Päähän kohdistuvista kontakteista on tullut salibandykeskustelun iki-liikkuja. Pääosumien sanktiointiin on kaivattu selkeitä linjauksia, mutta niissäkin on omat ongelmansa. Viime kädessä ahtaimpaan rakoon jäävät erotuomarit.

Pääsarjojen kolmehenkinen kurinpitodelegaatio on käsitellyt tällä kaudella kuusi tapausta miesten F-liigasta. Niistä viisi on koskenut pään alueelle kohdistuneita kontakteja. Se kertoo, että päähän kohdistuvat kontaktit ovat ongelma.

Usein tapauksissa on huonoa onnea.

Huonoa onnea nähtiin viime perjantaina Tapiolassa. Oilersin Santeri Lindfors sai punaisen kortin kontaktista TPS-maalivahti Oskari Fäldeniin. Maalintekosektoriin pyrkinyt Lindfors leikkasi maalin takaa maalinedustalle. Matkalla Oilers-hyökkääjän polvi osui Fäldenin päähän. Tilanne oli pelinomainen, vauhtikin oli maltillinen. Osittain kontakti johtui myös Lindforsin liikkeeseen reagoineen Fäldenin toiminnasta.

Someparlamenteissa tuomiota pidettiin oikeusmurhana. Tuomio oli kieltämättä kova. Pelinomaisuudesta ja epäonnesta huolimatta Lindforsin polvi osui Fäldeniä päähän. TPS-veskarille olisi voinut käydä huonosti. Onneksi ei käynyt.

Lindforsin tapauksesta päästään isompaan kuvaan.

Pääkontaktien juurisyyksi on nostettu linjattomuus, joka on johtanut siihen, ettei pelaajille ole selvää, mitä kentällä saa ja mitä ei saa tehdä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pääosumat olisivat tarkoituksellisia. Mutta kun linja löystyy, peli kovenee ja silloin vahinkoja tapahtuu.

Ongelma pääkontaktien suhteen on ollut se, että niitä on tulkittu yksittäisinä tekoina. Selkeän linjauksen puute jättää tuomarit hankalaan rakoon. Videoklippejä voidaan kelata useita kertoja ja samalla pohtia teon lieventäviä tai raskauttavia seikkoja. Tuomareilla ei kuitenkaan tätä luksusta ole käytössä. Päätös pitää tehdä nopeasti omien näköhavaintojen perusteella.

Mikäli pääosumia halutaan kitkeä, niitä pitää sanktioida aiempaa ankarammin. Sekä kurinpidossa että pelikentällä. Pelaajat kyllä sopeutuvat sääntövaltikkaa heiluttavien määrittämiin reunaehtoihin.

Lindforsin tapaus kuitenkin osoittaa, että linjauksissakin on omat ongelmansa. Jos esimerkiksi linjataan, että osuma päähän johtaa ulosajoon tai vähintään viiden minuutin rangaistukseen, vastaavanlaisia liian koviksi miellettyjä tuomioita tullaan näkemään jatkossakin.

Tiukka ja selkeä linjaus voi silti olla parempi vaihtoehto kuin nykyinen tilannekohtainen arpominen. Viime kädessä kyse on pelaajien turvallisuudesta. Jokaista pääkontaktia ei saada ennaltaehkäistyä, mutta tilanteissa, joissa on vakavan loukkaantumisen vaara, pitää pystyä tarjoamaan muutakin kuin, että ”tämä oli valitettava vahinko”. Muuten vakava päävamma on ajan kysymys.

Tehtiinpä pääkontakteihin selkeä linjaus tai ei, tämän vuoden tapaukset osoittavat kuinka haastavaan rakoon erotuomarit on ajettu. Yhtäältä vaaditaan selkeitä linjauksia, mutta toisaalta myös salamannopeaa tapauskohtaista arviointia.

Kyse on dilemmasta, jossa ET-sektori joutuu taiteilemaan jatkuvasti ohenevalla nuoralla.