Salibandy on ollut lajina viime vuodet taitekohdassa. Lajissa aloitettiin muutama vuosi sitten merkittävä visiointityö lajin tulevaisuuden kartoittamiseksi vuosille 2021-2032, ja sitä osin leimasi se, että olympiaunelma oli vastatuulessa.
Yhtenä merkittävänä uudistuksen aiheena on se, että salibandyn peliaika lyhenisi 3×15 minuutin mittaan kansainvälisissä peleissä, kuten MM-kisoissa. Samalla myös kokoonpanot pienenisivät nykyistä pienemmiksi. Osviittaa antavat nyt meneillään olevat MM-karsinnat, joissa pelaajia on 2+15 ja peliaika on 3×15 minuuttia. Myös joukkueen toimihenkilöiden määrästä on käyty vääntöä, ja sen suhteen ei ole mitään yhtä vaihtoehtoa kuten ei myöskään kokoonpanojen pelaajamäärien osalta.
Nyt keskustelu on ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan. On hyvin mahdollista, että marraskuun IFF:n (Kansainvälisen Salibandyliiton) yleiskokouksessa päätetään, että MM-kisoissa pelataan jatkossa 3×15 minuutin peliajalla.
Tällä tietoa viimeiset ”testit” tehdään nyt MM-karsinnoissa ja vielä heinäkuun Birminghamin World Gamesissa sabluuna on samanlainen. Pääkallon tietojen mukaan MM-karsinnoista ollaan tekemässä tilastotutkimusta lyhyemmän peliajan vaikutuksista peleihin, ja näistä peleistä ollaan tekemässä myös kattavampia kyselytutkimuksia pelaajille.
Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa siihen keskusteluun, jota käytiin aiemmin salibandyn olympiaunelman suhteen. Silloin ajatus oli, että salibandy voisi päästä olympialaisiin pienemmillä kokoonpanoilla, pienemmillä määrillä kenttäpelaajia (4v4) ja lyhyemmällä peliajalla. Ainakin IFF:n suomalaisedustajat ovat ulospäin viestineet, että olympialaiset eivät ole enää lajin päätöksentekoa ohjaava voima.
Mistä tuulee?
Vuoden 2017 Puolan Wroclawin World Games -turnauksessa pelattiin tuotakin pienemmillä kokoonpanoilla (2+13) ja 3×15 minuutin peliajalla. Se oli lähtölaukaus nykyiselle tilanteelle. Turnauksesta ei ole ainakaan tiettävästi julkaistu mitään kattavia tutkimuksia tai kyselyitä peliajan vaikutuksista. Asiasta kysyttäessä jää kuva, että on jäänyt yleinen ”henki” tai ”yleiskuva”, että lyhyempään peliaikaan on suhteuduttu positiivisesti.
Peliformaatti oli uusi ja salibandy onnistui uutena lajina hyvin World Gamesissa. Tästä tehtiin päätelmiä. Esimerkiksi World Games-loppuraportissa (IFF:n kokous 2017 liitteet sivu 58) luki näin:
”Kilpailuformaattia koskevan palautteen perusteella tätä formaattia voidaan käyttää tulevaisuudessa ja sitä voidaan testata muissa monilajitapahtumissa ja IFF:n tapahtumissa.”
Näitä päätelmiä ennen oli kiintoisa kappale jossa mainittiin nimeltä kaikki paikalla olleet urheilu- tai poliittiset vaikuttajat, jotka olivat käyneet ihailemassa salibandya World Gamesissa ja kehuneet lajia eri syistä.
Lajiliittojen yhteisessä kokoontumisessa (Associations meeting) vuoden 2017 Slovakian MM-kisojen yhteydessä on nostettu halu kasvattaa MM-kisamaiden määräksi 20. Samaisessa ”esityksessä” sivulla 21 selkeästi, että lajissa tulisi testata 3×15 minuutin pelaamista, koska se on ”intesiivistä” ja tuote on silloin ”best level ever”. Pelaajamäärien suhteen kisoihin ehdotetaan 2+12 tai 2+14 pelaajan kokoonpanoja.
Vuonna 2017 siis päätettiin, että vuonna 2018 Prahassa tehdään asioiden suhteen isompia päätöksiä. Suomalaisedustus ei kuuleman mukaan esittänyt tuolloin vastarintaa asian suhteen.
Vuonna 2018 alkoi tapahtua. Siltä ajalta on myös erityisen kiintoisa Future of Floorball -kysely eri salibandymaiden lajiliitoille koskien peliajan lyhentämistä 3×15 minuuttiin ja joukkueiden pelaajamäärän sekä henkilökunnan määrän pudottaminen arvokisoissa.
Tuolloin tehdyn kyselyn perusteella muutokset olisivat menneet läpi (jopa 29 jäsenmaassa) ja todennäköisesti uusin kujein pelattaisiin jo nyt, ellei Suomi ja Ruotsi olisi lopulta asettuneet vakaasti vastarintaan. Molemmissa maissa koettiin, että asiaa ei ole tutkittu tarpeeksi, mutta isot maat toimivat todella myöhään. Pääkallon tietojen mukaan lajin jättiläiset torppasivat päätöksenteon viime hetkillä kirjeitse.
Kyselyyn vastasi tuolloisista 44 varsinaisesta jäsenmaasta kaikkiaan 38. Pitää ottaa kuitenkin huomioon, että 38 IFF:n pääasiallisen jäsenen joukkoon mahtuu melkoinen määrä erilaisia jäsenmaita. Esim. pienimmän IFF:n varsinaisen jäsenmaan Serbian pelaajamäärä on 36 ja suurimman eli Ruotsin 105 000 (tieto vuodelta 2020). Esimerkiksi Brasilian salibandyliitto esitti vakavissaan kyselyssä, että salibandya pelattaisiin 3×12 minuutin peliajalla ja 4 minuutin erätauoilla. Se kertoo osin siitä kuinka valtavia eroja salibandymaiden näkemyksissä on.
Tämän jälkeen muutosehdotus lyhyempään peliaikaan siirtymisestä jäi ikään kuin välitilaan koronaviruspandemian puhjettua vuoden 2020 alussa, ja tapahtumat jäivät varjoon pitkäksi aikaan muiden murheiden tieltä. Lyhyempää peliaikaa on kyllä testattu, mutta siitä lisää myöhemmin.
Mikä on Suomen asema?
Suomi on isona salibandymaana erikoisesti hiukan puun ja kuoren välissä asiassa, mutta on viimeisinä vuosina asettunut pikku hiljaa jopa selkeäksi oppositiojohtajaksi asiassa. Tätä se ei ollut vielä ainakaan näkyvästi vuonna 2017, ja heräsi myöhään keskusteluun 2018.
Ruotsi toivoi vuonna 2018 kyselyssä, että lyhyempää peliaikaa testattaisiin EFT-turnauksissa eli siis oikeissa huippumaiden peleissä. Pääkallon tietojen mukaan juuri Suomi on ollut aiempina vuosina melko nihkeä edes kokeiluissa lyhyemmällä peliajalla, vaikka toisaalta voi todeta, että koronaviruspandemian vuoksi vaihtoehtoja on ollut vähän.
Keväällä Salibandyliiton puheenjohtajaksi Risto Kauppisen tilalle noussut Kaarina Vuori on toiminut viime vuosina myös IFF:n hallituksessa. Vuori ei kannata muutoksia nykyisillä perusteluilla.
– Suomi ei halua vastustaa uudistuksia vastustuksen vuoksi, mutta perusteet pitää olla kunnossa ja niiden pitää olla järkeviä. Nyt ne eivät sitä ole päätöksen tukena, Vuori kommentoi Pääkallolle puhelimitse.
Vuori on kommentoinut asiaa myös Twitterissä. Hän haluaa korostaa, että siellä kiertänyt mietintöpaperi, joka aiheutti suurta kohua torstaina, ei ole ongelman ydin, vaan se pohjautuu käytyihin yleisiin keskusteluihin. Kuitenkin lyhennetyn peliajan suhteen on käytetty perusteina muun muassa sitä, että tasoerot kaventuisivat, pelejä voisi pelata enemmän MM-kisoissa ja lajin TV-tuote paranisi lyhyemmän pelin myötä.
Vuori peräänkuuluttaa suomalaisilta salibandyihmisiltä asiallista keskustelua aiheesta.
– Suomalaisten ei kuulu, eikä kannata ylenkatsoa muita maita näissä lajin kehitysasioissa, mutta perustelut tulee olla kunnollisia ja keskustelun aiheesta asiallista, Vuori painotti.
Suomi ei ole kuitenkaan ollut mitenkään täysin vastaan peliajan kokeiluja. Suomessa nimittäin pelattiin 3×15 minuutin pelejä kapeammilla kokoonpanoilla kauden 2019-20 Suomen Cupissa.
Onko asiaa oikeasti testattu ja tutkittu?
Tässä onkin yksi mahdollisten uudistusten suurimmista sudenkuopista. Missä testataan ja mitä? Vaikeaksi asian tekee julkisten lähteiden vähäinen määrä. Esimerkiksi parin kauden takaisesta Suomen Cupin kokeilusta ei löydy mitään virallista tutkimusta.
Ainakaan kysyttäessä asiaa kukaan vastaajista ei tuntunut tietävän asiasta juuri mitään varmaa. Ei ollut esimerkiksi varmuutta, että jos sellainen raportti on tehty niin onko sitä esimerkiksi luovutettu IFF:lle. No se tiedetään, että Suomessa lyhyempi peliaika cupissa sai huonon vastaanoton ja finaali pelattiin lopulta 3×20 minuutin peliajalla. Jos tästä ilmenee myöhemmin lisätietoa, niin Pääkallo julkaisee tiedot mielellään.
Seuraava vertailutapahtuma olisi vuoden 2021 U19-naisten MM-kisat, mutta sieltä on toteutettu kiusallisen heikkolaatuinen kysely (löytyy linkin takaa sivulta 47 alkaen). Vastaajia on kaikkiaan 23. Kymmenen näistä on joukkueiden jäseniä, seitsemän tuomareita, kolme IFF:n jäseniä, yksi on järjestäjän edustaja, yksi vapaaehtoinen ja yksi median edustaja. Kyselyssä ei ole kartoitettu esimerkiksi katsojien näkemyksiä.
Jokainen ymmärtää, että otos on liian pieni, mutta ehkä sekin on hiukan outoa, että yli 30% osallistujista on tuomareita. Kysely oli heppoinen, mutta sen tuloksen perusteella kuitenkin 74% kannatti vielä 3×20 minuutin peliaikaa. Erikoisen tuotoksen parasta antia oli se, että eräs vastaaja nosti 3×15 minuutin peliajan hyväksi puoleksi sen, että ”on aikaisemmin kotona”. Kaikkinensa päätöksiä ei voi jättää ainakaan tällaisten kyselyiden varaan.
Kansainvälisen liiton vahvin 45 minuutin mies Martin Klabere kommentoi hänen kannaltaan epäsuotuisaa tutkimusta seuraavasti hallituksen kokouksessa syksyllä 2021.
”IFF teki Future of Floorball -arviointitutkimuksen tapahtumassa ja se toi esiin vaihtelevia ajatuksia 3×15 minuutin peliaikaa kohtaan. Moni kommenteista oli tehty siltä pohjalta, että miten jäähyt vaikuttavat, kun peliaikaa lyhennetään, sekä taktisten muutosten kautta. Useissa kommenteissa puhuttiin positiivisesti peliajan vaikutuksesta tiukempiin tuloksiin. Tämä ei ollut täysin oikea Future of Floorball-formaatti, koska joukkueissa oli mukana 20 pelaajaa. Klaberen mukaan kysely oli tärkeää tehdä, jotta saadaan lisää tietoa vuoden 2022 MM-kisoissa tehtävän päätöksenteon tueksi”.
Vuoden 2018 liitoille tehty kyselytutkimus ennen mitään virallisia kokeiluja näytti siltä, että enemmistö kannattaisi muutosta, mutta hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa, että 3×15 minuutin peliä olisi tutkittu tai testattu lähellekään tarpeeksi huipputasolla.
MM-karsinnat toimivat huonona kalibrointivälineenä tasoerojen vuoksi, ja World Gamesissa huippupelejä pelataan aika vähän keskellä kesää. Suomen Cupissa pelejä pelattiin kaikkiaan 77. Silloinkin arviointiongelmia tuli tasoeroista, mutta se oli jo otoksena tarpeeksi iso arviointiin.
Miten päätöksenteko etenee?
Varsinaisia päätöksiä aiotaan tehdä Sveitsin kisojen aikana marraskuussa 2022. Jokaisella IFF:n varsinaisella jäsenmaalla on yksi ääni, kun muutoksista äänestetään. Vielä ei tiedetä ihan varmaksi edes mistä äänestetään, koska IFF:n hallitus tekee lopullisen esityksen muutosehdotuksista World Games-turnauksen jälkeen.
Äänestyksestä voi todeta ainakin sen, että isoista maista Suomi ja Sveitsi eivät haluaisi muuttaa pelaajamääriä tai peliaikaa. Tshekki haluaisi, ja Ruotsi on toistaiseksi kysymysmerkki. Ruotsissa on kuitenkin jo osin kuultu positiivisiakin signaaleja. Eri asia onko Ruotsin sisällä oikeasti keskusteltu asiasta yhtään mitään julkisesti toistaiseksi. Ei tiettävästi.
Jos näin radikaaleihin muutoksiin päädytään nykyisten tietojen valossa niin se on outoa päätöksentekoa. Ongelma on siinä, että IFF:llä on 45 jäsenmaata, ja ne ovat äänestyksessä samanarvoisia yhdellä äänellään. Kun katsoo maalistaa, voi huomioida, että päätöstapa on jopa liiankin tasa-arvoinen, jos miettii siten, että Suomessa ja Ruotsissa on pelattu huippusalibandya jo 30-40 vuotta.
Erittäin suuri osa maista on niin kutsuttuja ”lilliputtimaita”, eikä näillä ole samanlaista kompetenssia arvioida peliajan muutoksen vaikutuksia. Jos katsoo IFF:n visiopaperia vuosille 2021-2032 niin yksi sen tavoite on se, että vuonna 2032 kaikkiaan 30 jäsenmaalla on vähintään yksi palkattu työntekijä. Suomessa ja Ruotsissa tällaisia on kymmeniä palkattuja työntekijöitä ja ammattilaisia, joten näkemyksille on varmasti parempi pohja.
Onko jokaisen ääni samanarvoinen? Näin IFF näkee, mutta listan perusteella voi ajatella toisinkin. Totta kai lajin suurmailla on mielipidevaikuttajina isompi valta, mutta asiasta ei ole juurikaan keskusteltu julkisesti viime vuosina.
Lista äänestävistä maista ja lisenssipelaajien määrä vuonna 2020:
Australia 1300
Itävalta 1500
Valko-Venäjä 95 (Hyllytetty, ei saa äänestää)
Belgia 1057
Brasilia 103
Kanada 600
Kiina 800
Norsunluurannikko 600
Tshekki 41 404
Tanska 9448
Viro 1385
Suomi 51 118
Ranska 1600
Georgia 350
Saksa 13584
Unkari 552
Islanti 247
Intia 1424
Indonesia 200
Iran 691
Israel 400
Italia 651
Jamaika 191
Japani 2485
Etelä-Korea 230
Latvia 3488
Liehtenstein 105
Alankomaat 1090
Malesia 980
Uusi-Seelanti 321
Norja 9037
Filippiinit 355
Puola 2185
Venäjä 3499 (Hyllytetty, ei saa äänestää)
Serbia 36
Singapore 3663
Slovakia 8300
Slovenia 426
Espanja 930
Ruotsi 105719
Sveitsi 33 325
Thaimaa 450
Ukraina 836
Iso-Britannia 700
USA 186
Lähde: IFF
Mistä on kyse isossa kuvassa?
Vaikka keskusteluissa sekoittuu monesti IFF:n itse aiheuttama lajin olympiastatuksen tavoittelu, niin siitä ei ilmeisesti tässä ole kyse, vaikka porttiteoreettisesti siltä vaikuttaisikin.
Joka tapauksessa kansainvälisen kehityksen takeeksi on nähty sekä peliajan lyhentäminen, että pelaajamäärän vähentäminen. Niin kokoonpanotasolla kuin sitten myös kentällä. 4vs4- tai 3vs3 -pelimuoto virallisena salibandyn päälajina ovat kuitenkin toistaiseksi vain heittoja vailla varsinaista pohjaa todelliseen muutokseen. Harraste-/sivulajeina näitä todennäköisyydessä tullaan toteuttamaan tulevaisuudessa.
IFF:n hallituksen sisällä peliajan lyhentämistä ajavat eritoten kaksi miestä: Mr. Martin Klabere (Ruotsi) ja Mr. Filip Suman (Tshekki). Ei voi silti väittää, että IFF:n suomalaisjäsenillä olisi mitenkään erityisen paljon tukea takanaan, vaan suomalaiset ovat IFF:ssä vähemmistönä tässä asiassa.
Suman ei ole mikään ihan harrastelija tshekkiläisessä urheilussa, sillä hän on Tshekin olympiakomitean varapuheenjohtaja vastuualueenaan olympialaisten ulkopuoliset lajit. Onko se syynä innostukseen, sitä on vaikeata todistaa suuntaan tai toiseen.
Klaberella tuntuu taasen olleen jo vuosia vahva usko siihen, että peliajan lyhentäminen vie lajin eteenpäin. Koska Klabere on IFF:n RACC:n (Rules and Competition Committeen) puheenjohtaja, on hänellä myös vaikutusmahdollisuuksia asiassa. Varsinkin niiden maiden suhteen, jotka eivät kuulu lajin kovaan ytimeen. Joissain maissa esimerkiksi pienemmällä kokoonpanolla ja vähäisimmillä pelaajamäärillä pelataan siksi, että pelaajia ja resursseja ei ole, mutta tulisiko sitä ulottaa MM-tasolle?
Tässä jutussa aiemmin esitetyn perusteella tuntuu oudolta, että mitään päätöstä voitaisiin tehdä vielä tänä vuonna. Ihan selkeästi asiaa ei ole tutkittu tarpeeksi missään tarpeeksi haastavissa ympäristöissä. Lyhyempi peliaika ei takaa lajille varmuudella lisää tv-aikaa, tai muuta peliä automaattisesti dynaamisemmaksi. Vaikutus voi olla jopa päinvastainen, sillä 45 minuuttia on helpompi puolustaa kuin 60.
Jos peliaikaa nyt vähennetään tämän perusteella 25% kerralla niin on hyvin mahdollista, että se vaikuttaa myös kansallisiin liigoihin ja muuttaa pelin luonnetta paljon. Silloin kun on väitetty muutoksia puoltavina seikkoina, että lyhyempi peli on tv-ystävällisempää ja tasoerot kavenevat, ei ole tehty kauaskantoista päätöstä oikein perustein.