Titteli liigavalmentaja kuulostaa komealta titteliltä. Päävalmentaja samalla nimikkeellä on vielä kovempaa valuuttaa.
Allekirjoittanut ei tiedä F-liigavalmentajan työstä paljoa muuta kuin sen, että lopulta aika harva pääsee tekemään sitä ammattinaan, vaikka ammattimaisia ympäristöjä kehittyneimmissä seuroissa olisikin. Tällöin moni päävalmentaja tekee kahta työtä, joista molemmat ovat oletettavasti ajallisesti haastavia. Oletuksena on, että liigan päävalmentajiksi valikoituvat ovat päteviä työssään, ja tuloksen oletetaan olevan ammattimaista.
Itse pesti on erittäin kuluttavan oloinen varsinkin henkisesti, eivätkä korvaukset ole samaa tasoa kuin monissa muissa haastavissa joukkuelajeissa, joissa liikkuvia osia ja palasia on paljon.
F-liiga käynnistyi koronaviruspandemian keskellä syksyllä 2020 ja virustilanteella on ollut oma vaikutuksensa. Varsinkin viimeisten vuosien aikoina on tuntunut, että päävalmentajien vaihtuvuutta on ollut liigatasolla paljon.
Viime viikonloppu oli jokseenkin saturaatiopiste, kun molemmat NLA:n tamperelaisjoukkueet Koovee ja Classic vaihtoivat valmentajaa päivän erolla. Se sai NLA:n saldon näyttämään karulta. Kauden 2020-21 alun jälkeen samat valmentajat ovat enää PSS:lla ja FBC Loistolla.
15 kuukauteen päävalmentaja on vaihtunut 75 prosentilla joukkueista. EräViikingit, Koovee, Classic ja SSRA ovat vaihtaneet valmennuksia kesken kauden. Tietysti voi puhua aina tuloksista, mutta naisten liiga A:n erikoisuutena on se, että sijoilta 1-6 mennään pudotuspeleihin ja sijoilla 7-8 vielä karsitaan pudotuspeleihin. Toki niiltä sijoilta voi tippua NLB:hen, joka toisaalta lasketaan myöskin liigatasoksi. Naisten liigassa aina mestaruuskaan ei ole pelastanut valmennuspaikkaa.
SB-Pron ja TPS:n vaihdokset olivat osa luonnollista siirtymää, kun Aki Vilander palasi Turkuun. Pestin otti vastaan Prolle tuttu valmentaja Sami Saarikoski.
Entä sitten miesten liigassa? Miesten liigassa varsinaiset potkut ovat olleet todella harvinaisia ja F-liigan aikana niitä ei ole tullut. Koko F-liiga-ajan sama päävalmentaja on ollut Classicilla, Oilersilla, KrP:lla, SPV:llä, Jymyllä, OLS:lla, Happeella, Karhuilla (sama kuin Divarissa) ja LASBilla. Jos aikaikkunaa venyttäisi pari vuotta tai edes vuoden niin näistäkin tippuisi osa pois.
Kesken kauden valmennukset eivät ole ihan viime kausina vaihtuneet miesten sarjassa. Ainakin Indiansin ja Steelersin valmennukset vaihtuivat tiettävästi valmentajien omista aloitteista kauden jälkeen. Tiikerit, TPS ja ErVi vaihtoivat valmentajiaan, ja taustalla oli seurasiirtoja, mutta mahdollisesti samoja syitä kuin edellä mainituissa tapauksissa. Syitä lienee aina monia, ja yksi on eittämättä koronan vuoksi kaventuneet taloudelliset resurssit sekä pandemian yleisesti aiheuttama epävarmuus.
Nyt jo tiedetään, että ensi kesänä vaihtuvat ainakin Classicin, KrP:n ja Karhujen päävalmentajat. Se jättää varmuudella kuusi samaa päävalmentajaa kuin vuonna 2020. Vaihtuvuus on siis miehissäkin kahden vuoden säteellä ainakin 8/14. Sekin on yli puolet päävalmentajista ja on hyvä korostaa tässä vaiheessa, että kyse on kauden puolivälistä eikä tulevaa voi vielä tietää. Ensi kaudella liigajoukkueita on myös enää 12 entisen 14:n sijaan.
Kirjoituksen tarkoituksena ei ole tarkoitus suoraan kritisoida seuroja, jotka valmentajaa vaihtavat, koska syitä on monenkirjavia. Tai varsinkaan valmentajia, jotka kokevat, että on uusien tuulien aika. On huomioitava, että osa valmentajista myös ”palaa loppuun” tai on ainakin hilkulla sen suhteen. Sen vuoksi voi tulla tarvetta ottaa myös etäisyyttä lajiin.
Tulosurheilussa huonot tulokset ovat tietysti aivan pätevä syy vaihtaa päävalmentajaa ja sen jokainen valmentaja itsekin ymmärtää.
Kirjoitus koskee jaksamisen osalta ylipäänsä kaikkia valmennusryhmien valmentajia junioreista aikuisiin. Samoin keskustelun voi ulottaa toimihenkilöihin, huoltajiin, joukkueenjohtajiin ja seuratyöntekijöihin muutenkin. Varsinkin koronaan liittyen on puhuttu lähinnä pelaajista tasosta riippumatta.
Aiheesta on hyvä puhua avoimesti lajiväen keskuudessa, olivat syyt muutoksille mitä hyvänsä, sillä valmennuksen jatkuvuus tuo myös vakautta seuroille. Se taas voi avittaa siinä, että joukkueeseen kasvaa tai tulee lisää hyviä pelaajia.