Sitkeästä vammasta kärsivä Jere Pulkkinen palasi finaaleissa kaukaloon pitkän tauon jälkeen: ”No mikäs siinä kun seisoin paikallani”

Jere Pulkkinen (toinen oik.) tuuletti viime keväänä Classicin maali KrP-välieräsarja avauspelissä. Arkistokuva: Esa Takalo

Jere Pulkkinen (toinen oik.) tuuletti viime keväänä Classicin maalia KrP-välieräsarja avauspelissä. Arkistokuva: Esa Takalo

Tampereen Classicin ja Nokian KrP:n välinen ensimmäinen F-liigan miesten finaalisarjan ottelu Classic-KrP oli erittäin tiukka kamppailu. Classic oli kuitenkin parempi maalein 4-3 ja johtaa siis sarjaa 1-0.

Kaikkinensa ottelun avauserä oli jokseenkin ympäripyöreä ja vauhdikas. Toinen erä enemmänkin Classicin, ja joukkue osui siinä kahdesti. Päätöserässä KrP sai kumminkin otteen pelistä ja vei varsinkin ensimmäistä puolikasta, ja painosti vimmatusti loppua kohden.

Classic kuitenkin puolusti siinä mielessä hyvin, että omiin upposi vain kolme maalia, ja voiton takuumies Lassi Toriseva otti useita huipputorjuntoja.

Classic voi pitää valonpilkahduksena sitäkin, että vuoden kaukaloista pois ollut Jere Pulkkinen palasi pelaamaan.

– Kyllä se varmasti osittain pitää paikkansa. Oma fokus oli pitkälti tuossa pelissä pitkän tauon jälkeen. Piti vähän miettiä omaa tekemistä ja oman kentällisen peliä. Varmasti molemmat oli ajoittain vähän edellä ja toinen tuli sitten vähän perässä, Pulkkinen pohti, eikä täysin ostanut ehdotettua pelin kuvaa.

Classic kontrolloi peliä useimmiten vahvasti pallon kanssa. Keskiviikkona se oli kyllä paikoin edellä, mutta kokonaiskuvassa ei varsinaisesti. Osa siitä oli KrP:n hyvää esitystä, mutta osin näytti myös siltä, että Classic teki harvinaisen paljon huolimattomuusvirheitä.

– Se oli ehkä vähän huolimatonta, mutta sallittakoon.

Et siis ihan allekirjoita, mutta melkein?

– No joo, eihän kukaan ole pelannut sellaista peliä, ettei niitä virheitä tulisi. Vaikka olisi kuinka hyvä niin aina niitä varmasti tulee. Kaikkihan me metsästetään sitä täydellistä kuusikymppistä, mutta tänään se jäi vain haaveeksi. Siitä voidaan parantaa seuraavassa matsissa, Pulkkinen järkeili.

Sinänsä kontrollia tai ei niin Classic näytti sen ottelussa, että se ei tarvitse aina nappisuoritusta voittoon, mikä taas useimmiten vaaditaan sen vastustajilta.

Ikävä vamma

Pulkkisen peli ei alkanut kentällä, vaan penkiltä. Puolustaja hyppäsi kentälle Juha Kivilehdon tilalle kakkosviisikon puolustajaksi ottelun alkupuolella. Edellisistä pelikokemuksista oli jo vuosi. Kovatempoiseen laatuotteluun osallistuminen ei tainnut olla helpoin mahdollinen paluu kentille.

– No mikäs siinä kun seisoin paikallani ja syöttelin sinne ja tänne. Koettaa juosta mahdollisimman vähän niin eipä siinä enempää tarvitse tehdä, Pulkkinen sanoitti pilke silmäkulmasssa.

Kivilehdon tilanne on auki. Konkaripakki loukkaantui viimeisessä TPS-välierässä ikävän näköisesti ja avausfinaalissa peliaika jäi lyhyeksi. Pulkkinen ei osannut tai halunnut arvioida parivaljakon marssijärjestystä jatkossa. Molempien pelikuntokin tietysti vaikuttaa asiaan.

Pulkkisen pitkän loukkaantumisen taustalla on sitkeä ja mystinenkin polvivamma.

– En itsekään oikein tiedä mikä siellä on vikana. Jotain sille vielä täytyy tehdä, että se kuntoutuu. Nyt se on tässä kunnossa, että vähän pystyy kentällä naamaa näyttämään. Kyllä sen myönnän, että kun se iskussa on niin sitten pelataan vähän paremmin ja vauhdikkaammin.

Sellaista tietoa on kiirinyt, että puolustajan polvi on kerännyt aina pelattujen otteluiden jälkeen nestettä ja se on myös kipeytynyt. Pulkkisen mukaan tiedossa on perää, mutta tilanne on mennyt parempaan päin, eikä näin käy jatkuvasti.

Puolustuksen kautta mestaruuteen

Pulkkiselle on merkitty kaksi peliä tämän kauden runkosarjassa ja nyt kaksi pudotuspeleissä. Ennen loukkaantumisiaan pallollisesti vahva tamperelainen oli pikku hiljaa tekemässä nousua sarjan kovimpaan kaartiin pelipaikallaan, joten sikälikin vammakierre on ollut ikävä kehityksen kannalta.

Keskiviikkona näki, että Pulkkinen ei ollut samassa energisessä iskussa mitä silloin kun viimeksi pelasi liigapelin.

– Kyllähän sen kaikki varmaan katsomoon näkee, että ei tässä parhaaassa pelikunnossa olla. Pyrkinyt käymään lenkkipolkua kuluttamassa, kun jalka sen sallii. Tulee käytyä hallilla kikkailemassa ja sen lisäksi tulee poljettua pyörää. Teen sitä mitä viisaammat fyssarit ohjeistaa.

Vaikka Classicin esitykseen voi suhtautua kriittisesti joukkueen yleisen korkean suoritustason vuoksi niin joukkue otti silti voiton kamppailusta, jossa vastustaja pelasi todella hyvän ottelun. Toisekseen omiin upposi vain kolme maalia, mikä yleensä riittää, ja riitti voittoon.

Seuraaviin peleihin voi toki aina parantaa.

– Varmaan sitä jo mainittua huolellisuutta voi parantaa vielä. Joku viisaampi on varmaan joskus sanonut, että pelejä voidaan voittaa hyökkäämällä ja mestaruudet puolustamalla.

– Se huolellisuus ja puolustaminen pallon kanssa sekä ilman. Siinä on ne olennaiset asiat. Nyt päästettiin kolme ja jos päästetään seuraavassa kolme, ja tehdään neljä niin sillä pärjätään taas, Pulkkinen puntaroi.