Viime viikolla kysyimme foorumilla Viikon kysymyksenä, että ”Montako joukkuetta olisi hyvä määrä naisten liigaan?”.
Äänestyksessä oli lähtökohtaisesti kolme vaihtoehtoa eli 8, 10 ja 12. Sen päälle oli vielä yksi eli ”muu vaihtoehto”. Selkeästi eniten ääniä keräsi vaihtoehto 10 joukkuetta, jota äänesti 64%. Toiseksi suosituin oli uudeksi järjestelmäksi ehdotettu 12 joukkuetta (20%).
Kahdeksan joukkueen sarja keräsi kaikkiaan 12 prosenttia äänistä ja muu vaihtoehto sai sekin 4% äänistä. Vaihtoehdoista käytiin myös keskustelua.
Holden oli selkeästi 12 joukkueen kannalla:
12. Se on liiga ja liigassa on hyvä olla suhteellisen laajasti joukkueita. Kymmenen on rajatapaus, alle kymmenen ei kuulosta liigalta juuri missään kontekstissa.
Jackie oli myös 12 joukkueen kelkassa:
12 joukkuetta.
12 joukkueen sarjassa tasoerot on väistämättömiä, mutta 12 joukkueen sarjalla myös taataan häntäpään joukkueille mahdollisuuksia enemmän, kuin että koko kauden aikana pelaat vain yhtä vastustajaa vastaan voitosta ja saada siitä kerättyä pisteitä ajatellen putoamista tai joutumasta karsintaan.
ryhmä1
joukkueet 1-4 runkosarjassa tasaisia pelejä keskenään joukkueet taistelee runkosarjan voitosta ja kotieduista
ryhmä2
joukkueet 5-8 paljon ”haluttu” keskikasti onnistuessaan taistelee kotiedusta ja epäonnistuessaa tippuu playoffeista
ryhmä3
joukkueet 9-12 nyt joukkueilla on mahdollista voittaa useampia otteluita kauden aikana kun ns 3-4 päävastustajaa sen 1 lisäksi. Todellista taistelua viimeisistä paikoista aurinkoon ja pois putoajan/karsijan paikalta? muutamalla myös mahdioollisuus onnistuessaan päästä playoffeihin.
12 joukkueen sarjassa myös kärkiryhmä1 joukkueet voivat halutessaan peluuttaa tulevaisuuden toivoja tai annoja ryhmän 3 joukkueita vastaan jne.
Tasoeroja on ja tulee olemaan aina.
Tietäjä kaukaa idästä kommentoi erinäisiä vaihtoehtoja:
Kuusi joukkuetta:
– urheilullisesti paras vaihtoehto ja viisinkertainen sarja olisi hyvä = jokainen peli on (lähtökohtaisesti) hyvä ja laadukas.
– uskottavuuden kannata toiseksi paras/huonoin vaihtoehto = ”liian vähän seuroja uskottavaan SM-sarjaan”
– kaupallisesti huonoin vaihtoehto = ”liian vähän liigapaikkakuntia”
Kahdeksan – kymmenen joukkuetta:
– urheilullisesti toiseksi paras/huonoin vaihtoehto ja kolminkertainen sarja olisi hyvä = tulee isot tasoerot näkymään
– uskottavuuden kannata paras vaihtoehto = pitää olla ”tarpeeksi monta seuraa kilpailemassa mestaruudesta”
– kaupallisesti toiseksi huonoin vaihtoehto
Kaksitoista joukkuetta:
– urheilullisesti katastrofinen vaihtoehto = ei vaan riitä materiaali, aivan kammottavat tasoerot.
– uskottavuuden huonoin vaihtoehto
– kaupallisesti (seuroille) ”paras” vaihtoehto = mahdollisimman moni paikkakunta ja pelaaja saa ”liigastatuksen”
Tosiasiat tosiasioina: liitto lähti tähän 12 joukkueen liigaan puhtaasti kaupalliselta näkökulmalta jotta saadaan suurempi liigakartta aikaiseksi ja saadaan enemmän pelaajia houkuteltua mukaan ”liigaan” – urheilullisesti tämä ei tule kestämään millään tasolla.
Mutta edelleen: sarjakikkailun sijaan tärkeintä olisi liiton miettiä kuinka saada enemmän harrastajia mukaan ja miten tehdä toimintaympäristöä ammattimaisemmaksi. Tämä kikkailu on laastari avohaavan päälle ja yksi esimerkki liiton puuhastelusta on se, että edelleenkään naisten puolella ei ole maajoukkueen päävalmentajaa nimettynä – uskallan väittää, että miesten puolella ei tulisi koskaan toteutumaan tämmöistä tilannetta.
Ja muistetaan nyt sekin, että tämä nykyinen NLA-NLB luotiin päävalmentajan visiosta, että ”saadaan laadukkaampaa toimintaa joka palvelee maajoukkuetta”. Kysymys kuuluu: onnistuttiinko tässä?
MiK oli kahdeksan joukkueen kannalla:
8: Kuten kokemuksesta tiedetään 12 joukkueen sarjasta yksi luovuttaa kesällä, koska ei saa joukkuetta kasaan, 1-2 joukkuetta pelaa 14-17-vuotiailla, koska vanhemmat pelaajat ovat lopettaneet tai siirtyneet muihin joukkueisiin. Sitten se ”yhdeksäs” joukkue on se, joka säilyy sarjassa vain, koska on nuo kolme edellä mainittua joukkuetta.
Dominos liputti 10 joukkueen sarjan puolesta:
10. En tiedä kuinka monta organisaatiota naissalibandyn puolelta löytyy, jossa on potentiaalia pidemmälle jatkumolle. Sellainen, että olisi terve juniorituotanto yhdistettynä joksenkin vahvaan organisaatioon sekä houkuttelevuuteen. 12 olisi ehkä se toivottu määrä, mutta siihen mielestäni liittyy iso riski, että tasoerot saattavat olla valtavia, esimerkiksi äkillisten joukkueiden tyhjentymisen vuoksi.
En vain usko, että Suomesta valitettavasti löytyy tällä hetkellä 12 vahvaa organisaatiota, joilla on riittävät resurssit ja mahdollisuudet säilyttää liigapaikka useamman vuoden, joka pitäisi olla tavoitteena. Mielelläni olen väärässä ja naissalibandysta löytyisi vaikka 15 todella vahvaa organisaatiota jolloin F-Liigapaikoista taistelua seuraisi mieluusti.
Free Agent oli samoilla linjoilla joukkuemäärästä:
Olen myöskin 10 joukkueen kannalla. Runkosarjassa voitaisiin pelata 3-kertainen sarja, 27 peliä/joukkue. 8 parasta pleijareihin. 9 ja 10 pelaisivat pudotuspelit suorasta säilymisestä, hävinnyt osallistuisi divarin nousukarsintojen pudotuspelihin. Jos liiga on ”liian suuri”, divarista tulee hupisarja jossa kehittävät pelit jäävät todella vähiin. Divarin tason nostaminen on yksi tie laadukkaampaan F-liigaan. En usko hetkeäkään että rahahanat aukevat häntäpään porukoille pelkästään sillä että pelataan liigastatuksella.