Otsikko kuulostaa äkkiseltään erikoiselta, mutta salibandylla on lajina edessä haastavat ajat, ja muutoksia joudutaan varmasti pakonkin edessä tekemään.
Yksi Suomessa näkyvä ongelma on tietysti lisenssipelaajien määrä, joka lähti pieneen laskuun ennen koronaviruspandemiaa, ja jatkoi laskuaan entisestään pahimmilla koronakaudella 2020-21. Käytännössä ainakin vuodet 2020 ja 2021 jäävät lajihistoriaan vuosina, jolloin salibandya pelattiin lähinnä pääsarjoissa. Tulevan kauden suhteen on jo positiivisempia merkkejä.
Mutta totuus lienee kuitenkin se, että salibandy, kuten moni muukin laji, lähtee tulevaan hiukan pelonsekaisin tuntein, vaikka toki positiivistakin odotettavaa piisaa. Jotta ei mene synkistelyksi niin nostan muutaman ehdotuksen mahdollisista matalamman kynnyksen pelimuodoista.
Jos salibandyn valttina oli 1990-luvulla varsinkin se, että laji oli halpa harrastaa, ja helppo aloittaa, niin näistä arvoista on ainakin isoilla paikkakunnilla ja kovissa seuroissa jo lipsuttu. Eikä siinä mitään, sillä kärkitason vetureita tarvitaan aina lajissa kuin lajissa.
Suomessa voitaisiin alasarjoissa ja junioreissa ottaa siinä mielessä muutama taka-askel perinteisestä salibandysta, että virallisina pelimuotoina voitaisiin toteuttaa myös 3 vs. 3 – tai 4 vs. 4 -pelimuotoja. Tarkoitan tietysti sitä, että nämä toimisivat ikäänkuin omina ala-lajeinaan virallisen 5 vs. 5 -pelimuodon rinnalla. Toiminta voisi olla kuitenkin virallista ja organisoitua, vaikkei siitä varsinaista olympialajia tehtäisikään.
Etuina tässä olisi tietysti se, että ainakin 3 vs. 3 -pelaamista voitaisiin pelata pienemmillä kentillä ja keveämmillä pelaajamäärillä. Tällöin harrastajaporukoiden kokoonkerääminen ei olisi niin työläs prosessi. Pelaamisen ei pitäisi olla niin kallista. Yksi tuomari riittäisi, pienemmän kaukalon (esim. yksi pääty) ansiosta tällaista sarjaa voisi pelata parikin peliä samaan aikaan yhdessä isommassa salissa, eivätkä olosuhteet olisi välttämättä niin suuri kynnyskysymys.
Peliaikakin voisi olla lyhyempi ja pelin luonteesta johtuen esimerkiksi 2×15 minuuttia tai 2×20 minuuttia. Totta kai kokonaissäännöissä on muitakin muutoksia normaaliin salibandyyn suhteutettuna, mutta jokaista ei varmasti tarvitse miettiä tässä kirjoituksessa.
Vaikka otsikossa puhutaan nimenomaan sählystä niin säilyttäisin tässä pelimuodossa mukana maalivahdit ja kohtuullisen normaalit säännötkin. 3 vs. 3-pelissä voisi olla tasan niin kilpailullista toimintaa kuin järjestäjä tässä vaiheessa haluaa, ja katsoo miten asiat kehittyy. Ruotsissa ja Sveitsissä näitä pelejä on pelattu jo vuosia, mutta Suomeen toiminta ei ole juurtunut. Pitää muistaa, että SM-tason turnauksia järjestetään nykyisin muun muassa Säbäfortunassa ja lumisählyssä.
Liitossa erilaisia pelimuotoja, ja tätäkin vaihtoehtoa on pohdittu varmasti paljonkin. Junioreille pienempien pelaajamäärien toteutusta taitaa jo olla, mutta aikuisissakin voisi olla mielenkiintoista nähdä löytyykö innostusta tällaiseen ”kevytsalibandyyn”, joka voisi olla kuitenkin pitkällä aikavälillä emolajia tukevaa toimintaa.
Joillain paikkakunnilla se voisi pelastaa joukkueita ja antaa mahdollisuuden harrastukseen, jos isompi toiminta on kuivunut kokoon, sillä 20 pelaajasta saa tähän kevytsalibandyyn jo helposti kaksi joukkuetta.