Suomen ja Ruotsin välinen salibandyn MM-finaali pelataan tänään lauantaina klo 17.30. Pääkallotoimituksen Töölön jaosto keräsi listalle seikkoja.

Listauksesta osalla voi olla isompi rooli, osalla pienempi ja on tietysti mahdollista, että osalla seikoista ei ole mitään merkitystä ottelussa. Joukkueet kohtasivat jo alkusarjassa, jolloin Suomi oli parempi maalein 7-3.

Maalivahtipeli
Maalivahtipeli on aina isossa roolissa finaalipeleissä. Suomi on vienyt sen osa-alueen nimiinsä kolmessa edellisessä MM-finaaliottelussa. Ruotsilla se on tökkinyt. Erikoista kyllä, finaalin aloittavat todennäköisesti eri veskarit kuin alkusarjan ensimmäisessä kohtaamisessa. Koronatestiin joutuneen Lassi Torisevan paikkasi välierissä hyvin torjunut Joonas Kaltiainen ja Ruotsilla Jonathan Edling torjui sen verran hyvin välierissä, että taisi lopulta syjäyttää Jon Hedlundin. Torisevan tilanteesta ei ole selvyyttä, mutta maalivahtien taisto tulee olemaan kiinnostava asia.

Ylivoimapeli
Suomen ylivoima on ollut nihkeää tähän asti. Joukkue ei ole tehnyt kuuden ylivoiman aikana yhtäkään maalia turnauksessa. Ruotsi on tehnyt viisi ylivoimamaalia, mutta ei yhtäkään tärkeimpiä vastustajia Suomea ja Sveitsiä vastaan. Finaalissa kumman tahansa ylivoimaonnistumisella voi olla valtava merkitys.

Tuomarilinja
Kansainvälisellä tasolla linja vaihtelee. Jos tuomarit ottavat ”pilli taskuun” -asenteen ja pelissä on salliva linja, niin peliä pystytään hidastamaan kuten Tshekki teki Suomea vastaan. Salliva linja sataisi Ruotsin laariin. Liian tiukka tai löysä linja saattaa kuumentaa tunteita. Sveitsiläisnaiset Sandra Zurbuchen ja Corina Wehinger tuomitsevat finaaliottelun. Kaksikolla oli vaikeuksia Suomen ja Ruotsin välisessä EFT-pelissä lokakuussa, ja vaikeudet jatkuivat myös maiden alkusarjan kohtaamisessa. Kolmas kerta toden sanoo?

Kolmoskentälliset ja roolitus
Tärkeä huomio piilee siinä, että Suomen hyökkääjät ovat hyvin hyökkäysorientoituneita. Ainoastaan Oskari Heikkilä on profiililtaan selkeästi kolmoskentän laitahyökkääjä. Ruotsilla kolmosviisikko on kokonaisuutena melkoinen ”ydintalviviisikko”. Todennäköisesti Suomi jatkaa kolmosessa samalla millä Tshekkiä vastaan lopetti, jolloin Justus Kainulaisen laidoilla olisivat Joonas Pylsy ja Heikkilä.

Suomen ykkösviisikon pallollinen rohkeus
Suomen ykkösviisikon pelissä näkyy Krister Savosen puuttuminen. Puuttuminen näkyy eniten puolustajien pallollisessa rohkeudessa, sillä Jonne Junkkarinen ei ota roolia pallon kanssa, ja Janne Lamminen ei ole pelintekijä. Tshekki-pelin lopussa Tatu Väänänen toi ykkösen alle pallorohkeutta, joten voi olla, että Väänänen vaihtaa Junkkarisen kanssa paikkaa finaalissakin.

Ruotsin aluepuolustus vs. Suomen hyökkäys
Ruotsin aluepuolustus sopii Suomelle paremmin kuin Tshekin miesmerkki, varsinkin kun Ruotsilla on ollut ongelmia pallollisen paineistamisessa ja selustan puolustamisessa. Jos ongelmat jatkuvat, Suomi saa tilaa laitoihin ja myllynsä pyörimään. Mylly avaa ennemmin tai myöhemmin tilaa keskelle tai poikittaissyötöille. Ratkaisevaa onkin, onnistuuko Ruotsi pallollisen paineistamisessa ja selkäpuolen lukemisessa omassa päässä.

Henkinen asetelma
Ruotsi lähtee finaalin pitkästä aikaa altavastaajana, mutta Ruotsissa tuskin ajatellaan sitä. Suomella on kotiyleisön tuki takanaan, mutta kun Suomi ei osunut Tshekkiä vastaan ensimmäiseen puoleen tuntiin ja Tshekki kahdesti, niin hallin hiljaisuus rupesi kääntymään sitä vastaan. Suomi kesti kuitenkin paineen. Molemmat selvittivät ”painepelinsä” keskikertaisista suorituksista huolimatta.

Nordenin sirkus
Ruotsin toinen päävalmentaja on koko ajan äänessä ja reagoi alati vahvasti. Se näyttäisi myös tarttuvan Ruotsin pelaajiin ja tunnekuohuja nähtiin jo alkusarjassa. Tunnetason kanssa tasapainottelu on kaksiteräinen miekka, joka voi vaikuttaa kumpaan tahansa suuntaan. Sen sijaan Petteri Nykky on olemukseltaan itse viileys, ja Suomen joukkueessa tärkeintä on keskittyä olennaiseen, eli peliin.

Pallovastuu ja ylivoimahyökkäykset
Molemmilla joukkueilla oli paikoin ongelmia pallovastuun kanssa välierässä. Ruotsilla selkeästi enemmän, ja joukkue oli suorastaan huolimaton keskialueella. Suomen joukkueessa on paljon hyökkäysintoa, mutta yltiöpäinen hyökkääminen riskillä ei kuulu Suomen filosofiaan. Pelaajat, jotka eivät pysy lieassa, löytävät itsensä herkästi vaihtopenkin päästä, kuten välierissä nähtiin.

Materiaalietu Suomelle
Jos kaksi ensimmäistä kentällistä laitetaan mies miestä vastaan niin Suomella on materiaalietu varsinkin hyökkäyspäässä. Classic-kentällinen on nykykuntoista Falun-kenttää etevämpi poislukien puolustaja Emil Johansson. Kakkosten taistossa ehkäpä tiukin tilanne tulee Ville Lastikan ja Kim Nilssonin vertailussa, mutta se saattaa nykypäivänä kääntyä Suomenn eduksi.

Analysaattorit: Joel Siltanen ja Jani Hakkarainen