Suomi päätyi salibandyn MM-kisojen alkusarjassa lopulta lohkon toiselle sijalle.

Tappio Sveitsiä vastaan, kompurointia Norjaa vastaan ja selkeä voitto Slovakias jättivät ilmoille kysymysmerkkejä. Näitä kysymysmerkkejä tässä jutussa sanallistaa Pääkallon asiantuntija Mikael de Anna.

Suomen alkulohkon pelit ovat olleet harvinaisen nihkeitä. Mistä tason pudotus voi johtua?

– Suomi on Petteri Nykyn hyvin menestyksekkäällä aikakaudella on annettu paljon vastuuta pelaajille ja viisikoille pelitavallisten asioiden suhteen. Tämä on menestyksen kannalta katsottuna ollut kiistatta toimiva toimintatapa. Maajoukkue on koostunut varsin kokeneista pelaajista ja joukkueiden runko on voitu rakentaa seurajoukkueista tuttujen koostumusten ympärille.

– Suomi on myös pystynyt vetämään kisaperiodit läpi varsin eheillä koostumuksilla. Vaihtuvuutta on ollut sopivasti ja loukkaantumisiltakin on vältytty suhteellisen hyvin. Suomi on päässyt pelaamaan parhaalla kokoonpanolla ja joukkue on ollut hyvässä tasapainossa.

– Malli, jossa pelaajilla on suuri vastuu pelillisistä asioista, on kuitenkin hauras. Suuret ja ennen kaikkea äkkinäiset muutokset ovat haastavia. Nyt käynnissä olevia kisoja ajatellen prosessi on ollut rikkonaisempi. Jo viime kotikisoissa Suomella oli hankaluuksia saada aikaan toimivia viisikoita.

– Nyt asetelma on ollut haastavampi, kun Krister Savosen lisäksi maajoukkueesta ovat poissa Juha Kivilehto ja Tatu Väänänen. Myös Peter Kotilaisen poissaolo tuntuu merkittävästi. Kun MM-kisat pelataan poikkeuksellisesti jo vuosi edellisten päättymisestä, ei Suomi ole siinä ajassa oikein kyennyt sopeutumaan muutoksiin. Viisikoiden ja pelaajien vastuuttaminen on hankaloitunut huomattavasti, kun toimivia viisikoita ei oikein ole löydetty. Ennen kaikkea tämä on näkynyt Suomen hyökkäyspelaamisessa.

– Suomi ole menestysvuosinakaan varsinaisesti loistanut alkulohkossa. Näissä otteluissa on haettu tuntumaa ja etsitty parhaita viisikoita. Nyt käynnissä olevissa kisoissa Suomen pelaaminen on näyttänyt vaikealta ja etenkin peliesitys Sveitsiä vastaan osoitti, että prosessi yskähtelee.

Hyökkäyspelissä on ollut suuria ongelmia. Mitkä seikat siinä ovat mättäneet eritoten?

– Suomen hyökkäyspelaamisen ongelmat ovat lopulta hyvin perusasioita. Aina voidaan pohtia yksittäisiä pelaajia ja heidän onnistumisiaan, mutta lopulta kyseessä on joukkuepeli. Erinomainenkaan pelaaja ei pysty parhaimpaansa, mikäli vuorovaikutus oman viisikon kanssa on puutteellista. Kyse on sinänsä varsin yksinkertaisista asioista, ei niinkään taktisista nyansseista.

– Suomen pelaamisesta puuttuvat selkeät liikkeet ja niiden ajoitukset. Nyt pelaaminen on hieman sattumanvaraista. Kentällä voi olla tyhjiä tiloja, joita hetken päästä täyttääkin kaksi pelaajaa. Tai esimerkiksi pelataan laitakaistaa pitkin, mutta päädystä puuttuu tuki. Kyse on todella pienistä, mutta hyökkäyspelaamisen kannalta olennaisista jutuista. Sattumanvaraisuuden myötä Suomen hyökkäyspelaaminen on ollut hidasta ja hankalan näköistä.

– Tästä päästään siihen, että kun viisikot muuttuvat usein, on pelaajien vastuuttaminen viisikkopelaamisesta ja etenkin hyökkäämisestä hieman ongelmallista, etenkin kun aikaa harjoittelulle on hyvin vähän. Laadukkaan hyökkäyspelaamisen tuottaminen on vaikeaa, mikäli se lepää kentällisten sopimusten varassa. Silloin peli muuttuu oleellisesti aina, kun yksikin pelaaja vaihtuu. Alkulohkon pelit ovatkin olleet jatkumoa sille, mitä nähtiin kisoja edeltäneessä EFT:ssä.

– Suomen pelaaminen on pahimmillaan näyttänyt siltä, ettei olla valmistauduttu parhaalla mahdollisella tavalla. Sveitsiä vastaan Suomella oli halki ottelun vaikeuksia vastustajan 1-2-2- muotoa vastaan. Sveitsi on pelannut vastaavalla tavalla jo pitkään, joten tämän vastustajan pelitapa ei voinut olla yllätys. Suomen tasoiselta joukkueelta voisi odottaa parempaa, kuin pitkien syöttöjen pelaamista ahtaisiin tiloihin, joihin Sveitsi halusikin Suomen pelaavan. Heikolla hyökkäyspelaamisella Suomi antoi ottelun Sveitsille.

– Myös Norjaa vastaan Suomella oli ensimmäisen erän ajan suuria ongelmia päästä Norjan 2-1-2 -muodostelman sisään. Suomi ei kyennyt liikuttamaan Norjan muotoa tai pääsemään sen sisään. Pelaajien liikkeiden ajoitukset eivät oikein osuneet kohdilleen ja Suomen hyökkäyspelaaminen oli erittäin hidasta. Tämä mahdollisti sen, että Norja kykeni jatkuvasti ryhmittämään koko viisikkonsa pallon alle.

– Toisessa ja kolmannessa erässä Suomi jo onnistui luomaan toisteisesti alueellisia ylivoimia saaden Norjan puolustusmuotoa liikkumaan enemmän, joka avasi paremmin tilaa maalipaikoille. Suomen pallonhallinta parani, hyökkäykset pitenivät merkittävästi ja näin Suomi kykeni tylsyttämään Norjan pelaamisen täysin.

– On kuitenkin otettava huomioon, että vastassa oli Norja.

Yllättäen myös puolustuspelaaminen on heikkoa. Mikä siinä on ollut pielessä?

– Usein on niin, että yhden osa-alueen ollessa heikko, myös muut osa-alueet kärsivät. Sveitsi-ottelun ja Norja-ottelun ensimmäinen erä olivat hyvä esimerkki siitä, miten heikko pelin osa-alue heijastuu koko pelaamiseen. Näissä Suomen hyökkäyspelaaminen oli jumissa ja tätä kautta koko pelaamisesta puuttui tietynlainen rytmi ja puolustuspelaaminenkin oli pakottavaa.

– Sveitsiä vastaan tosin hivenen huolestuttavaa oli se, kuinka vaivattomasti Sveitsi ajoittain sai aikaan maalipaikkoja suorista hyökkäyksistä. Sveitsi pystyi toisteisesti luomaan hyökkäyksiä Suomen oikeaa laitaa pitkin. 1-0-maalikin tuli vastaavan tilanteen päätteeksi. Myös Norja sai ensimmäisessä erässä luotua suorista hyökkäyksistä jonkinlaisia paikkoja, joskin tällä kertaa Suomen vasenta laitaa pitkin. Tätä olisi syytä parantaa tulevia mitalipelejä ajatellen.

– Suomi on kuitenkin perustanut pelinsä vahvalle puolustuspelaamiselle ja toisaalta sen kehittäminen onnistuu hyökkäyspelaamista helpommin kisojen tiiviissä aikataulussa.

Ketjukoostumuksissa on ollut epäselvyyksiä. Miten se on mahdollista tälle tasolle?

– Se on mahdollista tälläkin tasolla, mikäli viisikoilla ei ole aikaa työstää keskinäistä pelaamistaan rauhassa ja harjoituskentällä. Toki tämä ei tarkoita sitä, että lyödään ajoissa lukkoon tietyt viisikot ja ne jäävät koskemattomiksi. Liiallinen vaihtaminen kuitenkin vaikuttaa ja se näkyy Suomen pelaamisessa. Toki voidaan ajatella niinkin, että hyvä pelaaja sopeutuu pelaamaan nopeasti kenen kanssa hyvänsä. Asia on näinkin, mutta joukkuepelissä ja viisikkopelaamisessa yksilön peli on suhteessa viisikkoon. Tätä on tylsä hokea, mutta se on olennainen osa joukkuepallopelejä.

– Haastetta on lisännyt se, että Suomen kokoonpano on ollut kisojen ajan repaleinen ja esimerkiksi Norjaa vastaan Suomi pelasi 13 pelaajalla. Mutta kun joukkueen pelaaminen – ennen kaikkea hyökkäyspelaaminen – on pelaajajohtoista, on asetelma hauras viisikoiden vaihtuessa otteluidenkin sisällä. Siksi erinomaisetkin pelaajat näyttävät ajoittain kentällä epävarmoilta ja virhealttiilta. Pelaaminen ei tällä hetkellä näytä luontevalta. Kentällä joudutaan miettimään liikaa ja se hidastaa peliä.

Turnaus on kesken. Mitä ihan ensimmäiseksi pitäisi lähteä parantamaan?

– Ensimmäiseksi Suomen pitäisi saada selkeys kokoonpanoon. Pelaajia on nyt ollut eri syistä pois. Onkin mielenkiintoista nähdä, keitä pelaajia Suomesta lennätetään kisapaikalle. Mikäli pelaajia tulee Suomesta kokoonpanoon, olisi ensisijaisen tärkeää saada hahmoteltua tietty kokoonpano, jonka kanssa lähdetään jäljellä oleviin otteluihin. Perjantaina pelattava puolivälieräottelu tarjoaa hyvän mahdollisuuden ajaa viisikoita sisään mitalipelejä ajatellen.

– Eheämpien viisikoiden kautta Suomi saa parannettua pallonhallintaansa ja hyökkäyspelaamistaan. Samalla Suomi pystyy paremmin puolustamaan pallolla ja pääsee paremmin kiinni sille perinteiseen maalinestopeliin.

– Suomella on äärimmäisen kokenut valmennusjohto, joka tietää mitalipelien vaateen. Tärkeintä olisi saada tilanne mahdollisimman vakaaksi ja antaa viisikoille aikaa valmistautua tuleviin otteluihin. Kevyen harjoittelun, palaverien ja perjantain ottelun avulla Suomella on vielä aikaa parantaa roimasti Ruotsi-otteluun. Joukkueessa on kaikki osaaminen tehdä tarvittavat parannukset.