Suomen Salibandyliiton toiminnanjohtaja Pekka Ilmivalta julkaisi keskiviikkona omia ajatuksiaan salibandyn tilasta.

Tai jonkun muun ajatuksia Ilmivallan allekirjoittamina. Ei sillä väliä. Ainakin yksi väite huomioitiin ihan Ruotsissakin asti, sillä Ilmivalta ilmaisi, että Suomessa on jo lajin NHL-tuote: maailman paras salibandysarja. Hän viittasi tällä siis F-liigan miesten sarjaan.

Salibandyliiton näkökulmasta tämä on hyvä väite, ja väite jota sen kuuluukin käyttää ja toistella. Asia on nimittäin niin, että kukaan ei varmuudella tiedä mikä on maailman paras salibandysarja, joten suomalaiset voivat väittää näin kun samaan aikaan Ruotsin Superliigan logossa komeilee ”Världens bästa liga”.

Ilmivallan on pakko viitata väitteessään nimenomaan pelin tasoon, sillä muilla mittareilla F-liiga ei ole ainakaan vielä meritoitunut. Katsojamäärissä se jää Ruotsille vielä aika selkeästi. Seurojen taloudellisia tiloja on vaikea arvioida, koska tietoja pidetään vakan alla. Ainakin Ruotsissa ja Sveitsissä maksetaan kelvollisesti pelaajille. Suomessa ainakin muutamassa seurassa. Koronaviruspandemia on sekoittanut pakkaa entisestään.

Kokonaisuutena voi tietysti kysyä, että vaikka pelaajille jossain maksetaankin niin ennemmin ehkä pitäisi katsoa onko varsinainen liiketoiminta kovinkaan kannattavaa ja arvokasta.

Vaikka asia ei ole erityisen tärkeä niin kysymys maailman parhaasta liigasta on kiinnostava. Otetaan ainakin muutama mittari tarkasteluun.

Champions Cup:
Ruotsi on ollut tässä miesten puolella melko dominantti. Suomeen on 10 vuoden säteellä tullut yksi mestaruus. Sen otti Classic vuonna 2019. Sen jälkeen on pelattu vain yksi Champions Cup koronaviruksen vuoksi. Kaiken kaikkiaan Champions Cup on tietysti huono mittari, koska turnaus on nykyään niin lyhyt. Luonteeltaan se on kuitenkin kuten MM-kisatkin, eli jyvät erotetaan akanoista kahdessa päivässä.

Sarjan tasaisuus:
Tämänkin osalta näyttäisi menevän Ruotsin laariin pisteet. Classic on dominoinut Suomen sarjaa pian seitsemän vuotta, mutta on Ruotsin parhaiden joukkueiden rinnalla melko tasaväkinen. Ehkä kuitenkin maailman paras seura monellakin mittarilla. Ongelma on, että Suomessa seuraavaksi parhaat ovat matkan päässä tästä ja näitä on tällä hetkellä neljä joukkuetta. Sen perään tulee oma keskiluokkansa, jossa on muutama seura ja vielä hännillä on 4-6 joukkuetta, jotka ovat eri planeetalla keskimäärin. Varsinkin pelillisesti. Suomessa voi mitaleille mennä aika köykäiselläkin pelillisellä sabluunalla, mutta se on toki viime vuosina muuttunut pikku hiljaa vaikeammaksi ja vaikeammaksi.

Ruotsissa Falun ja Storvreta ovat dominoineet pitkälti yli 10 vuotta. On arvioitu, että Suomessa sarjan tasoa on nostanut juuri Classicin taso. Ruotsista voinee sanoa, että siellä tasoa on nostanut kahden joukkueen vahva suoritustaso. Kumpi sitten on parempi, vaikea sanoa. Näiden ihan kärjen taakse jäävien joukkueiden välistä tasoeroa on vaikeampi arvioida. Top5-joukkueiden osalta maiden väliset puntit lienevätkin melko tasan.

Voisi kuitenkin olettaa, että Ruotsista löytyy paremmat +250 pelaajaa kuin Suomesta ihan siksikin, että lisenssipelaajia on noin 120 000. Onkin arvioitu, että Ruotsin heikoimmat joukkueet eivät ole niin huonoja kuin Suomen häntäpäästä löytyvät, mikä tietysti kertoo jotain. Yhtä kaikki, en uskaltaisi väittää, että Suomen liiga on kokonaistasoltaan maailman paras.

Vetovoima:
Yksi Suomen sarjan selkeitä heikkouksia on tässä vertailussa se, että muiden maiden huippuja ei pelaa lainkaan Suomessa. Ruotsissa on kuitenkin ollut, ja on Sveitsin sekä Tshekin parhaita pelaajia. Tämän hetken erikoisuutena on se, että yhtäkään suomalaista maajoukkuetason pelaajaa ei pelaa myöskään Ruotsissa. Kummasta maasta se sitten kertoo enemmän, se on vaikea kysymys.

Jos taas miettii esimerkiksi maajoukkuetta ja sen Classic-vetoisuutta niin ehkä Suomessa ei ihan kovin laajasti ole maailman huippuja, vaikka ihan kaikki suomalaiset sarjassa pelaisivatkin. Varsinkin pelaajien jakautuminen lähinnä kärkipään joukkueisiin kertoo sekin jotain sarjan yleistasosta.

Suomen heikkous tässä asiassa on tietysti vaikea kieli, erilainen kulttuuri ja Ruotsia pohjoisempi leima. Kylmä ja pimeä ei äkkiseltään houkuta ja jos voit vaikka ruotsalaisena pärjätä Ruotsissa saaden saman verran elantoa niin miksi tulisit Suomeen? Historiallisesti Ruotsia on myös pidetty lajin kehtona mikä auttanee monia valitsemaan Ruotsin Suomea ennen.

Maajoukkueet:
Suomen ja Ruotsin maajoukkueet ovat melko tasaiset. Ehkä Suomi on välillä edellä, välillä Ruotsi. Ainakin juuri nyt jos mietitään 20 parasta pelaajaa molemmista maista niin jako menee kohtuullisen tasan. Suomi vei mestaruudet 2016 ja 2018, Ruotsi juhli Helsingissä joulukuussa.

Yleinen pelin taso:
Suomessa on ehkä historiallisesti suosittu enemmän tiukkaa puolustusta ja vastaiskupeliä. Mielikuva Ruotsista on ollut, että siellä hierotaan ja kontrolloidaan peliä pallon kanssa. Näin ei nykytiedon valossa kuitenkaan ainakaan suoraviivaisesti ole.

Lisäksi huippujoukkueet eivät ole yleensä mitenkään yksiulotteisia, vaan soveltavat pelityylejä tilanteen mukaan. Huippujoukkueita yhdistää keskimäärin hyvä puolustuspeli. Pelkällä hyvällä hyökkäyspelin sabluunalla ei pärjää kummassakaan maassa. Fyysisyyden osalta puntit lienevät kohtuullisen tasaväkiset. Molemmissa maissa pelataan kohtuullisen kovaa fyysistä peliä. Ruotsissa ehkä jopa kovempaa kuin Suomessa.

Röyhkein vieköön voiton

Yhtä kaikki kysymys maailman parhaasta liigasta riippuu miten asiaa katsoo. On nimittäin hyvin mahdollista, että Classic on maailman paras joukkue ja seurakin. Sarjojen välisen paremmuuden arviointi onkin sitten vaikeampaa. On hyvin mahdollista, että F-liiga on varsinkin viiden vuoden säteellä maailman paras sarja. Suomessa varsinkin kärjen taso vaikuttaisi nousseen kymmenen vuoden säteellä.

Lisään vielä loppuun, että neutraalia ei henkilökohtaisesti kiinnosta kummassa maassa on parempi pääsarja. Tai sekään, että joku näin väittää. Äkkiseltään Suomessa väitteen julkinen sanominen vaatii kovempaa pokerinaamaa, mutta sitä tarvitaan, jos sarja aikoo pysyä parhaana tai kivuta maailman parhaan liigan valtaistuimella.