Liigat

Maajoukkueeseen palanneen Junkkarisen mielestä Happee on hyvällä tiellä: ”Ei pelkästään sata tai nolla, vaan myös siltä väliltä”

22.10.
2021
Liigat

Jonne Junkkarinen on avannut F-liigakautensa vakuuttavasti. Kuva: Esa Jokinen

Happeen luottopuolustaja Jonne Junkkarinen nähtiin viime viikonloppuna Suomen paidassa. F-liigassa Junkkarisen startti on ollut vahva.

31-vuotias jyväskyläläinen oli voittamassa MM-kultaa joulukuussa 2016. Kahta vuotta myöhemmin hän putosi kisaryhmästä viimeisten joukossa. Tulevien kotikisojen kaavailuissa Junkkarinen on jäänyt monissa papereissa ulkopuolelle.

– Kun Krister (Savonen) otti osumaa, se antoi pienen toivon, että voisin vielä päästä EFT:lle näyttämään. Ilman Kristerin loukkia oletin jo olevani ulkona leikistä, Junkkarinen toteaa Pääkallon haastattelussa.

Edellisen viikonlopun ottelut Tšekissä menivät Junkkarisen osalta ”ok”, hän sanoo.

– Ei tullut esitettyä mitään erityistä, mutta ei mennyt ihan penkin alle. Kotikisoja ei ole ihan hirveästi uran aikana tarjolla, joten haluan tietenkin olla mukana. Kamppailu on kuitenkin kovaa. Hyviä pakkeja piisaa.

Tasaisuutta etsimässä

Kolmanentena F-liigassa majailevan Happeen alkukauden tulokset ovat olleet odotetunlaisia. Hirviryhmä on voittanut Karhut, Steelersin, Tiikerit ja SPV:n. Tappiot se on kärsinyt Classicia vastaan ja jatkoajan jälkeen Nokian KrP:n vieraana.

– Ihan positiivinen alku.

– Yleensä alkukaudet ovat olleet Happeelle vaikeita. Nyt ollaan voitettu ne pelit, mitkä on pitänyt voittaa. Aiemmin ei olla aina niin tehty. Häntäpään joukkueilta saa kuitenkin saman verran pisteitä. Kotietu on mennyt jo syksyllä, kun on hävitty niitä pelejä, mutta nyt ollaan kamppailemassa kotiedusta.

Aiemmilla kausilla Happeen vitsaus on ollut ailahtelu. Täsmällisemmin ilmaistuna rutiinitason puuttuminen. Esimerkiksi viime kaudella joukkue kaatoi Oilersin ja Classicin vieraskentillä, mutta hävisi kotonaan Steelersille.

Junkkarinen kertoo, että ailahtelun syitä on pohdittu kausien aikana ja niiden jälkeen.

– Siellä on monenlaista sankaria kopissa. Melkein joka pelissä jollakin on vaikeuksia. Tero (Kotilainen, Happeen päävalmentaja) on tuonut jämäkkyyttä tekemiseen. Pelityylikin on nykyään sellainen, että halutaan ottaa oma pää kuntoon ennen kuin lähdetään hyökkäämään. Sitä kautta ei tule tyhmiä maaleja omiin, joita viime vuosina on tullut. Pari viime peliä on pelattu päästämättä yhtään 5v5-maalia. Se on kova suoritus ihan sama kuka on vastassa.

Yksi syy Happeen aiempien vuosien ailahtelulle saattaa olla joukkueen vahva tunnepitoisuus. Happee on ollut ”fiilisjoukkue”, jolle päivän tunnelma on sanellut pelihuumorin. Se on ollut selkeä vahvuus, mutta myös yhtä selkeä heikkous. Junkkarinen allekirjoittaa väitteen ja sanoo, että asiaan on kiinnitetty huomiota.

– Vahva fiilispohja löytyy edelleen, mutta nyt ollaan pystytty ottamaan myös kierroksia alas kun on pitänyt, eikä peli ole mennyt jatkuvaan vöyhytykseen. Koneessa on nyt eri vaihteita. Ei pelkästään sata tai nolla, vaan myös siltä väliltä.

Nuoret ja taitavat

Junkkarisen oma kausi on alkanut mukiinmenevästi. Kuuteen otteluun on syntynyt yhtä monta tehopistettä (1+5). Teholukema on kahdeksan maalia plussan puolella.

Sulavasti liikkuva pallovarma puolustaja on puolustanut Eemil Ukkosen kanssa kentällisessä, jossa on hyökännyt Kaapo Siekkinen sekä täksi kaudeksi Happeeseen pääkaupunkiseudulta saapuneet Markus Salmi ja Niko Laiti.

– Siinä on ollut nautinnollista pelata. Pojat haluavat kokoajan oppia uutta. He ovat taitavia ukkoja hyökkäyspäässä, mutta myös tunnollisia omaan päähän.

Huomionarvoista kentällisen pelissä on ollut se kuinka nopeasti Laiti (5+4) ja Salmi (6+1) ovat sulautuneet osaksi Happeeta. Vahvasta keskisuomalaisuudestaan tunnettu hirviryhmä ei ole ollut vuosien saatossa helpoin joukkue sopeutua. Junkkarinen myöntää, että uusien tulijoiden lennokas startti on tullut pienenä yllätyksenä.

– Tämä on omanlaisensa paikka, jossa on aina ollut tiivis ryhmä. Sitten kun mukaan pääsee, on vaikea lähteä pois.

– Tero tehnyt paljon hommia sopeutumisen eteen, mutta pelaajilla on iso vastuu, miten uudet ukot otetaan vastaan. Ehkä toiminta on nykyään vähän avoimempaa kuin aiemmin.

Rytke elää

Junkkarinen murtautui Happeen liigaryhmään parikymppisenä kaudella 2010-11. Nyt hän on 31-vuotiaana joukkueen kokenutta kaartia. Maajoukkuepuolustajan ketjussa hyökkäävästä kolmikosta jokainen on syntynyt vuonna 2000. He ovat siis Junkkarista 10 vuotta nuorempia.

– Kyllä tässä tuntee itsensä vanhaksi ihan koko joukkueessa. Onneksi Jami (Manninen) ja Heikkisen Juuso ovat vielä mukana.

Vaikka joukkue on muuttunut Happeen mittakaavassa voimakkaastikin viime vuosina, elää ”Hirvirytkeen” henki edelleen voimakkaasti joukkueen DNA:ssa, Junkkarinen toteaa.

– Ilmari Aarela on keihäänkärkenä tuhkapilvessä (kolmosketju). Kolmoskenttään saadaan yleensä hyvä rytkehenki päälle. Joka kentässä on omat rytkijät, joten perinne elää edelleen vahvana.

Jaakko Tiira
Pääkallo.fin toimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @jaakkotiira