Liigat

Pääkalloennakko: Historiallinen pirkanmaalaisten kohtaaminen alkaa – onko KrP:n aika luopua kontrollista?

19.04.
2022
Liigat

Näiden pelaajien on syytä onnistua kovan Classic-paineen alla. Kuva: Juhani Järvenpää

F-liigan miesten sarjan finaalit käynnistyvät Bläk Boksissa keskiviikkona. Vastakkain ovat tamperelainen Classic ja Nokian KrP.

Lähtökohdat:

Kotiedun finaaleissa saanut Classic oli jälleen runkosarjan ykkönen. Se selvisi finaaleihin nyt kuudentena keväänä peräjälkeen, ja on voittanut mestaruuden viidesti aiemmin. Puolivälierissä se kohtasi OLS:n, joka lakosi lopulta helposti voitoin 4-0.

Välierissä Classicilla oli kuitenkin jo selkeästi vaikeaa. TPS antoi hyvän vastuksen, otti kaksi voittoa ja oli lähellä kolmattakin. Kuudennessa pelissä Classic osoitti rutiininsa ja venymiskykynsä rajoja nousten tasoihin neljä sekuntia ennen loppua, ja voittaen pelin vielä rankkarikisassa pitkän jatkoajan jälkeen.

KrP oli runkosarjan kakkonen ja saavutti nyt historiansa ensimmäisen finaalipaikan SM-tasolla. Sinänsä voi puhua jatkumosta, että KrP oli nyt kolmannen kerran viiteen vuoteen välierissä, ja kahdella aiemmalla kerralla se on myös saavuttanut mitalin (kaksi pronssia).

Puolivälierissä KrP oli Classicin lailla selkeästi vastustajaansa edellä ja voitti SPV:n suoraan neljässä pelissä. Välierissä KrP:ta mitattiin jo ihan eri tavalla. Joukkue oli paikoin pinteessäkin Oilersia vastaan, mutta sai käännettyä vaikeatkin tilanteensa voitoikseen. Se kaatoi Oilersin ensimmäisessä ja viimeisessä pelissä jatkoajalla, mikä osaltaan osoittaa sen venymiskykyä.

Materiaali:

Classicilta uupuvat ainakin Krister Savonen ja Jussi Piha, joiden kaudet päättyivät ennenaikaisesti erilaisiin vakaviin vammoihin. Juha Kivilehto loukkaantui kuudennessä välierissä ja pelaaminen on vähintäänkin epävarmaa. Positiivista Classicin kannalta lienee se, että Jere Pulkkinen oli jo kokoonpanossa pitkästä aikaa viimeisessä välierässä.

Ikävistä loukkaantumisista huolimatta Classicin kokoonpano on kivenkova. Sillä oli jopa varaa siirtää sarjan kuumavireisin ja paras pistemies Ville Lastikka (14+11) kakkoskenttään loukkaantumisten jälkeen ykköskenttään palanneen Sami Johanssonin tieltä. Ja Johansson antoikin heti pienen myrskyvaroituksen iskemällä kahdesti tutussa kentässä. Kuitenkin KrP:n pitäisi olla eniten huolissaan Eemeli Salinin (10+10) vireestä, sillä se on oikeastaan ollut kaikkein kovinta antia välierävaiheessa. Kaiken lisäksi Salin tekee töitä molempiin suuntiin sarjan parhaalla tasolla hyökkäyspään pelaajista.

Kaikkiaan Classic saa kahdesta ensimmäisestä kentästä kasaan hyvinkin maajoukkuepitoiset. Vaikka puolustuksesta on tippunut pelaajia, niin toisaalta esimerkiksi Mikko Leikkanen vaikuttaisi olevan viime kauden vireessä (5+6). Eemeli Akola on noussut viimeistään tänä keväänä sarjan eliittiin ykkösviisikon alakerrassa. Akola on esiintynyt loistavasti molempiin suuntiin. Maalilla aina välillä yllättävän paljon epäilty Lassi Toriseva osoitti välierien loppua kohden jälleen loistavimman tasonsa, jolle ei yllä kukaan Suomessa, kun hän parhaan vireensä löytää.

KrP:n kannalta ikävää oli, että Miska Mäkisen jalka kesti pudotuspeleissä vain yhden ottelun ja kausi päättyi siihen. Sen sijaan Vili Liponen palasi pelaavaan kokoonpanoon pitkän poissaolon jälkeen. Liposen paluu tuo hänen monipuolisuutensa vuoksi vaihtoehtoja kokoonpanoon. Joona Rantala tipahti pois KrP:n kokoonpanosta viimeisessä pelissä, mutta on tuskin poissa enää finaaleista.

KrP:n ykköstykki pudotuspeleissä on ollut yllättäen Joonatan Kovanen (11+9), joka on toki saanut hyvää tukea ketjukavereiltaan Mikko Laaksolta (9+9) ja Rantalalta (11+5). Pelkkiä tehoja ei kannata tuijotella, sillä niissä oli välierien osalta paljon kyse myös ylivoimavastuusta. Kakkosviulun soittajista Valtteri Viitakoski aloitti välierät hyvin, mutta loppua kohden vire laantui. Samaa voi sanoa Nico Jonaesonista ja Henri Johanssonista. KrP pärjää keskimäärin hyvin liigassa materiaalin laajuuden kanssa, mutta Classicia vastaan se jää jo selvästi kakkoseksi.

Puolustuksen vakuuttavin suorittaja oli nuori ja pallovarma Jere Mattila. Mattila ei ole mikään pistehirmu, mutta modernina pakkina tukee erinomaisesti modernia pallollista peliä, mitä ei voi tällä hetkellä sanoa kaikista KrP:n pakeista. Morics Krumins on kuitenkin onnistunut varsin hyvin pudotuspeleissä. Maalivahti Miro Tuomala löysi kreivin aikaan parhaan tasonsa, ja piti KrP:ta pystyssä muutamassa välieräpelissä. Vähintään vastaavaa Tuomalalta vaaditaan finaaleihinkin ja välierien kaltaiseen tasonheittelyyn ei ole varaa, jos joukkue aikoo pelata mestaruudesta.

Sami Johansson (oik.) on palaamassa hyvään iskuun. Viime kaudella Johansson teki neljässä finaalissa 16 pistettä ja koko pudotuspeleissä 49 pistettä. Kuva: Anssi Koskinen

Pelaaminen ja peluutus:

Samu Kuitusen luotsaama Classic pelaa pääosin palloa halliten, mutta kuten se välierissä osoitti, on myös sen vastaiskupelaaminen todella vaarallista. Classic on sarjan paras pitkissä hyökkäyksissä, ja varsinkin hyödyntämään niitä maalien muodossa. Puhumattakaan kärkikenttien hyökkäysalueen jälkiprässistä, jonka vuoksi tässä osiossa on hyvä huomioida myös peluutus.

Jos oletetaan, että Classic jatkaa kentällisellä Salin-Nico Salo-Sami Johansson-Leikkanen-Akola, olisi KrP:n lähtökohtaisesti peluutettava sitä vastaan Rantalan johtamaa kentällistä, jossa laidoilla ovat Kovanen sekä Laakso ja pakissa Lauri Alkki sekä Mattila. Ihan vain sitä ajatellen, että Classicin ykkösen jälkiprässi on liian kova mille tahansa muulle kentällisellä.

Jarmo Härmän kipparoima KrP peluutti ykköskenttänä Jonaesonin kentällistä välierissä ja siinä Viitakosken sekä Henri Johanssonin lisäksi pelasivat pakissa Joni Henttonen ja Krumins. Tällä kentällä oli suuria vaikeuksia omassa päässä jo siinä vaiheessa, kun Oilersin Kainulaisten kentällinen antoi isompaa painetta. Nähdyn perusteella on vaikea kuvitella, että sillä olisi saumoja Classicin ykköstä vastaan, jonka haaste on vielä kovempi.

No helppoa haastetta ei tarjoa toki Classicin kakkonenkaan, jossa laidoilla sananmukaisesti viilettävät Lastikka ja Oskari Heikkilä, ja keskellä pelaa sarjan parhaiden senttereiden joukkoon noussut fiksu Eetu Sikkinen. Pakissa ainakin aggressiivinen Janne Lamminen, ja Kivilehto jos on kunnossa. Tämäkin kentällinen tarjoaa hyvän vastuksen kummalle tahansa KrP:n kärkikentistä.

Jos ajatellaan, että kentälliset olisivat nämä niin Classicin kolmonen on selkeästi KrP:n vastaavaa edellä, jolla oli vaikeaa Oilersin kolmosta vastaan. Classicilla kun pelaa Albert Koskisen (12+1), Alpo Laitilan ja Otto Kilven tasoisia hyökkääjiä kolmosessa. KrP:n Simo Paulaharju, Vili Liponen ja Sami Savolainen (tai Oskari Tenho, Emil Eklund ja Jere Koistinen) ovat hyviä liigapelaajia, mutta eivät lähtökohtaisesti samaa tasoa. Classicin puolustajat Tuukka Salo ja Konsta Tykkyläinen ovat pallollisesti edellä KrP:n Tomas Estovirtaa ja Mikko Santasta. On mahdollista, että Liponen nostetaan pelaamaan pakkina johonkin kentälliseen sarjassa.

Kaikkiaan KrP on yrittänyt saada omaan peliinsä lisää pallonhallinnan elementtejä, mutta se prosessi oli selkeästi vaiheessa vielä välierissäkin, poislukien Rantalan kentällinen, joka myös tuotti tilanteita sen avulla. Pieni ongelma oli myös jatkumoissa, sillä varsinkin kolmoskentän maltti loppui pallonpitämisen suhteen viimeisissä peleissä. Sen tulisi KrP:lla pelata ensisijaisesti 0-0-peliä.

On ihan selvä, että KrP:lla ei ole materiaalietua Classicia vastaan, joten sen pitäisi hakea sitä pelitavasta kuten TPS. Sillä ei ole kuitenkaan yhtä vahva puolustus, eikä sen puolustuksen pallollinen valmius ole paineen alla erityisen hyvä nähdyn perusteella. Myös hyökkääjistä on sanottava, että ne ovat huomattavan hyökkäysorientoituneita, eivätkä esimerkiksi kahden ensimmäisen kentällisen sentterit ole vahvoja kahden suunnan pelaajia kuin TPS:lla.

On hyvä kysymys miten KrP lähestyy peluutuksen kautta Classicia, mutta Oilers-sarja antoi jo jotain osviittaa sen omista heikkouksista. Tärkeää olisi tylsyttää Classicin ykkösviisikon peliä, mutta se ei ole kovin helppoa. Toisekseen monena vuonna ongelma on ollut se, että jos ykkösen saisikin tainnutettua jollain ilveellä niin Classicin muissakin kentissä on mukavasti ruutia.

Tässä kohtaa voisi olla niin, että KrP:n etu olisi pelin vahva virtailu, kun se ei ole enää palloa hallitsevampi osapuoli. Se oli tapa millä joukkue kuitenkin haastoi Classicin viime kaudella todella tiukkaan välieräsarjaan. KrP:n pitäisi saada Classic pois mukavuusalueeltaan, jolloin tamperelaiset tuppaavat turhautumaan, mutta sen tilan saavuttaminen ei ole kovin helppoa.

Täten finaalit eivät ole KrP:n hallittavissa, mutta toisaalta se tietää keinot, millä se voi laittaa kapuloita Classicin rattaisiin. TPS:n kaltaista ”ilkeyttä” KrP:lta ei taida löytyä. Muutenkin se ei ole fyysisesti sellainen joukkue, joka pystyisi horjuttamaan vastustajia ”kovalla pelillä”. Enemmänkin se tuntui häviävän välierissäkin Oilersille kovan pelin osalta.

Erikoistilanteet:

KrP oli suorastaan hurmiossa ylivoimalla välierissä. Pallo liikkui loistokkaasti, ja löysi tietään verkkoon hyvällä prosentilla hyvien laukojien ansiosta. Koko pudotuspeleissä KrP on naulannut 13 maalia 20 ylivoiman aikana (65%). Toisaalta se saa vastaansa nyt pudotuspelien ylivoimaisesti kovimman alivoiman, sillä Classic on selvittänyt toistaiseksi 76,5 prosenttia alivoimistaan. Se on melkein 20 parempi kuin toiseksi parhaalla Happeella.

Sen sijaan Classicin ylivoimakin on tilastollisesti hyvä. Joukkue on naulannut maaleja toistaiseksi 60 prosentin todennäköisyydellä. Tästä saa kiittää varsinkin Lastikkaa laukauksineen. KrP:n alivoima on hoitanut tasan puolet toimeksiannoistaan, mikä on sekin hyvä lukema, mutta ennakkoon ajatellen se pistää erikoistilanteiden puntit ennakkoon hyvin pitkälti tasan.

Knopit:

Kummankaan finalistin kotikenttä ei ole siellä mistä joukkue tulee. Classic on tamperelainen joukkue, jonka kotikenttä on Lempäälässä. Nokian KrP:n kotikenttä on taasen Raholassa, Tampereella. Jos finaalisarjassa nähdään seitsemän peliä niin otteluita pelataan Lempäälän Bläk Boksissa, Tampereen Raholassa, Nokian jäähallissa ja Hakametsän jäähallissa, eli neljässä eri paikassa kolmen eri paikkakunnan alueella.

KrP:n Henri Johansson pelasi viimeksi SM-kullasta 2007-08 Classicin paidassa, joten finaalien väliin on kertynyt 14 vuotta. Se lienee koko sarjan ennätys. Johansson on myös liigan kaikkien aikojen tehopelaaja, eikä hänellä ole kahdesta finaaliyrityksestä huolimatta Suomen mestaruutta.

Juha Kivilehdolla on finaaleissa mahdollista nousta mestaruudella tasoihin Mikael Järven kanssa kaikkien mestaruuksien määrässä. Järvellä on toistaiseksi ainoana pelaajana kymmenen Suomen mestaruutta.

Miesten liigan finaaleissa ei ole koskaan aiemmin pelannut kaksi pirkanmaalaista joukkuetta.

Nokian KrP on voittanut kaikkiaan 28/36 pelaamastaan ottelusta tällä kaudella. Peräti 13 voitoista on tullut maalin erotuksella. Joukkue on voittanut kuusi ottelua jatkoajalla. Ratkaisumaaleja ovat tehneet vain kaksi miestä eli Rantala ja Laakso, joilla molemmilla on kolme jatkoaikamaalia plakkarissa.

Classicilla on mahdollisuus tehdä historiaa voitollaan. Jos se kaataa KrP:n niin se ottaa jo kuudennen perättäisten miesten mestaruuden, mikä rikkoo SSV:n aiemman viiden perättäisen mestaruuden ennätyksen miesten liigassa.

Finaalisarjassa vilisee kovia pelimiehiä kuten Nico Jonaeson (vas.) ja Oskari Heikkilä (oik.). Kuva: Esa Takalo

Taistelupari:

Pasi Peltola, Classic – Marko Salmela, Nokian KrP

Parikymmentä vuotta sitten puhuttiin paljon seurojen toiminnanjohtajien ja managerien välisistä taistoista, kun pääkaupunkiseudun Topi Sandell, Hexi Arteva ja Kurre Westerlund mittasivat toisiaan liigafinaaleissa. Nämä pirkanmaalaiset uuden ajan pomot ovat rakentaneet omien seurojensa pohjan hitaammin.

Classic saavutti dynastia-asemansa 15 vuotta liiganousun jälkeen 2016, ja KrP pääsi finaaleihin ensi kerran nyt, vaikka seura on ollut liigatasolla melkein 15 vuotta. Rahaa on palanut, mutta molemmissa leireissä on vakuuteltu, että rahaa on löytynyt hyvien yhteistyökumppaneiden kautta. Kumpaakin on välillä pidetty yksin vastuussa seurojen toiminnasta, ja vaikka molemmat ovat tehneet ison työn lajin ja seuran eteen, on mukana ollut aina muitakin tekijöitä. Kumpaakin voisi kuvailla tulisieluiseksi pomoksi, joten voi olla, että Raholan pölypitoisuuksien mittauksia ja muita erikoisuuksia nähdään vielä sarjassa. Kumpikaan ei mestaruutta ratkaise, enää suuntaan tai toiseen, mutta molempien osalta pirkanmaalainen finaali kertoo hyvin tehdystä paikallisesta työstä.

Kauden aiemmat kohtaamiset:
3.11.2021 Raholan lk Nokian KrP – Classic 6-8
8.2.2022 Ideapark Bläk Boks Classic – Nokian KrP 6-4

Otteluohjelma:
ke 20.04.2022 18.30 Classic – Nokian KrP, Bläk Boks
pe 22.04.2022 18.30 Nokian KrP – Classic, Raholan lk
su 24.04.2022 17.00 Classic – Nokian KrP, Bläk Boks
ke 27.04.2022 18.30 Nokian KrP – Classic, Nokian jäähalli

pe 29.04.2022 18.30 Classic – Nokian KrP, Bläk Boks tarvittaessa
ma 02.05.2022 18.30 Nokian KrP – Classic, Nokian jäähalli tarvittaessa
ke 04.05.2022 18.30 Classic – Nokian KrP, Hakametsän jäähalli, Tampere tarvittaessa

Miten sarja päättyy?

Classic ei ole uneksinut samoin kuin viime vuoden välierien alla, ja sen paletti on vaikuttanut yllättävänkin valmiilta. Viime vuonna KrP haastoi Classicin kuitenkin erinomaisesti välierissä ja voitot menivät lopulta 4-3 Classicille.

Classicilla on sarjassa kaikki ennakkosuosikin paineet, ja joskus sekin epäonnistuu finaaleissa. KrP joutuu nyt ottamaan roolin, jossa se joutuu vähän toivomaan sitä, että Classic epäonnistuu ja sen peli ei kulje.

Mutta häviääkö Classic neljästi? Ei häviä ellei ihmeitä tapahdu, ja siksi mestaruus on jälleen tamperelaisten voitoin 4-2 tällä kertaa.

Pääkallo.fi