Pääkallo.fi julkaisee top-listauksia miesten F-liigakauden päättymisen jälkeen. Tällä kertaa vuorossa on parhaiden laitahyökkääjien listaus.

5. Mikko Laakso, KrP

Laakso ei ole KrP:n nimekkäin pelaaja, mutta suoritustaso on erittäin vakaa. Tekee paljon töitä ja on kakkosviisikon tärkein pelaaja. Erittäin hyvä kulmapelaaja, joka tekee monesti fiksuja ratkaisuja. Myös prässipelissä hyvä ase Nokialle. Runkosarjassa ja pudotuspeleissä plussalla tehotilastoissa, mikä ei Nokialla ollut selvyys varsinkaan jälkimmäisissä peleissä. Runkosarjan 37 pistettä ok suoritus, mutta pudotuspelien 19 pistettä jo tosi hyvä saldo. Iski maaleja tärkeissä paikoissa ja sai niissä myös vastuuta. Listan ainoa pelaaja, jolla ei ole maaotteluita vyöllä.

4. Rasmus Kainulainen, Oilers

Kainulainen on ehtinyt kerätä jo monenlaista mainetta, mutta kyllähän tärkein seikka on se, että nuorukainen on erittäin taitava ja juonikas pallollinen pelaaja. Vielä on kehitettävää esimerkiksi puolustuspelissä ja pallovastuussa, mutta parhaimmillaan Kainulainen on todella vaikea pideltävä. Taitotason ja monipuolisen syöttötaidon lisäksi Kainulainen on nykyisin myös fyysisesti kova vastustaja. Onnistui pisteiden valossa kohtuullisesti runkosarjassa. Pudotuspeleissä iski tehot 6+14 ja oli joukkueensa tehokkain. Finaaleissa pysyi Oilersin hyökkäyspelaajista parhaiten Classicin matkassa varsinkin loppupään peleissä.

3. Joona Rantala, KrP

Rantala saa paljon suitsutusta ollen paikoin hyvinkin dominoiva pelaaja kentällä. Rantalan korkein taso onkin jo lähes Classic-tähtien luokkaa – yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Puolustuspelissä Rantala ei ole kansainvälistä tasoa, eikä oikeastaan lähellekään. Oli jälleen top3 pistenikkareita runkosarjassa ja pudotuspeleissä, mutta pudotuspelien tehosaldo -10 kertoo vielä pronssijoukkueen pelaajasta huonoa kieltä. Kuitenkin parhaimmillaan Rantala oli todella, todella hyvä. Hyvä laukaus, kropan fiksu käyttö ja korkea taitotaso tekevät Rantalasta tulevaisuuden huippupelaajan maailman mittakaavassa. Kokonaisvaltaisesti ei vielä yllä kärkikaksikon tasolle, mutta ehkä jo ensi kaudella.

2. Eemeli Salin, Classic

Jonkun mielestä Salin ei välttämättä kuulu näin korkealle, mutta joidenkin mielestä jopa Johanssonin edelle. Salin lienee kiistatta paras ”all round” -laitahyökkääjä koko sarjassa ja sellaiseksi tekee vielä ikävän paljon pisteitä vastustajien kannalta. Salin ei ole pallollisesti teknisin pelaaja, mutta ulottuvana osaa suojata mainiosti, ja laukauskin on hyvällä tasolla. Tekee paljon fiksuja liikkeitä pallon kanssa ja pallottomana, ja on pallon poisottajana laitureiden aatelia. Runkosarjan 59 pistettä oli kelpo suoritus. Se tosiasia jäi turhan pienelle huomiolle, että myös Salin rikkoi pudotuspelien kaikkien aikojen piste-ennätyksen tehoin 20+15. Tehotilastoissa aina ihan kärkeä.

1. Sami Johansson, Classic

Runkosarjassa 44+30 26 otteluun ja pudotuspeleissä käsittämättömät 31+18 16 otteluun. Rikkoi muutamankin pudotuspeliennätyksen ihan kirkkaasti. Johanssonin valintaa ykköseksi ei oikein tarvitse perustella, koska oli niin monella tavalla sarjan paras laituri. Puolustaakin ihan kelvollisesti, vaikka maalinteko tuntuu maistuvan paljon enemmän. Laukaus on niin huima, että kaikkien, jopa kanssapelaajien, tulisi ottaa siitä oppia.