Suomen miesten salibandymaajoukkue Sveitsin MM-kisoihin 5.-13.11. julkaistiin keskiviikkona Helsingissä.

Mukana joukkueessa on viisi ensikertalaista. Kokeneempaan kaartiin kuuluu TPS:n Miko Kailiala, 29, joka on ollut maajoukkueen mukana jo pitkään, ja pelannut 74 maaottelua.

Kailialaa ei kuitenkaan valittu viime vuoden kotikisoihin suoraan. Kisoissa hän pelasi yhden ottelun varamiehen paikalta. Kailiala kuvaili joukkueen julkaisutilanteessa, että viime vuonna esityksiä vaivasi jonkin sortin yliyrittäminen.

Nyt suorittaminen on ollut erilaista ja oikea laituri vakuutti eritoten syyskuun EFT-turnauksessa.

– Onnistumiset tuli oikeaan aikaan ja ylipäänsä löysin sellaisen vähän rennomman suorittamisen tason. 2010 kun olin ensimmäistä kertaa junnumaajoukkueen mukana niin Jarkko Rantala sanoi ennen ensimmäistä peliä, että nyt on sun näytön paikka ja näytä miksi olet täällä. Silloin pelasin hyvin.

– Sama tilanne oli 2014 Finnkampenissa kun pelattiin Ruotsissa ja Suomessa niin Petri Kettunen sanoi edeltävänä iltana, että huomenna oot irti, pelaa hyvin ja näytä miksi kuulut kisajengiin. Silloinkin pelasin hyvin.

– Nyt ennen ekaa peliä Samu Kuitunen tuli sanomaan, että koita pelata hyvin ja anna hyvät näytöt. Siinä on joku tuollainen jatkumo näköjään, sillä pelasin EFT:ssä mielestäni ihan hyvin ja minun kuuluikin päästä tähän kisajengiin, Kailiala sanoittaa.

Kailiala kokee, että nykyinen elämäntilanne on vuoden takaista tasapainoisempi.

– Kun miettii isommalla perspektiivillä niin ylipäänsä elämä on vähän stabiilimpaa ja kaikki ei ole kiinni pelkästään sählyssä tällä hetkellä. Sitä kautta on helpompaa löytää tukisatamia ja asioita, joihin voi nojautua, jos peliesitykset eivät ole sellaisia mitä haluaa. Jos vertaa vuoden takaista nykyiseen tilanteeseen niin siviilielämä ja vapaa-aika on paremmalla pohjalla.

Mitä siviilielämän suhteen on tapahtunut?

– Olen mennyt töihin ja kasvanut vähän enemmän aikuiseksi. Koko ajan tässä kehitytään ihmisenä.

Kailiala kertoo olevansa töissä Takomo Golfilla. Hän tekee noin 100 tuntia kuukaudessa töitä asiakaspalvelutehtävissä, ja se on hänen mielestään hyvää vastapainoa peliuralle TPS-paidassa.

Seurajoukkueessaan Kailiala kantaa isoa tulosvastuuta. Hän on vahva erikoistilannepelaaja ja yksi maailman varmimmista rankkareiden laukojista. Maajoukkueessa rooli ei todennäköisesti ole niin iso kuin TPS:ssa.

– Pelasin mielestäni hyvin EFT:ssä Heikkilän ja Sikkisen kanssa kolmosvitjassa, joten se voisi varmaan olla yksi mahdollinen rooli. Sit katsotaan mitä nuo isot johtajat miettivät lopullisen roolin osalta. Se on rooli missä ainakin toivoisin itse olevani.

Aiemmin maajoukkuetta on paikoin kuvailtu ”vanhaksi”, mutta sitä se ei ole tällä hetkellä jos vertaa aiempiin MM-kisajoukkueisiin. Yksi kohtuullisen isoa muutosta kuvaava seikka on se, että yhtäkään vuoden 2012 MM-kisapelaajaa ei ole enää mukana.

Kailiala valittiin kisajoukkueeseen neljännen kerran ja hän pelasi, kuten jo mainittua, MM-kotikisoissakin yhdessä pelissä. Vuonna 2014 hän oli mukana parikymppisenä lupauksena, mutta nyt hän kolkuttelee kolmenkympin portteja.

– Tietty nimet ovat muuttuneet tässä välissä. Mietin, että kun olin ekan kerran 2014 niin meitä oli mukana Janne Lamminen, Eemeli Salin, Nico Salo, Lauri Stenfors ja minä. Ei ole kuin viisi pelaajaa enää siitä joukkueesta.

– Aika paljon nimiä on vaihtunut ja porukka ympäriltä on hiukan nuorentunut. Salibandy ylipäänsä on muuttunut 10 vuodessa aika paljon. Pelaajilta vaaditaan aika erilaisia ominaisuuksia nykyään ja urheilullisuus on mennyt ehdottomasti eteenpäin. Muut maat ovat mielestäni kehittyneet huomattavasti. Suomi on mennyt eteenpäin, mutta niin on kyllä kaikki muutkin.

– Joka vuosi on ollut mukana tosi hyviä pelaajia ja kaikki tuo omat hyvät juttunsa. Sählypelaajan DNA on kuitenkin muuttunut 10 vuoden aikana.

Tshekki tekee nousua Suomen ja Ruotsin taustalla

Kailialan valintaa puoltaa sekin seikka, että hän on osoittanut monesti parhaat puolensa tiukoissa paikoissa. Kovaa luonnetta tarvitaan päätösviikonlopun välierissä ja mahdollisessa finaalissa.

– Pidän itseäni voittajana, enkä ole iso jännittäjä. Totta kai pitääkin vähän jännittää jos on iso peli, mutta en ole sellainen, että menee peli plörinäksi sen vuoksi, että jännittää liikaa. Yleensä se menee sellaisissa asioissa, jos koettaa tehdä sellaisia juttuja, mitkä eivät ole luontevia tai puristaa turhaan mailaa. Kun pelaa rennosti ja itsevarmasti niin yleensä suorituksetkin ovat ihan hyviä.

MM-kisojen luonne on Suomen kannalta sellainen, että alkusarja ja puolivälierät ovat vielä pitkälti harjoittelua mitalipelejä ajatellen. Välieräpeli on Suomen kannalta elämän ja kuoleman ottelu, ja toki finaalinkin suhteen onnistuminen on ainoastaan mestaruus.

– Kisat menee lopulta aika nopeasti läpi. Siinä on muutamia pelejä joihin ei saa kompastua. Alkusarjassa on yksi oikeasti kova peli, joka mielellään kannattaa voittaa. Sen jälkeen lähdetäänkin menemään kohti viikonloppua jo. Välierä on sellainen mikä meidän pitää aina voittaa ja sitten tulee se viimeinen koitos, jota kohti kaikki latailee. Silloin pitäisi olla kaikkein parhaimmillaan.

Joukkueiden voimasuhteissa on tapahtunut jonkin verran muutoksia. Kaksi viimeistä U19-miesten kultaa voittanut Tshekki tekee nousua kohti maailman huippua.

– Jossain vaiheessa mietittiin, että Tshekki on aika ulapalla ja sama tilanne oli Sveitsin kohdalla 2014 kisojen jälkeen.

– Muodonmuutosta on tullut ja kun uudet äijät astuu parrasvaloihin johtamaan jengiä niin näen Tshekillä todella valoisan tulevaisuuden. Siellä on tosi hyviä nuorempia jätkiä, jotka johtaa sitä joukkuetta nyt jo. Sen päälle siellä on toki muutama vanhempi pelaaja, jotka ovat olleet pidempään mukana.

– Sveitsillä on vähän se, että ne ketkä nostivat heidät suosta, rupeavat olemaan jo iäkkäämpiä. Heilläkin on varmasti jonkin sortin sukupolvenvaihdos edessä. Ruotsi on aina Ruotsi.

Miksi Suomi on Sveitsin kisojen paras joukkue?

– Meillä on tuttuja jätkiä ympärillä, ja kyllä tässä on aika pitkään menty yhdessä. Meillä on paljon Classic-taustaisia pelaajia, ja kyllä se helpottaa kun tietää mitä kaveri vieressä tekee.