilaisina toimintoina, kuten kumartamiset, kättelyt, viirien ja pelipaitojen vaihtamiset.
Eri urheilulajeissa on omat sääntönsä, mutta kaikkia sääntöjä ei tarvitse – eikä edes voi – olla kirjoitettuina. Myös kirjoittamattomia sääntöjä noudattamalla kunnioitetaan toisia ja ansaitaan kunnioitusta. Fiilikseen ei päästä muun kuin voiton kautta. Eikä kaikille voitto taas merkitse samalla tavalla kuin toisille. Joillekin taas riittää oma ”paras mahdollinen suoritus” ja itsensä ylittäminen eikä vain voitto.
Oma lähestyminen urheiluun ja on aina ollut se, että vaikka kilpailutilanteessa kilpailu on kovaa niin samaan aikaan kunnioitetaan oman joukkueen arvoja, vastustajaa sekä ennen kaikkea itse lajia toimimalla rehdisti että urheilullisesti joka tilanteessa. Jos vastustaja loukkaantuu, niin mennään auttamaan häntä sen sijaan, että huudetaan ”se filmaa” tai jatketaan pelaamista, jos häviät ottelun niin katsot vastustajaa suoraan silmiin ja onnittelet voitosta ja niin edelleen.
En lähde puimaan mitään yksittäistä tapausta erikseen, mutta sen sijaan vetoan kaikkiin lajin parissa toimivilta, että katsotaan ensin peiliin ja mietitään ”millainen valmentaja tai pelaaja olen?” tai ”miten minä voin parantaa tätä lajiympäristöä ja -kulttuuria?” ja tämän jälkeen pyritään siihen, että kunnioitetaan kaikkia lajin parissa toimivia ja sen osa-alueita. Pelissä tunteet, kuten ilo, pettymys ja jännitys, ovat vahvasti esillä niin pelaajilla, valmentajilla kuin katsojillakin. Myös tunteet ovat osa taitoa ja niiden hallitseminen ovat harjoiteltavissa samoin kuin mitkä tahansa muut kyvyt.
“Form is temporary, class is permanent” (Bill Shankly)
Termille class ehkä paras suomennos on tyylitaju, mutta yllä olevan voi vapaasti suomentaa että ”tulokset vaihtelevat mutta tyylitaju ja tyylikkyys säilyy aina”. Kilpailuhenkisyys yhdistettynä muiden kunnioittamiseen ja siihen, että oikeasti nautitaan ja pidetään samalla hauskaa, on parasta mitä urheilu voi itselleni antaa, ja tämän vuoksi olen jo monen vuoden ajan ollut valmis uhraamaan vapaa-aikaani tälle lajille. Meillä valmentajilla ja pelaajalla on iso vastuu siitä miten tyylikkääksi haluamme profiloida tämän lajin.
Loppujen lopuksi pitää miettiä, onko meillä oikeasti ”vastustaja” vastassa vai onko se joukkue / hän kuitenkin ”kilpakumppani”?
Nimimerkki ”Maybe winning isn’t the only thing?”
—
Mielipide- ja palautepalstalla julkaistaan lukijoiden tai laji-ihmisten vapaamuotoisia kirjoituksia. Kirjoituksen voi lähettää osoitteeseen vihjeet@paakallo.fi tai muulla tavoin. Vaikkapa tekstiviestitse jos siltä tuntuu. Älä siis epäröi ottaa yhteyttä. Muokkaamme sekä kuratoimme kirjoitusasuja ja -muotoja tarpeen mukaan.